Ei-lääkkeellisiä, ei-ravitsemuksellisia hoitoja CFS:ään

Krooninen väsymysoireyhtymä on vakava neurologinen sairaus, jota ei voi parantaa positiivisella asenteella, motivaatiolla, liikunnalla, raittiilla ilmalla, rukouksella tai millään vastaavalla. Joistain vaihtoehtohoidoista voi olla apua, mutta niissä on myös riskinsä. Potilas saattaa uskotella itselleen voivansa paremmin välttääkseen pettymyksen tai miellyttääkseen hoitavaa tahoa ja tehdä seurauksena liikaa, mikä CFS:ssä on vaarallista. Toisaalta terveelle ihmiselle suhteellisen haitattomat asiat kuten liikunta tai vaikkapa paasto voivat rasittaa CFS-potilasta aivan liikaa. Kaikki hoidot, joista voi olla todellista hyötyä, voivat aiheuttaa myös haittaa.

Koska CFS:ään on jopa satoja toimivia hoitoja - tälläkin sivustolla on esitelty monia ruokavalioita ja kymmeniä lisäravinteita, Maija Haaviston kirjassa on toistasataa lääkettä - ei rahojaan kannata upottaa mihin tahansa vaihtoehtohoitoon "viimeisenä oljenkortena". Monet ei-lääkkeelliset hoidot voivat maksaa jopa satoja euroja kerta ja niitä pitää yleensä ottaa monia kertoja. Toisaalta muutamat ovat hyvinkin edullisia.

Huomaa, että jos tilaat EU:n ulkopuolelta kalliita laitteita, niihin voi tulla päälle vielä satoja euroja tullimaksuja ja arvonlisäveroa. Selvitä myös, että laitteen tuominen Suomeen on sallittua esimerkiksi sähköturvallisuuslainsäädännön kannalta.

Monien laitehoitojen kohdalla voi olla epäselvää, miten paljon tutkimusnäyttöä niistä on. Tämä lista on työn alla ja todennäköisesti vielä tästä kasvaa (ja yksittäisten hoitojen esittelyihin voi tulla lisää tietoa), mutta sen ei ole tarkoituskaan olla kattava lista kaikista laitteista ja terapioista, joita CFS:n hoidossa on käytetty, sillä niitä olisi jopa satoja. Hoitojen luokittelu kokeellisempiin ja vähemmän kokeellisiin on toki veteen piirretty viiva. Monen mielestä kaikkia tämän sivun hoitoja voisi varmaan pitää kokeellisina.

Hoidon oleminen mukana tällä listalla ei tarkoita, että CFS-verkko sitä suosittelisi, vaikka hoitoja joita ehdottomasti ei suositella onkin lueteltu sivun alaosassa. Näitä tietoja ei tule pitää kattavina. Jokainen tekee omat päätöksensä kokeiltavista hoidoista, mielellään yhdessä lääkärin kanssa ja käyttäen päätöksen tukena muuta kuin markkinointimateriaalia, ja kantaa myös vastuun mahdollisista seurauksista.

Voi suositella kokeiltavaksi lähes kaikille

Pacing
Pacing on erityisesti CFS:ssä käytettävä hoitomuoto, enemmänkin elämäntapa, joka perustuu siihen, että useimmilla CFS-potilailla on taipumus "ylikuluttaa" voimansa ja tehdä liikaa. Tämä ylläpitää ja pahentaa sairautta. Erilaisia määritelmiä ja "protokollia" löytyy, mutta pääidea on, että aktiviteetteja tehdään kohtuullisesti ja pätkissä, valiten energiaa säästäviä tapoja tehdä asiat (esim. jonotuksen ja muun seisomisen välttäminen, kävellään hitaasti jne). Vaikkapa ruoanlaiton tai siivouksen voi jakaa osiin ja välillä levätään riittävästi. Tai fyysisten askareiden välissä voi tehdä jotain kognitiivisesti kuormittavaa, mutta fyysisesti kevyttä.
Hommat keskeytetään aina, kun tulee yhtään huonompi olo, mieluummin jo ennen sitä, koska tarkoitus ei ole tehdä niin paljon kuin jaksaa, vaan vähemmän. Idea ei ole levätä, koska uuvutti itsensä, vaan jotta ei uupuisi, lepo ei ole vain edellisen toiminnon seurausta vaan myös seuraavaa edeltävää.
Tärkeää on hahmottaa, miten paljon jaksaa, jotta voi tehdä vähemmän - mikä on tietysti hankalaa, kun jaksaminen voi vaihdella päivästä toiseen ja toisaalta olo voi pahentua vasta yli vuorokauden viiveellä;. Monilla muistiinpanojen tekeminen auttaa tässä. Jotkut ovat käyttäneet voinnin arvioimisessa apuna esimerkiksi sykemittaria ja lopettavat aktiviteetin heti, jos syke nousee liian korkeaksi. Joillain taas kognitiivinen aktiviteetti tai vaikkapa puhuminen uuvuttaa kaikkein eniten, toisilla se voi olla liialliset aistiärsykkeet. Jotkut CFS-potilaat kokevat, että lepääminen runsaasti jo ennen kuormittavia tilanteita voi auttaa.
Vaikka pacingissa on tarkoitus vähentää aktiivisuutta, jotkut saavat lisää aktiivisia tunteja päivään, koska säännölliset lepotauot ovat heillä niin tehokkaita. Pacing-menetelmällä monen CFS-potilaan kunto myös kohenee, mutta hyvin hitaasti ja vähitellen. Silloin tekemisen määrää voi yrittää hyvin varovasti lisätä. Toisilla tavoite ei ole niinkään pystyä tekemään enemmän, vaan voida paremmin. Jotkut CFS-potilaat pysyvät lähes oireettomina niin kauan kuin eivät tee yhtään liikaa asioita.
Haitat: Pacingilla ei periaatteessa ole fyysisiä haittoja. Elämän voi toki kokea tylsemmäksi, jos joutuu vähentämään aktiivisuuttaan.
Saatavuus: Periaatteessa kenelle tahansa CFS-potilaalle. Käytännössä vaikkapa yksinhuoltajavanhemman tai perhettä elättävän voi olla erittäin vaikea pysyä energiarajojensa sisäpuolella. Työelämässä ei välttämättä pysty pitämään säännöllisiä lepotaukoja.
Hinta: Pacingille voi tulla epäsuoria kuluja, jos joutuu esimerkiksi vähentämään työntekoa, käyttämään puolivalmisteita ruoanlaitossa, valitsemaan taksia oman auton sijasta tai ostamaan kotiapua sen puitteissa.

Happihoito
Keuhkolääkäri ja CFS-asiantuntija Olli Polo on määrännyt monille CFS-potilailleen lisähappea hyvin tuloksin. Se on myös Yhdysvalloissa melko yleinen CFS-hoito. Happea käytetään yleensä happirikastimella, joka "tiivistää" happea huoneilmasta. Se annostellaan tyypillisesti happiviiksillä, joskus maskilla. Pullohappeakin on joskus käytetty. Erityisen tärkeää on nukkua hapen kanssa, ja se voi vähentää unentarvetta, mutta moni käyttää sitä myös päivällä etenkin edistämään palautumista. Happi voi myös helpottaa aivosumua, kipuja, näköhäiriöitä ja kudosten nesteturvotusta sekä parantaa ihon läpi annosteltavien lääkkeiden (kuten testosteroni ja estradioli) imeytymistä.
Haitat: Varsinaiset sivuvaikutukset hapesta ovat harvinaisia, yksittäisissä tapauksissa on esiintynyt hyperventilaatiota. Jotkut eivät voi käyttää edes happiviiksiä saamaytta paniikkikohtauksia. Laitteesta kuuluu varsin kova ääni, joten läheskään kaikki terveetkään (esim. perheenjäsenet) eivät voi nukkua samassa huoneessa laitteen kanssa, mikä pienessä asunnossa voi olla ongelmallista, ellei laitetta saa vessaan. Päällä olevaa happirikastinta ei saa viedä lähelle avotulta (mukaan lukien palavat savukkeet) tai voimakkaasti kuumenevia asioita tulipaloriskin takia. Paloturvallisuussyistä happipullot ovat hyvin tarkkoja myös säilytyspaikan suhteen.
Saatavuus: Verkosta tai Unesta-lääkärikeskuksesta.
Hinta: Happirikastin maksaa yli 600 euroa. Lisäksi se kuluttaa sähköä. Happiviiksiä pitää välillä vaihtaa, mutta ne eivät ole kalliita.

Suolavesi
Moni CFS-potilas hyötyy suolaliuoksen juomisesta. Unesta-lääkärikeskuksen sivuilta löytää ohjeen. Jos suolasta on pulaa, suolavesi ei yleensä maistu epäilyttävältä, vaan voi maistua jopa makealta. Vielä tehokkaampaa on suolaliuoksen antaminen suonensisäisesti nestetiputuksena.
Esimerkiksi vissyveden juomisesta ei ole iloa, koska suolojen määrä siinä on häviävän pieni. Toiset kokevat kookosveden auttavan. Se imeytyy pelkkää vettä paremmin, mutta ei sisällä paljoa natriumia, vaan ennemmin kaliumia.
Haitat: Suolavesi voi nostaa verenpainetta ja aiheuttaa turvotusta. Joillain potilailla se kuitenkin jopa vähentää turvotusta.
Saatavuus: Ruokakaupasta.
Hinta: Kalliimpia mineraalipitoisiakin suoloja käyttäen lähes ilmaista.

Joskus avuksi

Huom. kaikista näistä hoidoista ei ole tutkimusnäyttöä CFS:n hoidossa, mutta joko vahva anekdotaalinen näyttö tai vaikutusmekanismi on lupaava.

Aggressive Rest Therapy (ART)
Suomessa tämän hoitomuodon nimi ei ole yleisesti tunnettu. Yleensä puhutaan vain lepäämisestä. ART on nimensä mukaisesti pacingia radikaalimpi elämäntapa. Ei pidetä lepotaukoja, vaan keskitytään lepäämään valtaosa ajasta, vaikka tuntuisi siltä, ettei tarvitse niin paljoa lepoa. Joillekin lepääminen voi sisältää esimerkiksi musiikin tai äänikirjojen kuuntelua, toisten pitää yksinkertaisesti maata silmät kiinni sängyssä, jotta keho kelpuuttaa sen lepäämiseksi. ART on pacingin lisäksi harvoja lääkkeettömiä hoitoja, joilla CFS:stä voi toipua parempaan kuntoon (ja levon määrää voi silloin yrittää vähentää).
Haitat: ART voi olla henkisesti rankkaa. Liiallinen lepääminen voi myös heikentää lihaksia ja luustoa. Toisaalta CFS:ssä liiallinen rasitus voi pakottaa vuodelepoon jopa vuosiksi.
Saatavuus: Kenelle tahansa, jos esimerkiksi perhe-elämä sen mahdollistaa.
Hinta: ART:llä voi olla epäsuoria kustannuksia kuten pacingilla.

Tuki- ja painevaatteet
Tunnetuin tukivaate on tukisukat, joita monet perusterveetkin käyttävät lentäessä tai urheilun takia. CFS-potilailla on usein liian löysät verisuonet ja veri pakkautuu alaraajoihin. Tukisukat ja muut kompressiovaatteet voivat auttaa vähentämään jalkojen turvotusta sekä lisäämään ylävartaloon virtaavan veren määrää. Niistä voi olla apua, vaikka mitään jalkaoireita ei olisi. Paras vaihtoehto ovat lääkärin määräämät painevaatteet.
Haitat: Painevaatteet tuntua epämukavalta ja aiheuttaa ihoärsytystä. Liian tiukka painevaate voi haitatakin verenkiertoa.
Saatavuus: Verkosta tai lääkärin tai fysioterapeutin kautta.
Hinta: Vaihtelee, yleensä muutamia kymppejä.

Akupunktio
Akupunktiossa kehoon pistetään neuloja tiettyihin, tarkkaan määriteltyihin pisteisiin. Akupunktio on hyvä esimerkki vaihtoehtoisesta hoidosta, jonka takana olevaa teoriaa ei ole koskaan pystytty näyttämään toteen, mutta josta on silti apua monenlaisiin vaivoihin. Suuri osa niin kutsutuista akupunktiomeridiaaneista vastaa tapaa, jolla myofaskiaaliset triggerpisteet välittävät heijastekipua. Akupunktion on osoitettu lisäävän mm. endorfiinien ja tulehdusta lievittävän adenosiinin eritystä. Koska pisteitä on niin paljon, eri tapoja hoitaa samaa sairautta on monia. Triggerpisteiden lisäksi akupunktio voi auttaa joihinkin muihin kipuoireyhtymiin, mutta vaikutus saattaa olla lyhytikäinen. Jotkut kokevat saaneensa apua myös muihin CFS-oireisiin.
Haitat: Akupunktio voi olla jossain määrin kivuliasta. Joillain CFS-potilailla akupunktio on pahentanut oireita. Ei-steriileihin neuloihin liittyy omat riskinsä, mutta kaikki varteenotettavat akupunktiolla hoitavat käyttävät vain steriilejä kertakäyttöneuloja.
Saatavuus: Akupunktiota saa akupunktiohoitajilta sekä joiltain lääkäreiltä. Sitä saa useimmista kaupungeista ja joiltain pienemmiltäkin paikkakunnilta. Hoitajien ammattitaito ja näkemykset voivat toki vaihdella paljon.
Hinta: Akupunktio maksaa yleensä noin 40-60 euroa hoitokerta. Hoitokertoja suositellaan yleensä muutamia. Lääkärien tekemänä siitä saa Kela-korvausta.

Otsonihoito
Otsonihoidossa eli otsoniterapiassa otsonia annetaan yleensä suonensisäisesti, joko puhtaana tai yleisemmin suolaliuokseen liotettuna. Väitetysti vielä tehokkaampaa on ns. autohemoterapia, jossa potilaalta otettu veri otsonoidaan ja tiputetaan takaisin elimistöön. Joskus otsonia käytetään paikallisesti, esimerkiksi suolistoon tai emättimeen. Myös otsonoituja öljyjä on käytetty.
Otsonihoito voi parantaa verenkiertoa, kudosten hapenottokykyä ja soluhengitystä, tehostaa immuunijärjestelmän toimintaa. vähentää tulehdusta ja tappaa mikrobeja. Jotkut uskovat, että sillä voidaan kokonaan parantaa kroonisia infektioita.
Haitat: Joillain CFS-potilailla otsonihoito on pahentanut oloa voimakkaasti ja jotkut ovat joutuneet lopettamaan hoidon haittavaikutusten takia.
Saatavuus: Otsoniterapiaa saa ainakin Helsingistä, Tampereelta ja Jyväskylästä. Jyväskylässä sitä on käytetty joihinkin indikaatioihin myös terveyskeskuksessa.
Hinta: 40-100 euroa hoitokerta riippuen annettavan hoidon tyypistä.

Etelänmatkailu
Moni CFS-potilas ei siedä kuumaa ja moni kokee myös auringonvalon väsyttävän, mutta toisaalta jotkut kokevat vointinsa paranevan kaukomatkoilla jopa erittäin paljon . Syyt eivät ole täysin selvillä. Pelkästä D-vitamiinista tuskin on kyse, sillä sitä useimmat ottavat purkista muutenkin. Auringonvalo lisää myös melanosyyttejä stimuloivan hormonin eli MSH:n eritystä. Joidenkin tutkimusten mukaan siitä olisi CFS:ssä usein pulaa ja erityisesti puutos on yhdistetty homealtistukseen. Diagnosoimattoman tai alihoidetun kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa jo lämpö voi riittää parantamaan oloa merkittävästi.
Haitat: Jos lämpöä sietää, lomamatkoissa toki suurin ongelma on hinta. Kaukomatkojen suhteen on syytä muistaa, että vaikkapa ruokamyrkytys voi olla CFS-potilaalle hyvin ikävä (ja voi terveellekin aiheuttaa pysyvän jälkitaudin). Myös matkalle mahdollisesti tarvittavat rokotteet tai malarianestolääkkeet voivat aiheuttaa ongelmia eikä B-hepatiittirokotetta suositella CFS:ssä lainkaan, vaan tarvittaessa B-hepatiitti-immunoglobuliinia. Lentäminen on raskasta ja matkalla on helppo uuvuttaa itsensä liikaa. Auringonvalossa on toki omat, CFS:ään liittymättömät riskit kuten ihosyöpä.
Saatavuus: Matkatoimistoista ja Internetistä.
Hinta: Äkkilähtöjä etelänkohteisiin saa usein parilla satasella, sisältäen sekä lennot että majoituksen.

Ylipainehappi/HBOT
Ylipainehappi eli hyperbaarinen happi (hyperbaric oxygen therapy eli HBOT) tarkoittaa happihoitoa ilmakehän painetta korkeammalla paineella. Painekammiossa annettava hoito kasvattaa veren happipitoisuuden moninkertaiseksi. Se on tärkein hoito sukeltajantautiin, mutta sitä käytetään myös esimerkiksi häkämyrkytyksen, tinnituksen, kuulovaurioiden, joidenkin vaikeiden infektioiden, huonosti parantuvien haavojen, diabeteksen komplikaatioiden sekä palo- ja säteilyvammojen hoidossa. Selvästi kiistanlaisempaa on käyttö esimerkiksi autismin, MS-taudin ja tulehduksellisten suolistosairauksien hoitoon, saati CFS:ään. Jotkut suomalaispotilaat kokevat saaneensa hoidosta merkittävää apua.
Haitat: Ylipainehappihoito on melko turvallista. Siihen liittyy samat riskit kuin tavalliseen happihoitoon ja lisäksi se voi aiheuttaa ohimenevää näön sumenemista, joskus jopa pysyviä vaurioita silmiin.
Saatavuus: Joissain yliopistosairaaloissa, mutta tuskin CFS-potilaille. Yksityisesti ainakin Helsingissä.
Hinta: Ylipainehappihoito on huomattavan kallista, jopa yli 100 euroa hoitokertaa kohden, ja hoitokertoja suositellaan yleensä ainakin 10-20.

TENS
TENS (transcutaneous electric nerve stimulation) eli nimensä mukaisesti ihon läpi annettava hermostimulaatio on tehokas hoito monentyyppiseen kipuun. Iholle kiinnitettävien elektrodiparien välissä kulkeva heikko sähkövirta auttaa nivelrikkoon, nivelreumaan, neuropaattiseen kipuun ja fibromyalgiaan. Erityisen tehokas se on myofaskiaalisen kivun (triggerpisteiden hoidossa ja auttaa siten usein myös migreeniin ja jännityspäänsärkyyn. Joissain kiputyypeissä saatu apu on vain väliaikainen, pahimmillaan vain niin kauan kuin laitetta käytetään, mutta myofaskiaalisessa kivussa apu on yleensä pidempiaikaista.
TENSiä voi käyttää kotona itsenäisestikin, joskin fysioterapeutti voi neuvoa laitteen mahdollisimman tehokkaan käytön.
Osassa laitteista on mukana myös EMS eli lihasstimulaatio, jota voidaan käyttää lihasten kuntouttamiseen. Ei ole tietoa, miten se soveltuu CFS-potilaille.
Haitat: Osa kipupotilaista kokee kaikenlaiset sähköimpulssit kivuliaina. TENSiä ei saa käyttää sydämentahdistimen käyttäjillä eikä sitä yleensä suositella myöskään epileptikoille. TENSiä ei saa käyttää esimerkiksi rinnan, kaulan, otsan ja päänahan alueella.
Saatavuus: Apteekin TENS-laitteet ovat yleensä varsin hintavia. Kaupan hyllyssä TENS-laitteita näkee yleensä vain Lidlin teemaviikoilla. Lidlin laite on varsin hyvä, mutta siihen sopivat lisäelektrodit ovat paljon kalliimpia kuin standardiliitäntäiset. Jotkut fysioterapeutit myyvät tai lainaavat TENS-laitteita. Niitä myydään Amazonissa ja vastaavissa nettikaupoissa.
Hinta: Halvimmat laitteet (joissa ei ole yleensä mitään vikaa) maksavat vain 30 euroa. Varaelektrodit maksavat yleensä muutamia euroja ja riittävät ainakin pariinkymmeneen käyttökertaan.

Vagushermostimulaatio
Vagushermo säätelee parasympaattisen hermoston toimintaa ja on siten tärkeä autonomisen hermoston, osittain myös immuunijärjestelmän säätelijä. Kehonsisäistä vagushermostimulaatiota (VNS) on käytetty joihinkin epilepsiatyyppeihin ja hoitoresistenttiin masennukseen. Jälkimmäiseen se on ollut Yhdysvalloissa FDA-hyväksytty vuodesta 2005, vaikka sen teho onkin kyseenalaistettu. Sitä tutkitaan myös muiden psyyken sairauksien, migreenin, tinnituksen, fibromyalgian ja Alzheimerin taudin hoidossa. Sillä lienee muutakin käyttöä, koska se vähentää neurogeenistä inflammaatiota. Nyt on kehitetty myös kehon ulkopuolelta käytettäviä vagusstimulaattoreita (transkutaaninen VNS) kuten osittain Suomessa kehitetty SaluStim, jossa stimulaatio tapahtuu vagushermon haaraan korvalehden kautta.
Vagushermoa voi stimuloida myös moni muu hoito, kuten jooga, meditointi, akupunktio tai ICES. Myös parasympatomimeettiset lääkkeet kuten kolinesteraasin estäjät vaikuttavat näin.
Haitat: VNS voi aiheuttaa erilaisia kurkku- ja sydänoireita ja uniapneaa.
Saatavuus: SaluStim-laitteita myydään Suomessa ja sellaisen voi saada lainaankin.
Hinta: SaluStim-laite maksaa noin 600 euroa. Jotkut ovat rakentaneet itse väitetysti vastaavan kokonaisuuden TENS-laitteesta ja siihen tarkoitetusta korvaklipsistä vain noin 50 euron hintaan.

Neuropalaute/hermopalauteterapia
Neuropalaute on eräs biopalautteen (biofeedback) muoto, jolla voidaan "opettaa" aivot esimerkiksi nukahtamaan paremmin tai toisaalta pysymään paremmin vireystilassa kun ollaan valveilla. Jotkut CFS-potilaat ovat saaneet siitä selvää apua.
Haitat: Ei tiedossa.
Saatavuus: Esimerkiksi Unestasta Tampereelta. Lisäksi ainakin Helsingistä, Turusta ja Salosta.
Hinta: Noin 50 euroa kerta, yleensä vähintään 10 hoitokertaa. Jonkinasteista neuropalautehoitoa voi toteuttaa myös itselleen kotona käyttämällä jotain edullista EEG-anturia, jotkut ovat käyttäneet jopa muutaman kympin hintaista Necomimiä.

Infrapunasauna
Tyypillisesti koppimainen infrapunasauna ei ole läheskään yhtä kuuma kuin tavallinen sauna, vain noin 60 astetta. Sen lämpö kuitenkin menee syvemmälle kudoksiin kuin tavallisen saunan ja se mm. parantaa verenkiertoa ja voi lievittää joitain kipuja. Sen käytöstä CFS:n hoidossa on julkaistu useita tieteellisiä artikkeleita, mutta kaikkien takana on sama japanilainen tutkijaryhmä Jotkut lääkärit ovat hoitaneet infrapunasaunalla CFS:ää Suomessakin.
Haitat: Ei ole tietoa, miten lämpöherkät CFS-potilaat sietävät hoitoa. Lämpö voi pahentaa mm. neuropaattista kipua.
Saatavuus: Infrapunasaunoja on monissa kaupungeissa. Omaksi sellaisen voi ostaa verkosta. Saunan voi asentaa useimpiin taloihin ja asuntoihin, sillä pienimmät vievät vain alle neliön tilaa.
Hinta: Yksi käyntikerta halvimmillaan parikymppiä. Edullisinta voi olla etsiä kylpylä, jossa on infrapunasauna. Omalle saunalle hintaa tulee ilmeisesti ainakin tuhat euroa. Infrapunasaunan käyttö vie tietenkin myös paljon sähköä.

Aromaterapia/eteeriset öljyt
Aromaterapiassa voidaan käyttää eteerisiä öljyjä nuuhkimalla, iholle levittämällä tai joskus sisäisestikin (jos tietää mitä tekee, monet öljyt ovat hyvinkin myrkyllisiä sisäisesti käytettyinä ja muutkin usein haitallisia yhtään liian isoina annoksina). Öljyjä höyrystämällä katsotaan saatavan vaikutuksia lähinnä henkisiin toimintoihin, kuten ahdistus tai unettomuus, jossa vaikutukset välittyvät aivojen limbisen järjestelmän kautta. Sisäisesti tai ihon läpi imeytettyinä öljyillä on hoidettu myös esim. akuutteja ja kroonisia infektioita ja suolisto-ongelmia. Erityisesti oreganoöljy on tutkitustikin hyvin tehokas monenlaisiin bakteeri-infektioihin, ainakin suun kautta tai paikallisesti käytettynä. CFS-verkon foorumilla on havaittu positiivisia vaikutuksia myös esimerkiksi immortellesta, boswelliasta ja sitronellasta.
Haitat: Aromaterapian suurimmat riskit ovat allerginen reaktio, muu ihoärsytys sekä vain ulkoiseen käyttöön tarkoitettujen öljyjen käyttäminen sisäisesti. Monet sisäiseenkin käyttöön soveltuvat öljyt kuten eukalyptus voivat muutaman millilitran annoksina olla erittäin myrkyllisiä. Myös suurien määrien käyttäminen ulkoisesti voi saada öljyjä imeytymään verenkiertoon myrkyllisiä määriä. Joidenkin öljyjen on ulkoisessakin käytössä raportoitu aiheuttaneen yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Suuri osa aromaterapeuttisista öljyistä on iholle käytettynä valoherkistäviä.
Aromaterapia ei välttämättä sovellu hajuste- tai kemikaaliyliherkille.
Saatavuus: Luontaistuotekaupoista ja verkosta. Harvinaisimmat öljyt voi joutua ostamaan ulkomaisista verkkokaupoista. Esimerkiksi eBaysta saa öljyjä tilattua Suomeen usein ilmaisilla postikuluilla.
Hinta: Öljyt yleensä 5-20 euroa, joskus enemmänkin.

Kokeellisempia hoitoja

BEMER-hoito
BEMER-hoito on Suomessa erityisen suosittu, kiistanalainen hoito, jonka sanotaan parantavan mikroverenkiertoa. Lisäksi sen on väitetty mm. parantavan immuunijärjestelmän toimintaa. Siitä on tehty vähän tutkimuksia. Joissain tutkimuksissa se on auttanut MS-taudin aiheuttamaan uupumukseen tai lihaskipuihin, mutta näitä ei ole toistettu. Esimerkiksi monet suomalaisasiantuntijat pitävät hoitoa huuhaana ja siitä tehtyjä tutkimuksia kelvottomina.
Haitat: Jos BEMER ei todellisuudessa vaikuta kehoon, ei sillä voi olla haittojakaan. Muussa tapauksessa haitat ovat mahdollisia, mutta niistä on huonosti tietoa.
Saatavuus: Verkostomarkkinointiyrityksistä.
Hinta: Sadasta eurosta ylöspäin.

Pulssimuotoinen magneettiterapia (PEMF)
PEMF (pulsed electromagnetic field) on sähkömagneettiseen säteilyyn perustuva hoito, joka Suomessa on vähän tunnettu. Kenties unnetuin PEMF-laite on nimeltään ICES. PEMF:stä on satoja tutkimuksia - suurin osa tosin on erilaisissa urheiluvammoissa ja muissa paikallisiss tules-ongelmissa. Jotkut blogaajat suosittelevat PEMFiä vähentämään tulehdusta ja parantamaan verenkiertoa lähes missä vain elimistön osassa ja myös pään alueelle. PEMF:n käytöstä pään alueella masennuksen hoidossa on jotain näyttöä.
Haitat: ?
Saatavuus: Verkosta.
Hinta: ICES-laite maksaa noin 600 euroa. Suomesta saatava Omnium-patja maksaa yli 2 000 euroa, mutta sitä saa kokeilla kuukauden ilmaiseksi.

Loisterapia
Loisterapiassa kehoon siirretään, yleensä ihon läpi, sinänsä vaarattomia loisia (yleensä hakamato tai piiskamato) tavoitteena saada immuunijärjestelmä pois autoimmuunireaktioita ja allergioita suosivasta tilasta. Tarvittaessa loiset saadaan elimistöstä pois käyttämällä matolääkkeitä.
Loisterapialla on hoidettu keliakiaa, astmaa ja erilaisia allergioita, MS-tautia ja etenkin tulehduksellisia suolistosairauksia, joista on julkaistu tutkimuksiakin merkittävissä lääketiedelehdissä. Sitä ei ole tutkittu CFS:n hoidossa. Kliinistä tutkimusnäyttöä on toistaiseksi vähän, mutta loisterapiaa tutkitaan useissa yliopistoissa ja muutaman vuoden kuluttua siitä tiedetään varmasti jo paljon enemmän.
Haitat: ?
Saatavuus: Loisterapiaa ei tiettävästi saa Suomesta.
Hinta: ?

Ulosteensiirto
Ulosteensiirto voi tuntua vastenmieliseltä ja epäilyttävältä, mutta on tehokkaaksi todettu hoitokeino vaikeisiin suoliston Clostridium difficile -infektioihin. Joskus sillä on hoidettu myös haavaista paksusuolentulehdusta ja muita suolistosairauksia. Sitä tutkitaan hoitona myös muihinkin kuin suolistosairauksiin kuten Parkinsonin tautiin, MS-tautiin, diabetekseen, nivelreumaan ja lihavuuteen. Australialaistutkimuksessa yli puolet CFS-potilaista hyötyi selvästi ja osa tuli jopa oireettomaksi. Useilla oireet tosin palasivat myöhemmin. CFS-lääkäri Sarah Myhill suosittelee ulosteensiirtoa niille potilaille, joilta Bacteroides-lajit puuttuvat ulosteesta.
Siirrossa potilas saa terveeltä luovuttajalta kerätyn ulosteperäruiskeen tai ulostetta nenämahaletkun kautta, jonka sisältämät suolistobakteerit palauttavat "normaalin" suoliston bakteerikannan. Yleensä yksi hoitokerta riittää, joskus voidaan tarvita useita. Siirron voi tehdä kotonakin, mutta virallisissa siirroissa seulotaan luovuttajalta loiset ja muut tartuntataudit.
Haitat: Voi joskus pahentaa sairautta, ainakin suolistosairauksissa. Tarttuvat infektiot ovat aina mahdollisia. Koska ulosteensiirtoja on käytetty vain vähän aikaa, sen kaikkia riskejä ei tunneta. CFS:n pahenemisen lisäksi vastaanottaja voisi myös lisätä esimerkiksi yllämainittujen sairauksien riskiään.
Saatavuus: Suomessa ulosteensiirtoa on käytetty sairaaloissa lähinnä C. diff -infektioissa. Jotkut yksityislääkärit ovat antaneet potilaille välineistöjä kotiin DIY-ulosteensiirtoa varten.
Hinta: ?

Intermittoiva hypoksia/hyperoksia (IHT)
Intermittoivassa hypoksiassa hengitetään välillä liian vähähappista ilmaa ja yleensä välillä myös normaalia happipitoisempaa ilmaa. Vaikutus on osittain samankaltainen kuin vaikkapa siinä, että urheilijat menevät ohueeseen vuoristoilmaan harjoittelemaan. IHT voi parantaa myös mitokondrioiden toimintaa ja jotkut CFS-lääkärit ovat hoitaneet sillä kroonisia infektioita, vaikka tästä käytöstä ei ole näyttöä. Huom. IHT ei ole sama asia kuin HYPOXI-hoito, joka on tarkoitettu lähinnä laihduttamiseen.
Haitat: Ei tiedossa. IHT:tä ei suositella tietyissä sairauksissa, kuten epilepsia tai keuhkoahtauma.
Saatavuus: Hoitoa ei välttämättä saa Suomesta. Venäjällä IHT on varsin suosittua, joten siellä ja ehkä Virossakin voisi kenties kokeilla hoitoa ja/tai ostaa oman laitteen.
Hinta: Laitteen voi tilata, mutta ne maksavat ainakin länsimaissa yli 2 000 euroa.

Ei suositella kenellekään

Graded exercise therapy eli GET - liikunta on CFS:ssä haitallista, jopa vaarallista ja liiallisena voi johtaa sairauden pysyvään pahenemiseen tai pahimmillaan jopa kuolemaan. Liiallinen liikunta voi joillekin tarkoittaa erittäin pieniäkin määriä.

Homeopatia - homeopatian toimintaperiaatteet ovat luonnonlakien vastaisia eikä sen tehoa mihinkään sairauteen olle osoitettu. Kyseessä on pelkkään lumevaikutukseen perustuva hoito, eli rahojen tuhlausta.

Kelaatio - raskasmetalleja kehosta poistavaa tiputushoitoa käytetään etenkin Keski-Euroopassa myös CFS:ään, mutta siihen liittyy merkittäviä riskejä, eikä hyödyistä ole näyttöä.