CFS:ään liittyviä tutkimuksia

Tällä sivulla listataan yleisimmät tutkimukset, joita käytetään muiden sairauksien poissulussa CFS-diagnoosia tehtäessä tai tutkittaessa CFS-potilailla yleisiä oireita - tämä sivu käsittelee näitä tutkimuksia nimenomaan CFS:ää sairastavan näkökulmasta. Kannattaa huomioida, että monet tutkimukset voi tehdä usealla eri tavalla ja tekotapa voi riippua sairaalasta/laboratoriosta sekä siitä, mitä tutkimuksella kyseisen potilaan kohdalla etsitään. Lisäksi eri sairaaloissa voidaan vaatia erilaisia esivalmisteluita. Tätä sivua voi siis pitää enintään suuntaa-antavana tietona.

Kaikkiin testeihin joihin liittyy verenvuodon riski (lukuunottamatta verikokeita) voi liittyä kehotus lopettaa aspiriinin ja muiden verenohennuslääkkeiden käyttö useita päiviä ennen tutkimusta. Tällöin myös verta ohentavien yrttien ja lisäravinteiden käyttö kannattaa lopettaa. Muutenkin joidenkin lääkkeiden käyttöä pitää välttää ennen tiettyjä tutkimuksia. Luonnollisesti myös monet tutkimusten kuvailussa käytetyt adjektiivit kuten esimerkiksi "epämiellyttävä" ovat subjektiivisia. Jos huomaat tiedoissa virheitä tai puutoksia, otathan yhteyttä ylläpitoon.

Jos etsit tietoa siitä millaiset testitulokset ovat CFS:ssä tyypillisiä, lisää tietoa löytyy sivulta Oireet.

Laboratoriotutkimukset

Näiden lisäksi on olemassa muitakin laboratoriotutkimuksia, esimerkiksi sylkinäytteitä. Hivenaineita ja raskasmetalleja saatetaan mitata kynsistä tai muusta kehon karvoituksesta.

Verikokeet
Kuvaus: Käsivarren ympäri kierretään kuminauha. Kyynärtaipeeseen pistetään neula, jonka avulla otetaan tarvittava määrä verta.
Kesto: Yleensä 5-10 minuuttia.
Esivalmistelut: Jotkut kokeet pitää ottaa 8-12 tunnin (harvoin pidemmän) syömättä olon jälkeen. Yleensä suositellaan istumaan noin 15 minuutin ajan ennen näyteenottoa. Kannattaa juoda jonkin verran vettä ennen kokeita, mutta ei "tankata" hurjia määriä. Joitain lääkkeitä ei kuulu ottaa ennen kokeita, esimerkiksi kilpirauhashormoneja mitattaessa mahdolliset kilpirauhaslääkkeet otetaan vasta verinäytteen jälkeen.
Mitä etsitään: Riippuu kokeesta.
Hyödyllisyys: Riippuu täysin kokeesta. Millään verikokeella ei voi sinänsä diagnosoida CFS:ää. Monien väsymyksen syitä selvittävien kokeiden (esimerkiksi B12-vitamiini, kilpirauhasen vajaatoimintaa epäiltäessä tutkittava TSH ja rautavarastoja mittaava ferritiini) viitearvot ovat Suomessa aivan liian laajat ja siten "normaali" tulos voi todellisuudessa olla kaikkea muuta. Joidenkin kokeiden luotettavuus voi riippua myös esimerkiksi oikeasta näytteenottotekniikasta tai kellonajasta (esim. TSH ja kortisoli pitää ottaa mahdollisimman aikaisin aamulla).
Riskit/haitat: Huimaus ja huonovointisuus on yleistä CFS-potilailla, etenkin jos kokeita otetaan useita kerralla. Myös vasovagaalinen synkopee (eli pyörtyminen) on mahdollista, eikä johdu yleensä kokeiden tai veren pelkäämisestä vaan sympaattisen hermoston fysiologisesta reaktiosta. Tällöin kokeet kannattaa ottaa makuuasennossa. Verta voi vuotaa ihon alle, mikä on yleensä vaaratonta, mutta voi aiheuttaa mustelman. Lisäksi on teoreettinen infektioriski. Mahdollinen paastoaminen voi heikentää vointia tilapäisesti.
Maijan kommentti: Verikokeet kannattaa pyytää tekemään makuuasennossa. Verikokeet voi yleensä tehdä omassa terveyskeskuksessa (vaikka ne olisikin määrätty esimerkiksi sairaalan laboratorioon), mutta tämä kannattaa varmistaa etukäteen, sillä joitain harvinaisia kokeita ei voi tehdä kaikissa terveyskeskuksissa tai ne voi tehdä vain tiettyyn aikaan päivästä tai tiettyinä viikonpäivinä. Jos teetät verikokeita yksityisessä laboratoriossa, kannattaa selvittää hinta. Eri labrojen välillä voi joidenkin tutkimusten kohdalla olla jopa kymmenkertaisia hintaeroja.

Virtsanäyte
Kuvaus: Testattava pesee huolella alapäänsä suihkun avulla ja virtsaa purkkiin. Yleensä tarkoituksena on ottaa näyte keskivirtsasta, eli aluksi lorotellaan pönttöön, jotta virtsaputken suulla olevat bakteerit huuhtoutuvat pois.
Kesto: Muutaman minuutin. Joidenkin hormonien eritystä voidaan mitata vuorokausivirtsasta, jolloin näytteeksi kerätään vuorokauden ajan kaikki virtsa. Silloin peseytymistä ei yleensä vaadita.
Esivalmistelut: Useimmiten suositellaan olemaan käymättä vessassa 4-8 tuntia ennen näytteen ottamista.
Mitä etsitään: Riippuu kokeesta, useimmiten bakteeri-infektioita.
Hyödyllisyys: Virtsasta voidaan mitata esimerkiksi aminohappojen eritystä, mistä voi olla paljonkin hyötyä CFS:n diagnostiikassa ja hoitojen valinnassa. Tätä tutkimusta ei kuitenkaan juuri koskaan tehdä Suomessa ja useimmat muut tutkimukset ovat lähes hyödyttömiä. Niistä voi kuitenkin olla hyötyä jos potilas kärsii myös virtsaamisvaivoista, koska niillä voi suhteellisen luotettavasti selvittää, onko oireiden takana virtsatieinfektio tai jokin muu sairaus.
Riskit/haitat: Ei käytännössä. Usein virtsan pitää olla rakossa monta tuntia, mikä voi tuottaa ongelmia tiheästä virtsaamistarpeesta kärsiville.
Maijan kommentti: Kaikki lääkärit ja sairaanhoitajat eivät siitä muista kertoa, mutta yleensä virtsanäytteet voi tehdä itse kotona suhteellisen helposti, jos pyytää mukaan tarvittavan purkin ja koeputket.

Ulostenäyte
Kuvaus: Potilas ulostaa pahviseen "maljaan". Maljasta kaavitaan pienellä lastalla tarvittava näyte/näytteet pieniin muovipurkkeihin.
Kesto: Muutamia minuutteja.
Esivalmistelut: Ei tarvita.
Mitä etsitään: Riippuu kokeesta, yleensä infektioita. Joskus mitataan kalprotektiini, joka koholla ollessaan voi kertoa suolistosairaudesta (esim. Crohnin tauti, ulseratiivinen koliitti).
Hyödyllisyys: Riippuu kokeesta, yleensä vähäinen. Ulosteesta voidaan tutkia esimerkiksi hiivan määrää ja joitain loisia, mutta näitä harvoin tutkitaan Suomessa. Yleensä CFS:n oireita ei voi sekoittaa tulehduksellisiin suolistosairauksiin.
Riskit/haitat: Ei käytännössä.
Maijan kommentti: Melko turha tutkimus, mutta jos sitä ehdotetaan, niin varmaankin kannattaa suostua. Kuten virtsanäytteen, myös ulostenäytteen voi ottaa kotona, kunhan pyytää mukaan tarvittavat varusteet.

ACTH-rasitus
Kuvaus: Kortisoliarvot (ja muutaman muun hormonin määrät) mitataan normaalisti verikokeella. Tämän jälkeen annetaan pistos ACTH:ta (yleensä pakaraan) ja kortisoliarvot mitataan uudelleen 30 ja 60 minuutin päästä. ACTH eli adrenokortikotrooppinen hormoni on aivolisäkkeen erittämä hormoni, joka lisää kortisolin ja joidenkin muiden hormonien eritystä.
Kesto: Reilu tunti.
Esivalmistelut: Ei tarvita.
Mitä etsitään: Lisämunuaisen vajaatoimintaa (voi löytää myös joitain muita hormonaalisia puutoksia).
Hyödyllisyys: Melko hyödytön. Viitearvot ovat tässäkin liian laveat. Sekundäärisessä lisämunuaisen vajaatoiminnassa tulos on usein normaali.
Riskit/haitat: Ei merkittäviä. Teoriassa olo voi huonontua loppupäiväksi. Itse pistos on jonkin verran kivulias, mutta kipu menee ohi viimeistään minuutissa parissa.
Maijan kommentti: Jos tätä tutkimusta tarjotaan, kannattaa siihen mennä, mutta ei sitä kannata erityisesti pyytää.

Rokotevasta-ainetutkimukset
Kuvaus: Potilaalle annetaan rokotteita ja tietyn ajan kuluttua tutkitaan verikokeista, onko niille muodostunut normaali immuunivaste.
Kesto: Useita kuukausia. Itse rokotukset ja verikokeet kestävät tietenkin vain muutamia minuutteja.
Esivalmistelut: ?
Mitä etsitään: Vaikeita immuunipuutoksia.
Hyödyllisyys: Jos vasta-ainepuutos löytyy, voi päästä suonensisäiseen immunoglobuliinihoitoon, josta on monelle apua. Riittävän puutoksen löytyminen on kuitenkin epätodennäköistä.
Riskit/haitat: Sairaus voi pahentua rokotteista. Rokotteet joutuu yleensä itse maksamaan ja ne ovat jossain määrin kalliita.

Neurologiset tutkimukset

Neuropsykologinen tutkimus
Kuvaus: Tutkimus sisältää potilaan vapaamuotoista jututtamista sekä runsaasti erilaisia tehtäviä, joilla testataan mm. muistin eri osa-alueita, keskittymiskykyä, huolellisuutta, laskutaitoa, motoriikkaa ja visuaalista hahmottamista. Tulokset annetaan "raporttina" eli yksittäisten testien tuloksia ei pääse näkemään. Yleensä testin tekijä kuitenkin lopuksi kertoo, miten hyvin testit ovat menneet ja mitkä ovat sujuneet erityisen hyvin tai huonosti.
Kesto: Yleensä 3-4 tuntia.
Esivalmistelut: Ei tarvita.
Mitä etsitään: Kognitiivisia (ja toissijaisesti psykologisia) vaikeuksia.
Hyödyllisyys: Periaatteessa hyödyllinen invaliditeetin osoittamisessa - käytännössä hyödyllisyys on kyseenalainen, koska Kela ei hyväksy CFS-diagnoosia koetuloksista huolimatta. Voi olla hyödyllinen potilaalle.
Riskit/haitat: Voi olla todella uuvuttava - joidenkin testien tavoitteena on nimenomaan aiheuttaa kognitiivista uupumista.
Maijan kommentti: Jotkut neuropsykologit ymmärtävät erittäin hyvin CFS:n aiheuttamia kognitiivisia vaikeuksia ja kognitiivista uupumusta. Toiset taas ovat jopa syytelleet potilaita tahallisesta alisuoriutumisesta.

Neurologinen tutkimus
Kuvaus: Neurologi suorittaa potilaalle erilaisia yksinkertaisia kokeita, kuten refleksien testausta, raajojen liikuttamista tietyillä tavoilla, värinäraudan painamista ihoa vasten, silmiin lampulla katsomista, kävelyä suoraa viivaa pitkin jalat peräkkäin jne.
Kesto: Yleensä 10-15 minuuttia.
Esivalmistelut: Ei tarvita.
Mitä etsitään: Erilaisia neurologisia sairauksia, aivovaurioiden sijaintia.
Hyödyllisyys: CFS:ssä löytyy usein poikkeavuuksia, mutta toisaalta melko pahastikin sairailla voi olla normaalit tulokset.
Riskit/haitat: Osa neurologeista tekee refleksejä tutkivan jalkapohjanraaputtamisen kivuliaasti ja pahimmillaan jalkapohjat voivat olla kipeinä loppupäivän. Vaikeasta lihasheikkoudesta kärsiville jotkut osuudet voivat tuottaa ongelmia ja jälkiseuraamuksia (tämä koskee lähinnä potilaita jotka eivät kykene juuri lainkaan kävelemään).

VEP/herätevastetutkimus (visual evoked potentials)
Kuvaus: Potilaalle annetaan visuaalisia ärsykkeitä (yleensä tietokoneen ruudulta) yhteen silmään kerrallaan ja seurataan niiden vaikutusta EKG:hen. Tutkimus mittaa kuinka nopeasti ja täydellisesti ärsykkeet kulkeutuvat aivoihin. Myös tunto- ja kuuloaistin herätevasteita voidaan tutkia, mutta harvemmin.
Kesto: 1-2 tuntia.
Esivalmistelut: Hiusten pitää olla puhtaat, mutta hoitoainetta ei saa käyttää.
Mitä etsitään: Lähinnä MS-taudin aiheuttamaan optiseen neuriittiin (näköhermon tulehdukseen) liittyviä poikkeavuuksia. Hyvin monilla neurologisilla sairauksilla on kuitenkin omat "herätevasteprofiilinsa".
Hyödyllisyys: CFS:ään liittyy omat VEP-löydöksensä, mutta koska lääkärit eivät tiedä näistä, ne katsotaan yleensä epäspesifeiksi ja siten merkityksettömiksi.
Riskit/haitat: Ei käytännössä. Voi olla jonkin verran uuvuttava.
Maijan kommentti: Tutkimuskäytössä mahdollisesti hyödyllinen, käytännön kliininen merkitys vähäinen.

Unitutkimus (unipolygrafia, polysomnografia)
Kuvaus: Unitutkimus tehdään yleensä sairaalan unilaboratoriossa, mutta sen voi joissain tapauksissa tehdä myös kotona. Suppeassa unitutkimuksessa tutkitaan vain hengitystä, laajassa unitutkimuksessa sen sijaan mitataan lisäksi mm. EEG:tä, EKG:tä ja raajojen liikkeitä.
Kesto: Yleensä nukkumaanmenoajasta varhaiseen aamuun (joskus vain muutamia tunteja). Nukkumaan saa mennä melkeinpä milloin haluaa.
Esivalmistelut: Sairaalaan pitää mennä yleensä alkuillasta tai jo iltapäivällä. Sairaalassa saa yleensä iltapalaa ja aamiaista. Hiusten pitää olla puhtaat, mutta hoitoainetta ei saa käyttää. Kynsissä ei saa olla värillistä lakkaa, sillä veren happisaturaatiota mittaava pulssioksimetri kiinnitetään sormenpäähän ja se "lukee" tietonsa kynnen läpi.
Mitä etsitään: Erilaisia unihäiriöitä. Myös unenaikainen epilepsia ja sydänoireet voivat löytyä.
Hyödyllisyys: Melko hyödyllinen, sillä voi löytää unihäiriöitä, joista potilas ei ole ollut tietoinen ja jotka ovat CFS:ssä yleisiä, kuten uniapnea ja levottomat jalat. Kertoo myös esimerkiksi REM-unen määrän.
Riskit/haitat: Ei juuri riskejä, haittana todennäköisesti huonot yöunet vaikka laitteet eivät häiritsisikään unta, sillä aamuherätys on yleensä kuuden jälkeen.
Maijan kommentti: Suppeaa unitutkimusta ei juuri kannata tehdä, ellei ole uniapnea- tai levottomat jalat -epäilyä - mutta silti sitä joskus tarjotaan.

MSLT-tutkimus (multiple sleep latency test)
Kuvaus: Potilas viettää puoli päivää tutkimuspaikassa. Puolentoista tunnin välein mennään makaamaan pimennettyyn huoneeseen silmät kiinni noin 20 minuutiksi samalla kun EEG mittaa, nukahtaako potilas (tai onko tämä edes lähellä nukahtamista). Näiden yhteydessä kysellään yleistä virkeystilaa. MWT on hyvin samankaltainen tutkimus, mutta siinä nukahtamisaikaa annetaan 40 minuuttia, seurattavia vakioita on enemmän ja välillä tehdään myös yksinkertaisia testejä.
Kesto: Noin 7 tuntia.
Esivalmistelut: Ennen tutkimusta pidetään yleensä unipäiväkirjaa parin viikon ajan ja tehdään muutaman vuorokauden mittainen aktigrafia. Hiusten pitää olla puhtaat, mutta hoitoainetta ei saa käyttää. Omat eväät kannattaa ottaa, sillä ruokailu voi olla hyvinkin kallista. Syöminen on sallittua vain tiettyihin kellonaikoihin (ei esim. 1. ja 2. tutkimuksen välisenä aikana). Mukaan voi ottaa esimerkiksi kirjoja, lehtiä tai käsitöitä.
Mitä etsitään: Narkolepsiaa tai muuta päiväaikaista nukahtelua.
Hyödyllisyys: Vähäinen. Ellei ole vahvaa narkolepsiaepäilyä, todennäköisesti turha.
Riskit/haitat: Ei käytännössä, jos ei lasketa päänahan ärtymistä ja sen aiheuttamaa mahdollita hiustenlähtöä. Toisaalta tutkimus ei sovellu potilaille, jotka ovat käytännössä vuoteenomia, koska ainoastaan EEG-ajojen aikana saa maata sängyssä.
Maijan kommentti: Kun olin tutkimuksessa, elektrodit irroitettiin aina jokaisen tutkimusajon jälkeen ja kiinnitettiin seuraavaa varten uudestaan. Lääkäri oli sen verran kovakourainen, että päänahassani oli viikon verran arkoja kohtia ja lisäksi otsassani oli todella hurjan näköinen rupi monta päivää. Tutkimukseen ei siis välttämättä kannata mennä ennen jotain tärkeää tapahtumaa tai valokuvausta.

Sähköisen toiminnan mittaukset

EEG (elektroenkalografia)
Kuvaus: Potilaan päähän kiinnitetään noin tusinan verran elektrodeja savimaisella pastalla. Niiden avulla tutkitaan aivojen sähköistä toimintaa. Lisäksi saatetaan esimerkiksi tutkia, aiheuttavatko vilkkuvat valot kouristusaktiviteettia.
Kesto: Yleensä 20-60 minuuttia.
Esivalmistelut: Hiusten pitää olla puhtaat, mutta hoitoainetta ei saa käyttää. Epilepsiatutkimuksissa voidaan vaatia valvomista ennen tutkimusta.
Mitä etsitään: Epileptistä kouristusaktiviteettia tai muita poikkeavuuksia.
Hyödyllisyys: Normaalin EEG-tutkimuksen hyödyt ovat vähäiset, ellei potilaalla ole epäilty epilepsiaa. Useimmat neurologiset sairaudet eivät näy EEG:ssä, CFS näkyy vain harvoin.
Riskit/haitat: Ei käytännössä.

EKG (elektrokardiografia, sydänfilmi)
Kuvaus: Tutkimus mittaa sydämen sähköistä toimintaa. Potilas asettuu makaamaan sängylle. Rintaan, käsiin ja jalkoihin kiinnitetään elektrodeja.
Kesto: Yleensä vain noin minuutin.
Esivalmistelut: Ei tarvita.
Mitä etsitään: Sydämen rytmihäiriöitä ja muita poikkeavuuksia sydämen sähkökäyrässä, jotka voivat viitata tiettyihin sairauksiin, sydänvaurioihin tai metabolisiin häiriöihin.
Hyödyllisyys: CFS:n aiheuttamat rytmihäiriöt ja muutokset EKG:n T-aalloissa ovat usein näkyvissä vain osan ajasta, joten tutkimuksen tulos voi olla normaali, vaikka potilas kärsisi sydänoireista. Muutenkaan läheskään kaikki sydänsairaudet eivät näy EKG:ssä.
Riskit/haitat: Ei käytännössä.
Maijan kommentti: Itselläni vuonna 2002 EKG näytti kääntyneitä T-aaltoja ja koneen analyysi varoitti iskemiasta. Lääkäri diagnosoikin minulla mahdollisen myokardiitin, mutta minulle hän ei kertonut tästä vaan käski harrastaa liikuntaa! Myokardiittiepäily selvisi minulle vasta vuonna 2008.

EMG (elektromyografia)/ENG (elektroneurografia)/ENMG (elektroneuromyografia)
Kuvaus: EMG-tutkimus mittaa lihasten ja hermojen sähköistä toimintaa, ENG hermopotentiaaleja. ENMG yhdistää molemmat tutkimukset. Neulaelektrodi painetaan lihakseen ja potilasta voidaan kehottaa jännittämään tai rentouttamaan lihaksia. EN(M)G:ssä annetaan myös sähköimpulsseja neulan kautta.
Kesto: EMG yleensä 15-45 minuuttia, ENMG noin tunnin.
Esivalmistelut: Ihoa ei saa rasvata ennen tutkimusta.
Mitä etsitään: Lihassairauksia ja -vaurioita (erityisesti lihassurkastumasairaudet), joitain neurologisia sairauksia (mm. ALS ja myastenia gravis), hermovaurioita (neuropatia). ENMG:llä voidaan myös tutkia joidenkin kiputilojen aiheuttajia.
Hyödyllisyys: CFS:ssä voi esiintyä poikkeavuuksia, mutta ne ovat yleensä epäspesifejä. CFS:n aiheuttama neuropatia ei yleensä aiheuta muutoksia. Tutkimus voi olla hyödyllinen, jos epäillään jotain muuta neurologista sairautta tai lihassairautta.
Riskit/haitat: Tutkimus voi olla epämiellyttävä ja joissain määrin kivulias. Fibromyalgiapotilailla on ollut pahojakin kipuja. Lihas voi olla jälkikäteen kipeä ja arka monta päivää.

Holter-monitorointi
Kuvaus: Pidempiaikainen EKG-tutkimus, jolla voidaan havaita rytmihäiriöt, joita ei ole koko ajan. Käytössä on 3-8 elektrodia, jotka on liitetty yleensä vyölle kiinnitettävään nauhurilaitteeseen. Lisäksi pidetään päiväkirjaa esimerkiksi liikunnan harrastamisesta. Yleensä mittauksen aikana ei voi käydä suihkussa.
Kesto: Yleensä 24 tuntia.
Esivalmistelut: Ei tarvita.
Mitä etsitään: Sydämen rytmihäiriöitä, joita on säännöllisesti, mutta ei kaiken aikaa.
Hyödyllisyys: Suhteellisen hyvä.
Riskit/haitat: Ei käytännössä.
Maijan kommentti: Varsin hyvä tutkimus, mutta ikävä kyllä tehdään vain harvoin CFS-potilaille.

Aktigrafia
Kuvaus: Potilaan käteen kiinnitetään rannekelloa muistuttava laite, joka nauhoittaa liikkeen. Sitä pidetään kädessä koko ajan peseytymistä lukuunottamatta. Lisäksi pidetään unipäiväkirjaa.
Kesto: Yleensä muutaman vuorokauden.
Esivalmistelut: Ei tarvita. Yleensä ennen aktigrafiaa pidetään parin viikon ajan unipäiväkirjaa.
Mitä etsitään: Poikkeavan alhaista aktiviteettitasoa, poikkeavan runsasta yöheräilyä, levottomat jalat -oireita.
Hyödyllisyys: Hoidon ja tutkimusten kannalta erittäin vähäinen. Voi teoriassa auttaa eläkehakemuksen kanssa (näin ei ole tiettävästi Suomessa käynyt, mutta ulkomailla kyllä).
Riskit/haitat: Ei käytännössä.

Kuvantamistutkimukset

Pään magneettikuvaus (MRI)
Kuvaus: Potilas asettuu makaamaan MRI-laitteen sisällä olevaan lieriömäiseen tunneliin ja hänet asetetaan tukevasti kiinni alustaan. Tutkittavan tulee maata täysin liikkumatta tutkimuksen ajan. Hän saa mukaansa kutsunapin, josta voi tarvittaessa kutsua hoitajan. Tutkimuksessa ei yleensä käytetä varjoainetta, mutta joskus niin tehdään.
Kesto: Uusilla MRI-laitteilla 15-20 minuuttia, vanhemmilla 30-45 minuuttia.
Esivalmistelut: Tutkittavan täytyy riisua kaikki metalliosia sisältävät vaatteet, asusteet, korut yms, mukaanlukien esimerkiksi rintaliivit, joiden hakaset sisältävät metallia (vaatteiden tilalle saa sairaalapyjaman). Tutkimusta ei voi tehdä, jos tutkittavalla on kehon sisäisiä metalliosia.
Mitä etsitään: Aivokasvaimia, MS-taudin aiheuttamia muutoksia, rakenteellisia poikkeavuuksia. Jos halutaan tutkia aivolisäkkeen toimintaa, tämä on yleensä erillinen tutkimus aivojen kuvauksesta.
Hyödyllisyys: Voi löytää CFS:lle tyypillisiä aivomuutoksia (todennäköisempää kolmen teslan laitteilla, joita Suomessa on ilmeisesti vain yksi, Meilahden sairaalassa). Jos aivomuutokset ovat huomattavia, potilas voi jopa saada väärän MS-diagnoosin, mistä yleensä on hyötyä. Aivokasvainten poissulkeminen oireiden aiheuttajana voi olla helpottavaa.
Riskit/haitat: Ikävä tutkimus ahtaanpaikan kammosta kärsiville sekä meluherkille ihmisille, sillä laitteet pitävät todella kovaa melua, vaikka sisään saakin kuulosuojaimet. Koska MRI ilman varjoainetta ei aiheuta minkäänlaista säteilyaltistusta lienee ainoa varsinainen riski voimakkaan melun aiheuttama sairauden paheneminen.
Maijan kommentti: Ainakin Meilahden sairaalassa voi valita noin 30 musiikkilevyn valikoimasta kuunneltavaa tutkimuksen ajaksi. Laitteen tuottama melu on kuitenkin niin voimakasta, ettei kuulosuojaimista tuleva musiikki sitä peitä. Jos kärsii ahtaan paikan kammosta, kannattanee pyytää etukäteen rauhoittavia lääkkeitä.

Pään SPECT-kuvaus
Kuvaus: Testattavalle annetaan varjoainetta suoneen ja tämä asettuu makaamaan SPECT-laitteeseen. SPECT-kuvaus antaa CFS-potilaasta selvästi enemmän tietoa kuin MRI- tai TT-kuvaus, sillä siinä näkyy rakenteiden lisäksi myös toiminnallisia asioita (kuten verenkierto).
Kesto: 15-30 minuuttia.
Esivalmistelut: Ei tarvita. Jos CFS:ää sairastava haluaa poikkeavuuksien näkyvän mahdollisimman hyvin, kannattaa harrastaa liikuntaa koetta edeltävän vuorokauden aikana, sillä normaali-ihmisellä liikunta parantaa aivojen verenkiertoa, mutta CFS:ää sairastavalla vaikutus on päinvastainen.
Mitä etsitään: Verenkiertohäiriöitä, poikkeavuuksia aivojen metaboliassa.
Hyödyllisyys: Periaatteessa erittäin hyvä tutkimus CFS:n neurologisten vaikutusten osoittamiseen, sillä lähes kaikilla potilailla on selviä poikkeavuuksia. Periaatteessa joidenkin hoitojen teho voitaisiin objektiivisesti osoittaa ennen ja jälkeen otetuilla SPECT-kuvilla, mutta käytännössä tämä on aivan liian kallista.
Riskit/haitat: Varjoaine aiheuttaa lievän säteilyaltistuksen, mutta siitä ei ole muita haittoja.
Maijan kommentti: Erittäin vaikea saada Suomessa. SPECT-laitteita on vain Helsingissä ja Turussa.

Pään/kehon tietokonetomografia (TT/CT-kuvaus)
Kuvaus: Testattava asettuu makaamaan TT-laitteeseen. Tutkimus muistuttaa hyvin paljon MRI-kuvausta, mutta koska siinä käytetään röntgensäteitä, kuvauslaite ei pidä kovaa ääntä ja tutkimus on myös huomattavan paljon nopeampi. Tutkimuksessa saatetaan käyttää varjoainetta.
Kesto: 1-30 minuuttia.
Esivalmistelut: Ei yleensä tarvita.
Mitä etsitään: Kasvaimia, rakenteellisia poikkeavuuksia, tulehduspesäkkeitä.
Hyödyllisyys: TT-kuvaus on nopeampi ja edullisempi kuin magneettikuvaus. Monet kehon rakenteet näkyvät sillä hyvin. Tutkimus voidaan tehdä, vaikka potilaalla olisi kehon sisäisiä metalliosia. Käytännön hyöty CFS-potilasta tutkittaessa on kuitenkin vähäinen.
Riskit/haitat: Huomattava säteilyaltistus, kehon kuvaus vastaa jopa yli 500 röntgenkuvaa (pelkkä pään kuvaus vastaa noin 20 röntgenkuvaa). Varjoaine voi erittäin harvoissa tapauksissa aiheuttaa munuaisvaurioita tai allergisia oireita. Tätä riskiä voi pienentää ottamalla etukäteen reseptivapaata asetyylikysteiiniä (Mucomyst).
Maijan kommentti: Runsaan säteilyaltistuksen takia en suosittele tätä tutkimusta, ellei ole todella perusteltua syytä, esim. vahva syöpäepäily.

Vatsan ultraääni
Kuvaus: Vatsan ultraääni on samanlainen toimenpide kuin se, mitä tehdään myös raskaana oleville naisille. Tutkittava makaa pöydällä ja tämän vatsalle levitetään geeliä, joka parantaa signaalin laatua. Lääkäri kuljettaa ultraäänianturia pitkin vatsan ihoa.
Kesto: 20-30 minuuttia.
Esivalmistelut: Ei tarvita.
Mitä etsitään: Kasvaimia (mukaanlukien kystat ja myoomat), laajentuneita elimiä (perna, maksa), rakenteellisia poikkeavuuksia. Myös endometrioosi voi löytyä.
Hyödyllisyys: Maksa ja perna voivat olla laajentuneita CFS:ssä (tosin tämän lääkäri voi yleensä havaita myös palpoimalla eli käsin tunnustelemalla vatsan päältä). Endometrioosi on varsin yleinen CFS:ää sairastavilla naisilla.
Riskit/haitat: Ei ole. Tutkimus ei ole kivulias eikä käytännössä lainkaan epämiellyttävä, jos ei lasketa geelin aiheuttamaa "limaisuutta" ja mahdollista viileyttä.

Sydämen ultraääni
Kuvaus: Potilas makaa sängyllä. Kardiologi kuljettaa ultraäänianturia eri kohdissa rintakehää.
Kesto: 15-40 minuuttia.
Esivalmistelut: Ylävartalon riisumista lukuunottamatta ei tarvita.
Mitä etsitään: Sydämen rakenteellisia poikkeamia (esim. läppäviat, kammioiden laajeneminen), tukkeumia verenkierrossa.
Hyödyllisyys: Suhteellisen hyvä, mutta ei kuitenkaan löydä monia CFS:lle tyypillisiä sydänvaurioita.
Riskit/haitat: Ei käytännössä.
Maijan kommentti: Kannattaa yrittää päästä tähän tutkimukseen.

Keuhkoröntgen (thorax)
Kuvaus: Pystyasennossa tapahtuva keuhkojen röntgenkuvaus.
Kesto: Itse kuvaus kestää vain sekunteja.
Esivalmistelut: Vartalon yläosan pitää olla paljaana ja mahdolliset korut pitää riisua.
Mitä etsitään: Piilevää tuberkuloosia tai sarkoidoosia (ja tietysti myös syöpiä)
Hyödyllisyys: Ei kovin hyödyllinen tutkimus, ellei ole selkeää syytä epäillä ym. sairauksia.
Riskit/haitat: Pieni säteilyaltistus, yksittäisenä tutkimuksena altistus on merkityksetön.
Maijan kommentti: Vaikka tutkimus ei ole kovin hyödyllinen, toisaalta haitat ovat vähäiset ja tutkimus on hyvin nopea.

Invasiiviset tutkimukset

Selkäydinpunktio (lumbaalipunktio)
Kuvaus: Potilas asettuu sikiöasentoa muistuttavaan asentoon ja alaselkä desinfioidaan. Lääkäri etsii oikean pistokohdan ja siihen ruiskutetaan paikallispuudutetta. Selkäydinkanavaan työnnetään neula, jolla kerätään selkäydinnestettä analysoitavaksi.
Kesto: Muutamia minuutteja.
Esivalmistelut: Ei tarvita.
Mitä etsitään: Riippuu lähetteestä, esim. MS-tautiin viittaavia muutoksia. Hyvin moneen sairauteen liittyy tietynlaisia muutoksia joko selkäydinnesteessä tai sisäänmenopaineessa. Joskus voidaan etsiä myös keskushermostoinfektioita (esim. HHV-6 ja neuroborrelioosi).
Hyödyllisyys: Vähäinen. CFS:ään voi liittyä samanlaisia oligoklonaalisia juovia kuin MS-tautiinkin. Muutenkaan CFS:ää ei voi selkäydinnesteen perusteella erottaa mistään muusta sairaudesta, johon sen voisi muuten sekoittaa (paitsi jos neuroborrelioosi ajatellaan erillisenä sairautena). HHV-6-testi voi olla jopa epäluotettavampi kuin verikokeet.
Riskit/haitat: Monet potilaat ja lähes kaikki CFS-potilaat kokevat tutkimuksen jälkeen hyvin voimakasta päänsärkyä jopa 3-5 päivän ajan. Päänsärky on pahimmillaan pystyasennossa ja siihen voi liittyä pahoinvointia. Päänsäryn riskiä voidaan vähentää riittävällä nesteytyksellä (veden juomisella) sekä olemalla makuuasennossa muutamia tunteja tutkimuksen jälkeen. Sitä voidaan hoitaa särkylääkkeillä, suonensisäisellä kofeiinilla sekä ns. veripaikalla. Vakavat komplikaatiot ovat mahdollisia, mutta erittäin harvinaisia.
Maijan kommentti: Lumbaalipunktio on hyvin harvoin perusteltu, ellei potilaalla ole epäilty akuutti meningiitti (aivokalvontulehdus).

Sylkirauhasbiopsia
Kuvaus: Kielenalussylkirauhasista otetaan näyte joko neulalla tai (tavallisemmin) veitsellä paikallispuudutuksen jälkeen.
Kesto: ?
Esivalmistelut: Joskus suositellaan muutaman tunnin paastoa.
Mitä etsitään: Sjögrenin syndroomaa (autoimmuunisairaus joka aiheuttaa epäspesifisten oireiden lisäksi sylkirauhasen tulehdusta).
Hyödyllisyys: Vähäinen.
Riskit/haitat: Paikallispuudutteen ruiskuttaminen voi tuntua inhottavalta. Biopsioitu alue voi olla kipeä muutaman päivän ajan. Riskeihin kuuluvat mahdollinen hermovaurio, verenvuoto ja leikkausalueen infektiot (käytännössä vain veitsibiopsiassa).
Maijan kommentti: Tutkimukseen liittyy sen verran riskejä, että mielestäni sitä ei kannata tehdä ellei ole todella vahva epäilys Sjögrenin syndroomasta. Pelkkä suun ja silmien kuivuus ei riitä syyksi, sillä Sicca-oire on CFS:ssä erittäin yleinen. Paras hoito Sjögrenin syndroomaan on pieniannoksinen naltreksoni, joka on usein hyödyksi myös CFS:ssä.

Lihasbiopsia
Kuvaus: Paikallispuudutetusta lihaksesta (yleensä reisilihaksesta) otetaan joko neulalla tai veitsellä näyte. Yleensä käytetään veistä, jolloin tulokset ovat luotettavampia.
Kesto: Parikymmentä minuuttia.
Esivalmistelut: Ei vaadita.
Mitä etsitään: Riippuu lähetteestä, yleensä lihasten surkastumista ja joitain lihas-, metabolia- ja mitokondriosairauksia. Myös infektioita voidaan etsiä, mutta näin harvemmin tehdään.
Hyödyllisyys: Voi olla hyödyllinen, jos on syytä epäillä mitokondriosairauksia tai joitain muita harvinaisia sairauksia.
Riskit/haitat: Veitsellä tehtävä tutkimus on kivulias ja epämiellyttävä. Lihas voi olla kipeä vielä pari viikkoa myöhemmin. Veitsibiopsiasta jää arpi, joskin paikkaan joka on yleensä vaatteiden peitossa. Myös verenvuoto on mahdollista.
Maijan kommentti: Kannattaa harkita tarkkaan, suostuuko tähän tutkimukseen.

Paksusuolen tähystys (kolonoskopia)
Kuvaus: Kuituoptinen tähystin (endoskooppi) kuljetetaan suolistoon peräaukon kautta. Sen avulla tarkastellaan paksusuolen sekä ohutsuolen loppuosan limakalvoa. Tarvittaessa endoskoopilla voidaan myös poistaa polyyppeja ja ottaa näytteitä suolen limakalvosta. Juuri ennen tutkimusta annetaan rauhoittavia lääkkeitä, yleensä suonensisäisesti. Tarkoitus on, että potilas on hereillä, mutta "taju kankaalla" eikä jälkeenpäin muista tutkimusta. Yleensä vaaditaan, että potilaalla on saattaja, joka voi kuljettaa hänet kotiin tutkimuksen jälkeen.
Kesto: Yleensä itse tutkimus kestää paristakymmenestä minuutista hieman alle tuntiin. Lisäksi voi mennä tunti siihen, että rauhoittavan aineen vaikutus hälvenee.
Esivalmistelut: Kuvausta edeltävät 1-3 vuorokautta pitää paastota. Ainoastaan kirkkaiden nesteiden ja suoliston tyhjentämiseen tarkoitetun pahanmakuisen juoman nauttiminen on sallittua. Tulehduskipulääkkeiden käyttöä tulisi välttää reilun viikon ajan ennen tutkimusta.
Mitä etsitään: Polyyppejä, kasvaimia, divertikkeleitä ja tulehduksellisia suolistosairauksia.
Hyödyllisyys: CFS:n diagnoosissa/hoidossa vähäinen, mutta kaikkien keski-ikäisten ja sitä vanhempien kannattaisi käydä kolonoskopiassa muutaman vuoden välein, erityisesti jos suvussa on suolistosyöpää, sillä se on yksi yleisimmistä syövistä ja usein löytyy vasta kun on jo liian myöhäistä.
Riskit/haitat: Useimmat potilaat kokevat tutkimukseen valmistautumisen epämiellyttävänä. Hypoglykemialle alttiille se voi tuottaa muitakin ongelmia. Tutkimus ei yleensä ole kivulias, mutta joskus voi esiintyä lyhytaikaista kipua. Tutkimuksen jälkeen voi esiintyä ilmavaivoja. Riski suolen puhkeamiseen on teoreettinen (alle 1/2000). Jotkut potilaat voivat saada sivuvaikutuksia rauhoittavista lääkkeistä, mutta yleensä lääkkeille yliherkätkin potilaat sietävät niitä hyvin. Joillain potilailla rauhoittava vaikutus ei kuitenkaan ole riittävä ja he saattavat olla hereillä toimenpiteen aikana.

Ruokatorven ja vatsalaukun tähystys (gastroskopia)
Kuvaus: Testattavalle annetaan yleensä rauhoittavia lääkkeitä ja kipulääkkeitä. Nielu puudutetaan paikallispuudutesuihkeella. Kuituoptinen tähystin (endoskooppi) viedään ruoansulatuskanavaan nielemällä. Endoskoopilla voidaan ottaa myös näytteitä ruokatorvesta, vatsalaukusta ja ohutsuolen yläosasta.
Kesto: 10-20 minuuttia.
Esivalmistelut: 6-12 tuntia syömättä.
Mitä etsitään: Vatsahaavaa, helikobakteeria, polyyppeja, kasvaimia, refluksitaudin aiheuttamia limakalvovaurioita, keliakiaa, tulehduksellisia suolistosairauksia.
Hyödyllisyys: Melko hyödyllinen, jos epäillään esimerkiksi vatsahaavaa tai polyyppeja. Yleensä testiä ei juuri koskaan ehdoteta, ellei sille ole selvästi aihetta.
Riskit/haitat: Erittäin pieni riski (enintään 1/1000) vatsalaukun puhkeamisesta. Useimmat potilaat kokevat tutkimuksen epämiellyttävänä. Lääkkeet voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia.

Muut

Rasituskoe
Kuvaus: Testattava polkee kuntopyörällä kunnes syke on riittävän korkea tai kunnes ei jaksa enempää (tai sydämen tai keuhkojen toiminnassa havaitaan hälyttäviä muutoksia). Samalla mitataan EKG:tä, verenpainetta, happisaturaatiota ja joskus muitakin tekijöitä.
Kesto: Enintään tunti. Ilmoittautuminen yleensä vähintään puoli tuntia ennen.
Esivalmistelut: Koetta edeltävien kahden (joskus neljän) tunnin aikana ei saa syödä eikä juoda kofeiinia sisältäviä juomia. Alkoholin käyttö on kielletty kaksi vuorokautta ennen tutkimusta ja tupakointi neljä tuntia (mielellään 12 tuntia). Lääkityksestä kannattaa kysyä erikseen. Mukaan tarvitaan kevyet vaatteet sekä pyörällä ajamiseen soveltuvat tossut. Tutkimusta ei saa tehdä jos potilaalla on kuumetta tai tämä on antibioottikuurilla.
Mitä etsitään: Sydämen ja keuhkojen toimintahäiriöitä (erityisesti sepelvaltimotauti ja rytmihäiriöt), joitain verenkiertovaikeuksia.
Hyödyllisyys: Yleensä vähäinen, ellei epäillä jotain muuta sairautta. Sinänsä CFS voi aiheuttaa "mielenkiintoisia" tuloksia, kuten pulssin tai sykkeen laskemisen nousemisen sijasta.
Riskit/haitat: Sairauden mahdollinen pitkäaikainen tai jopa pysyvä paheneminen, sydänpysähdys.
Maijan kommentti: Kannattaa todella harkita, uskaltaako mennä tutkimukseen. Joillain CFS-potilailla on mennyt viikkoja toipua siitä.

Leposyljen mittaus
Kuvaus: Testattava istuu etukumarassa ja antaa kaiken syljen valua purkkiin 15 minuutin ajan. Normaali syljen määrä on yli 1.5 ml.
Kesto: 15 minuuttia.
Esivalmistelut: Tutkimusta edeltävän tunnin aikana ei saa syödä, juoda, tupakoida tai pureskella purukumia.
Mitä etsitään: Sjögrenin syndroomaa (autoimmuunisairaus joka aiheuttaa epäspesifisten oireiden lisäksi sylkirauhasen tulehdusta).
Hyödyllisyys: Vähäinen, ellei ole perusteltua syytä epäillä Sjögrenin syndroomaa. Myös CFS voi aiheuttaa limakalvojen kuivumista (ns. Sicca-oire), kuten tekevät myös monet lääkkeet, esim. masennuslääkkeet. Negatiivinen tulos on käytännössä luotettava, positiivinen tulos hyvin epäluotettava.
Riskit/haitat: Ei käytännössä.

Kallistustesti/pystyasennon sietokoe/ortostaattinen koe (tilt table test)
Kuvaus: Testattava makaa erityisellä tutkimus pöydällä ja tältä mitataan jatkuvasti EKG ja verenpaine. Yleensä tipan kautta annetaan lääkettä, joka nostaa sydämen sykettä. Pöytää kallistetaan ylöspäin ja katsotaan, pyörtyykö testattava, laskeeko tämän verenpaine tai nouseeko sydämen syke.
Kesto: Noin puoli tuntia.
Esivalmistelut: Ennen tutkimusta pitää yleensä olla syömättä vähintään kolme tuntia.
Mitä etsitään: Huimauksen/pyörtyilyn syitä.
Hyödyllisyys: Suhteellisen vähäinen. Tutkimuksen avulla voi diagnosoida ortostaattisen tai neuraalisesti välittyvän hypotension, mutta käytännössä aina potilas tietää, jos kärsii tällaisesta. Periaatteessa testiä voitaisiin käyttää invaliditeetin osoittamiseen, mutta käytännössä näin ei juuri tapahdu.
Riskit/haitat: Tutkimukseen liittyy hyvin pieni sydänpysähdyksen riski, minkä takia paikalla pitää aina olla defibrillaattori. Se voi myös pahentaa vaikeasta CFS:stä kärsivien sairautta (joko lääkereaktion tai pystyyn nostamisen takia).
Maijan kommentti: Lähinnä tutkimuskäytössä merkittävä tutkimus, ei niinkään diagnostisena testinä.

Kotona tehtävät tutkimukset

Monissa laboratorioissa voi tehdä veri- ja muita kokeita myös ilman lääkärin lähetettä, jos maksaa ne itse. Nykyään on myös mahdollista lähettää näytteitään joihinkin ulkomaisiin laboratorioihin, joissa tehdään tutkimuksia, joita Suomessa ei ole käytössä. Esimerkiksi Saksassa tehdään herkempiä borrelioositutkimuksia kuin Suomessa.

Nykyteknologia mahdollistaa myös monien tutkimusten tekemisen kotona. On olemassa esimerkiksi kännykkäappeja (lisälaitteilla tai ilman) sekä jopa netissä tehtäviä tutkimuksia. Kannattaa muistaa, että monet näistä eivät ole tieteellisesti validoituja. Joidenkin tulokset voivat olla suuntaa-antavia, toisten lähempänä horoskooppeja. Ruokayliherkkyyksiä voi testata kotona, mutta tulosten luotettavuudesta kiistellään.

Oikeitakin tutkimuksia löytyy, joita voi tehdä kohtuuhintaan kotioloissa.

23andMe

23andMe on sylkitesti, joka maksaa tällä hetkellä $99 + (reippaanpuoleiset) postikulut. Testi tehdään sylkemällä näyteputkiloon, joka lähetetään Yhdysvaltoihin. 23andMe analysoi suuria osia perimästä. Aiemmin tästä sai selkeät ja monipuoliset raportit, mutta sittemmin FDA on kieltänyt 23andMe:tä antamasta "terveystietoja". Nykyään perimän saa ainoastaan raakadatana, jota voi analysoida erilaisilla nettipalveluilla kuten Promethease ja Genetic Genie. 23andMetä ei voi käyttää CFS:n diagnosoimiseen, mutta siitä voi olla apua esimerkiksi silloin, jos epäillään muitakin sairauksia.

Beddit

Beddit on suomalainen laite, joka liitetään iPhoneen (myös Android-versio on tulossa ja ilman älypuhelintakin toimiva versio löytyy, mutta hinta on moninkertainen). Siinä oleva vyö kiedotaan patjan ympärille ja se mittaa sykettä, hengitystiheyttä ja yöllisiä liikkeitä. Näin se toimii varsin edullisena (noin 100 euroa) ja luotettavana kotiunitutkimuksena, vaikka se ei selvitäkään kaikkia samoja asioita kuin laaja unitutkimus. Laitetta kehittämässä on ollut useita suomalaisia unitutkijoita. Laite pystyy havaitsemaan esimerkiksi yöllisen liikehdinnän, uniapnean sekä poikkeavan sykkeen unen aikana. Sillä voi seurata myös esimerkiksi erilaisten hoitojen vaikutusta uneen (määrä, laatu, yöheräilyt). Ilmeisesti osalla ihmisistä se tunnistaa REM-unen ja syvän unen, mutta ei kaikilla käyttäjillä.