Meerin tarina
Olen 22-vuotias urheilullinen nainen Etelä-Suomesta. Sairastuin äkillisesti käytännössä yhdessä yössä juuri kun olin täyttämässä 21 vuotta. Heräsin yhtenä aamuna ja oloni oli omituisen vetämätön ja krapulainen, en sietänyt auringonvaloa. Jostain syystä olo oli itkuinen ja soitin äidilleni. Puhelu päätyi siihen, että katsotaan meneekö se ohi. En olisi jaksanut lähteä kouluun, mutta menin väkisin. Opiskelin hieroajakoulussa eikä poissaoloihin ollut varaa. Sain jotenkuten hierottua asiakkaita vielä kaksi seuraavaa päivää, kunnes vointini oli niin huono, että menin opiskeluterveydenhuoltoon josta lääkärin lähetteellä päivystykseen neurologille. Lääkäri ei epäillyt keskushermostosairautta.
Opiskelut keskeytyivät ja muutin vanhempieni luo potemaan. Ensimmäisenä kuukautena lihasheikkous ja fatiikki oli voimakkainta, sain juuri ja juuri syötyä ja käytyä vessassa/pesulla. Aivosumu kesti ensimmäiset kolme kuukautta ja päänsärkyä kuusi kuukautta. Ensimmäiset puoli vuotta olin todella heikossa kunnossa. Suuri osa ajasta meni "nukkuessa", paremmin sanottuna raatona silmät kiinni maatessa ja odottaessa että olo paranee. Se oli elämäni kamalin kokemus. Kävimme yksityisellä lääkärillä, josta sain laajojen verikokeiden jälkeen diagnoosin "infektion jälkeinen väsymysoireyhtymä". Olo oli aika mitäänsanomaton diagnoosin jälkeen. Sen jälkeen aloin tutkia netistä mikä minua vaivaa, ja ymmärsin että jokin valtava epätasapainontila on vallannut kehoni. Löysin heti CFS-verkon sivuille googlattuani oireita: "uupumus lihasväsymys".
Pienin askelin vointi on parantunut hyvin hitaasti, mutta takapakkeja ja romahduksia on ollut matkassa muutamia. Olen saanut vuodessa toimintakykyä takaisin noin 50-70 % ja olen onnellinen että olen edes näin "hyvässä" kunnossa. En ole kokenut itseäni masentuneeksi missään vaiheessa, vaikka jopa oma äitini epäili aluksi, että olen vain masentunut. Lähimmäiset ja tärkeimmät ystävät ovat olleet kuitenkin koko ajan tukena, ja se tuki on ollut korvaamatonta. Toipumista on varmaan helpottanut hyvä fyysinen kuntoni ennen sairastumista ja se, että olen todellakin vain levännyt ja kuunnellut kehoani tarkkaan. En ollut myöskään koskaan aiemmin sairastanut mitään vakavaa, enkä ole kärsinyt allergioista. Koin itseni hyvin terveeksi ennen sairautta.
Välillä syytän itseäni, että olisin voinut välttää sairastumisen, jos olisin kuunnellut kehoani paremmin. Ennen tätä kaikkea olin urheillut hyvin intensiivisesti pari vuotta eri lajien parissa; juoksua, pyöräilyä ja parkouria. Saatoin yhtenä kesälomaviikkona urheilla jopa 26 tuntia. Hierojaopinnot aloitettua en tajunnut vähentää liikuntaa. Stressiä ja kiirettä oli liikaa, eikä levolle jäänyt sijaa. Vastustuskyky heikkeni ja sairastin kolme flunssaa, jotka paranivat viikossa. Mitään selkeää infektiota ei kuitenkaan ennen sairastumista ollut.
Oireet pahenevat aina, kun rasitan itseäni liikaa joko fyysisesti tai esim. lukemalla liian pitkään jotain kirjaa. Väsyn ja uuvun helposti, mutta fatiikki on helpottanut alkuajoista selvästi. Useimmiten huonoina hetkinä oloni muistuttaa krapulaa ja jetlagia, jonka päälle lihakset ovat maitohapoilla. Elämistä rajoittaa myös ortostaattinen intoleranssi, josta kärsin alusta asti. Sairastuminen ei ole vaikuttanut kognitiivisiin taitoihin, sain jopa paikan yliopistosta, mutta en vielä tiedä koska pääsen muuttamaan omilleni ja aloittamaan opinnot. Uskon että se päivä kuitenkin vielä koittaa. Tärkein asia mitä olen oppinut tämän kuluneen vuoden aikana, on usko tulevaan. Uskon että asiat kääntyvät vielä parhain päin, sillä minulla on perheeni hyvä tuki. Olen oppinut nauttimaan pienistä hyvistä hetkistä ja näkemään elämää ihan uudella tavalla.
En tällä hetkellä edes haaveile urheilemisesta. Olen tyytyväinen jos voin tehdä asioita itsenäisesti ja jaksan nähdä kavereita. Jos joku päivä paranenkin kokonaan, en aio palata samoihin vanhoihin tapoihin. Mielestäni tähän ei voi sairastua kuka tahansa. Mukana on varmasti jotain alttiutta, joten itseään on turha syyttää. Mielummin yrittää tehdä jotain voinnin parantamiseksi. Olenkin saanut apua elämäntapamuutoksista. Jätin heti sairastuttuani gluteeniviljat pois ruokavaliosta. Nykyään syön paleo-tyyppisesti ja olen myös kiinnostunut raakaruoasta. Ruokavalio on mielestäni tärkein kulmakivi tässä sairaudessa. Oma kehoni tuntuu kuluttavan paljon energiaa, myös jano vaivaa. Syön paljon erilaisia lisäravinteita. Eniten olen saanut apua lakritsijuuresta (nostaa verenpainetta), optiMSM-jauheesta (puhdistaa kehoa ja auttaa lihasväsymykseen) ja magnesiumista.
Ennen sairastumista en tiennyt, että tällaista voi kenellekään käydä. Kukaan ei tuntunut tietävän, mikä kyseinen oireyhtymä on. Olen huomannut, että jotkut luulevat minun kärsivän masennuksesta tai muusta mielenterveyshäiriöstä. Olenkin hyötynyt blogin kirjoittamisesta. Se on minun keinoni pitää "pää kasassa" ja jakaa tietoa sairaudesta. CFS/infektion jälkeinen väsymysoireyhtymä on hyvin yleistä, mutta luulen että moni on ihan yksin sairauden kanssa. Sitä kun ei voi käsittää jos ei itse koe. Toivon että tieto leviää, ja sairastuneet saisivat samat oikeudet kuin muistakin kroonisista sairauksista kärsivät. Mielestäni on pöyristyttävää, että sairauspäivärahan saaminen on useimmille niin vaikeaa pelkällä CFS-diagnoosilla.
Tämä on sairaus, jota en toivo edes pahimmalle viholliselle. Jos tästä selviän, selviän mistä vain. Tämä on ollut ehdottomasti kovin koulu tähänastisesta elämästäni.