Mykoplasma ja CFS

Taustaa

Lääkärit Garth ja Nancy Nicolson Yhdysvalloissa aloittivat mykoplasmatutkimuksen. Heidän tyttärensä oli Kuwaitin sodasta kotiin tullessaan sairas, eikä kyennyt jatkamaan yliopisto-opintojaan. Hän oli niin huonossa kunnossa, että ei pystynyt elämään yksin, vaan muutti takaisin kotiin. Hänellä todettiin Gulf War Syndrome (Persianlahden sodan oireyhtymä), joka on hyvin samanlainen sairaus kuin CFS.

Ennen pitkää myös molemmat vanhemmat sairastuivat. He aloittivat tutkimukset kudosnäytteillä, lukuisten lääkäriystäviensä avustuksella. Näytteistä löytyi lopulta elävä mykoplasma. Lääkekokeilut aloitettiin, ja pitkien antibioottikuurien jälkeen potilaat paranivat, ensimmäisinä Nicolsonit itse. He jatkoivat sittemmin tutkimuksia CFS:n, fibromyalgian ja muiden sairauksien parissa, ja näyttää siltä, että monissa kroonisissa sairauksissa mykoplasmalla on osuutensa.Nykyään Nicolsonit johtavat tutkimuslaitosta (The Institute for Molecular Medicine) ja jatkavat tutkimusta ja potilaiden hoitoa. Dr. Garth Nicolson on kirjoittanut yli 500 artikkelia aiheesta.

Mykoplasma

Mykoplasmat luetaan bakteereihin, joista ne ovat kehittyneet. Ne ovat pienimpiä tunnettuja eliöitä, jotka pystyvät itse replikoimaan DNA:nsa. Mykoplasmat elävät solujen sisällä samaan tapaan kuin virukset. Ne löydettiin jo noin sata vuotta sitten, mutta viimeisten 30 vuoden aikana ne ovat muuttuneet entistä vaarallisemmiksi. Niillä on epäilty olevan osuutta mm. reuman, AIDSin, lupuksen ja Alzheimerin syntyyn.

Toisin kuin bakteereilla, mykoplasmoilla ei ole omaa solukalvoa. Ne tunkeutuvat soluihin ja käyttävät niissä olevat ravinteet omaksi hyödykseen. Lopulta, kun solu on kuollut, ne voivat ottaa palasen sen solukalvosta ja "kääriytyä" siihen. Koska immuunijärjestelmä tunnistaa vieraat solut nimenomaan niiden solukalvosta, se ei voi tunnistaa mykoplasmaa lainkaan eikä niin ollen tuhota sitä. Kun mykoplasma verhoutuu kehon omien solujen kalvoihin, immuunijärjestelmä saattaa ohjautua toimimaan kehon omia soluja vastaan; siitä autoimmuunioireet.

Mykoplasma pystyy tunkeutumaan kaikkiin kudoksiin, ja veren mukana se pääsee joka puolelle kehoa. Se saattaa olla sekä keskus- että ääreishermostossa, siitä neurologiset oireet. Veressä se tunkeutuu valkosoluihin, tuhoaa niistä osan ja omii loput omaan käyttöönsä. Tämä altistaa kehon erilaisille mikrobeille, ja niinpä CFS:ää sairastavien verestä löytyykin esim. herpesviruksia. Siitä voi aiheutua myös se, että flunssa tai jokin muu mikrobiperäinen sairaus "jää päälle". Immuunijärjestelmä toimii huonosti tai "väärin", mutta se on koko ajan aktiivinen: siitä turvonneet imusolmukkeet. Myös kuumeilut voivat johtua tästä.

Mykoplasma pääsee joka paikkaan kehossa, johon valkosolu pääsee, se läpäisee myös veriaivoesteen ja istukan. Se voi aiheuttaa tulehduksen missä tahansa elimessä, siksi moninaiset oireet.

Mykoplasman todentaminen

Mykoplasmaa ei löydy verestä muuten kuin erikoisella testillä, jonka Nicolsonit ovat kehittäneet. Tulehdusarvot eivät ole korkeat, koska immuunijärjestelmä ei tunnista "vihollista". Verestä voi kyllä löytyä kaikenlaista omituista, mutta tavallisissa kokeissa ei yleensä näy mitään hälyttävää. Suomessa tehdään korkeintaan vasta-ainekoe, mutta se on hyvin epätarkka ja karkea koe, jossa mykoplasma näkyy usein vasta vuosien sairastamisen jälkeen, jos silloinkaan.

Mykoplasman löytyminen vaatii PCR-kokeen (polymerase chain reaction), ja testi täytyy tehdä välittömästi veren ottamisen jälkeen, tai veri on heti jäähdytettävä 0 - -4-asteiseksi, muuten mykoplasma ei näy enää parin tunnin päästä edes siinä.

Tartunta

Koska mykoplasma on mikrobi, se myös tarttuu. On kuvauksia epidemioista jo 1980-luvulta. On myös todettu, että jos yksi perheenjäsen sairastuu, muutkin voivat sairastua. Tässä on vielä tutkimuksen paikka, koska voi olla, että joku sairastuu, jotkut, tai kaikki, myös siinä tapauksessa, että saman katon alla elävät ihmiset eivät ole sukua toisilleen. Tässä kumoutuu ns. perinnöllisyys; jonkinlainen geneettinen predispositio voi tietysti olla altistavana tekijänä.

CFS kuitenkin on tarttuvaa. On olemassa lukuisia tapauksia, joissa jopa kotieläin on sairastunut siihen, nimenomaan koirat ja kissat, koska ne ovat niin läheisissä tekemisissä ihmisten kanssa. Oireet ovat silloin samanlaiset, esimerkiksi uupumusta, heikkoutta, karvanlähtöä ja laihtumista, ja hoitokin on sama: makrolidi- tai tetrasykliiniantibiootilla ne myös paranevat. Jopa hevonen on sairastunut! Myös se parani.

Tässä pätevät yleiset säännöt tartuntojen ehkäisystä: jatkuva käsien pesu, varominen samasta lusikasta/lautaselta syömistä jne. Mykoplasma ei ehkä tartu helposti, mutta se on erittäin sitkeähenkinen: se pysyy kuivalla pinnalla, esim. pöydällä, tuntikausia elinkelpoisena ja valmiina tarttumaan seuraavaan käteen.

Hoito

Mykoplasma on vaikea hävitettävä. Sen hoitoon käytetään pitkiä, jopa vuosien pituisia makrolidi- tai tetrasykliinikuureja. Parin kuukauden kuurilla se ei lähde! Myös annostus täytyy olla oikein (Ks. linkit alempana). Hoidossa täytyy myös huomioida kehon vahvistus ja immuunijärjestelmän tukeminen. Pitkät antibioottikuurit ovat keholle kova rasitus, ja esim. hiivasienen vaara on olemassa. Siksi pitäisi kiinnittää erityistä huomiota ruokavalioon; puhdistetut hiilihydraatit pitäisi jättää siksi aikaa kokonaan pois, ehkä myös kaikenlaisen sokerin syönti, siis ei myöskään esim. raakaruokosokeria.

Lisäravinteiden ottaminen on suositeltavaa, koska mykoplasma on parasiittinen, eli se on "syönyt" kehosta kaikki tärkeät ravinteet. Vitamiineista suositellaan erityisesti luonnonmukaisesti valmistettuja ja nestemäisiä (lue: luontaistuotekaupasta), koska ne imeytyvät parhaiten. Vitamiinipillerit apteekista ovat huonompi ratkaisu, silläniiden imeytyminen on hyvin kyseenalainen juttu (Mivitotal on hyväksi koettu). Lisäksi ehkä sinkkiä, ehdottomasti maitohappobakteereja, ja vielä C-vitamiinia.

Mikäli CFS on vaikuttanut naisten hormonitoimintaan voimakkaasti tai käynnistänyt vaihdevuodet, homeopaattisista vaihdevuositipoista voi olla apua. Lisäravinteiden ottamisessa pitää huomioida, ettei niitä saa ottaa yhdessä antibiootin kanssa, ettei sen imeytyminen häiriinny. Väliä pitää olla suuntaan tai toiseen vähintään kolme tuntia.

Vaihtoehtolääketiede

Vaihtoehtolääketiede toimii päinvastoin kuin allopaattinen; se vahvistaa ja tukee kehoa voittamaan sairauden itse. Tämä onkin erittäin hyvä ja tehokas tapa monissa sairauksissa ja häiriöissä, koska se ottaa ihmisen kokonaisuutena huomioon. Lisäksi potilas on parannuttuaan vahvistunut, eikä maan raossa ja täynnä myrkkyä jonkin voimakkaan lääkkeen takia. Yleensähän sairaus ei ole vain vika jossakin elimessä, vaan sillä on kytkös kaikkeen muuhunkin. Sairaaksi voi tulla niin monella tavalla. Esim. henkilö, jolla jatkuvasti on erilaisia tulehduksia hengitysteissä, voi sairastella siksi, että tekee liikaa töitä ja stressaantuu. Silloin eivät jatkuvat antibioottikuurit poista sairauden syytä, vaan se uusii aina uudelleen ja uudelleen.

Mykoplasman tapauksessa kuitenkaan kehon tukeminen ei riitä, koska immuunijärjestelmä ei pysty tunnistamaan ja tuhoamaan sitä. Niinpä ainoana tehokkaana menetelmänä voi pitää otsoni-infuusiota, koska siinä otsoniyhdisteet pääsevät vereen ja tappavat tehokkaasti kaikki mikrobit. Kun tätä toistetaan tarpeeksi, viimeinenkin mykoplasma lopulta menehtyy. Menetelmää käytetäänkin paljon muualla maailmassa, esim. Englannin kuningataräiti otti säännöllisesti otsonihoitoa. Ja olikin pirteä vielä satavuotiaana!

Otsonihoito tehoaa moniin sairauksiin. Sitä saa nykyään myös Suomessa, Jyväskylässä aloitellaan juuri. Kiinnostuneille suosittelen nettisivuja ja Miika Sallisen kirjaa Otsoni- ja vetyperoksidihoidot. Esipuheen on kirjoittanut suomalainen lääkäri, joka sairastui 1980-luvulla CFS:ään, ja kaikkien hoitojen epäonnistuttua meni Tallinnaan klinikalle saamaan otsoni-infuusioita. Hän parani täydellisesti, eikä tauti koskaan uusiutunut.

Diagnoosi

CFS:n diagnosointi on hankala juttu. Joidenkin amerikkalaisten tutkimusten mukaan noin 70%:lla kaikista CFS:ään sairastuneista löydetään mykoplasma. Heistä "suurin osa" paranee antibiooteilla; jopa 90%, tutkimuksesta riippuen. Yleensä suositellaan suljettavaksi pois tukku muita sairauksia, veri- ja virtsakokein, sydänfilmillä, thorax-röntgenillä ja neurologisin testein. Jos mitään ei löydy, kannattaa ottaa mykoplasmakoe. Jos se löytyy, asia on selvä.

Ne, joilta mykoplasmaa ei löydy, ovat yhtä lailla hankalassa tilanteessa. Silloin syynä voi olla vaikka mikä: CFS-verkon foorumeillakin kerrottiin, kuinka eräs suomalainen CFS-diagnoosin saanut parantui homesaneerauksen jälkeen. Hyvin erilaiset allergiat tai elinten toimintahäiriöt voivat aiheuttaa uupumusta. Näille henkilöille suosittelisin luontaisterapeuttia, koska tässä tapauksessa toimintahäiriö kehossa voisi olla ns. sisäsyntyinen, ja niissä tapauksissa vaihtoehtolääketiede saattaa auttaa. Ainakin paremmin kuin tavallinen lääkäri.

Lopuksi

Muualla maailmassa ollaan CFS:kin kanssa sinut. Ystävättäreni oli syksyllä pari viikkoa Singaporessa tuttavaperheen luona, ja hänen siellä ollessaan kaksi ihmistä lähipiiristä sairastui. He menivät heti lääkäriin, mykoplasmakoe otettiin, klaritromysiini määrättiin, ja jo parissa päivässä oireet helpottivat. Antibioottikuuri oli kahden viikon mittainen. Ystävättäreni soitti minulle heti, ja siitä sain lähtökohdan tutkimuksilleni.

Linkkejä

Kuinka kaikki alkoi: Nicolsonien tarina
Mycoplasma Overview
The Institute for Molecular Medicine Dr. Garth Nicolsonin johtama tutkimuskeskus. Sivuilla on paljon tietoa ja linkkejä mm. lukuisiin tutkimuksiin ja artikkeleihin.
Kenny de Meirleirin suositukset Belgialainen CFS-tutkija ja lääkäri, Dr. Kenny de Meirleir on myös tehnyt paljon tutkimusta ja on tätä nykyä Euroopan huomattavimpia auktoriteetteja CFS:n hoidossa.
Mykoplasman hoitoon käytetyt antibiootit, annostukset, kestot yms
Suositellut testit, kun epäilyksenä on CFS
Otsoniterapia

Tämän sivun tekstin linkkeineen kirjoitti CFS-verkkoa varten biologi, opettaja Jaana Roihu. Sivun sisältö ei välttämättä edusta CFS-verkon ylläpidon mielipiteitä.