Krooninen väsymysoireyhtymä

Keskustelua kroonisesta väsymysoireyhtymästä ja siihen liittyvistä aiheista
It is currently Tue Nov 21, 2017 04:39

All times are UTC + 2 hours [ DST ]




Post new topic Reply to topic  [ 75 posts ]  Go to page 1, 2, 3, 4, 5  Next
Author Message
 Post subject: Mietintöjä uupumuksestani
PostPosted: Wed Jul 08, 2015 08:25 
Offline

Joined: Mon Aug 11, 2014 02:58
Posts: 180
Yritän tähän viestiin muodostaa jonkinlaista sepustusta itsestäni ja pohdintaa omasta tilanteestani. Nautin kirjoittamisesta ja se on terapeuttista, sekä olen oppinut ymmärtämään ettei omien mietteiden patoaminen ole kovinkaan viisasta. Varsinkaan itseni kaltaisella elämään väsyneellä ja melankoliaan taipuvaisella ihmisellä.

Mistäkö oma väsymys sitten alkoi? Varsinaisesti teini-iästä asti olen ollut uupunut, eli vähintäänkin reilun vuosikymmenen. Vanhempien mukaan osoitin jo lapsena merkkejä jaksamattomuudesta ja olinpa nuorena sydänleikkauksessakin, sen leikkauksen kun piti auttaa minua olemaan sellainen etten väsähtäisi kovin helposti.

Kun katson valokuvia varhaislapsuudestani niin huomaan, että aivan nuorena taaperona ihonvärini näytti ihan normaalin terveeltä, mutta aina sen jälkeen lapsesta asti ihoni on ollut kalvakka kun mikä. Varsinkin kasvojen alueella ja kun sanotaan joskus että cfs on "näkymätön" sairaus niin ei se omalla kohdalla ole pitänyt paikkaansa. Silmien alla on ollut mustat reunat hyvin usein tai niin kauan kuin muistan ja olen aina näyttänyt väsyneeltä ja siitä olen kyllä mainintaa saanutkin kuulla.

Olen luonteeltani kiltti, ujo, rauhallinen, herkkä ja viisas, tietyllä tapaa äärimmäisen voimakastahtoinen myös. Lapsena olin omissa oloissani, mutta jaksoin myös peuhata ja olla aktiivinen muiden parissa. Ylä-asteella olin jo uupunut eikä oma ahdistuskaan parantunut sillä, että koin kiusaamista. Sen jälkeen ujouteni voimistui ja melko varmasti kehitin sosiaalisen ahdistuksen mikä on kestänyt ihan tähän päivään asti. Tosin tunnen, että minulla on aina voinut myös tuota neuroottisuutta ja ahdistuneisuutta aiheuttaa oman luonteenpiirteen lisäksi myös mahdolliset lisämunuais/kilpparioireet, joista tosin minulla on vaan ollut omat epäilykset.

Vuosia ja vuosia olen oikeastaan ollut tekemättä yhtään mitään. Vuosina 2007-2008 olin melko masentunut kouluni jälkeen/seuraavan kouluni aikana. Olin niin ahdistunut, masentunut ja väsynyt silloin etten enää kyennyt opiskelemaan. Siitä sitten seurasi se, että minut ohjattiin terapiaan ja rupesin ottamaan masennuslääkkeitä ja niitä käytinkin kahteen eri otteeseen, muistaakseni yhteensä ajallisesti ainakin yli vuoden ajan. Eivät auttaneet vaan olin vaan entistäkin väsyneempi. SSRI-lääkkeisiin en edes koskenut ja hyvä niin.

Tuntuivat, että oma henkinen terveydentilani koheni ainakin hetkellisesti vuodeksi aikana 2009-2010 kun sain koiran pitämään itselleni seuraa, luonto ja eläimet oikeasti ovat se paras mielialalääke. Vaikka terveydelliset asiat olivat niin ja näin niin sinnittelin kuitenkin tietämättä mitään siitä, että mikä minulle aina niin epätavallisen voimakasta väsymystä aiheutti. Jaksoin vuosina 2011-2012 olla vielä mukana jonkinlaisessa toiminnassa/kouluttautumisessa, mutta ei siitäkään tullut yhtikäs mitään. Väsymys ja ahdistus liian voimakasta.

Rupesin myös laihtumaan enkä ole enää sen jälkeen saanut normipainoani takaisin vaan olen edelleenkin alipainoinen. Se on sinäällän hämmästyttävää, että jaksan kuitenkin syödä, mutta ei vaan varastoidu läskiä. Joskus oli jopa lihastakin kun jaksoin vielä peruskunnosta pitää huolta, haluaisin pystyä edelleenkin pitämään surkastuneet lihakseni kunnossa.

On epäilty mm. vuotavan suolen oireyhtymää, mutta ei tarkemmin tutkittu. Vasta vuonna 2013 aloin taas herätä siihen, että ehkä terveydentilalleni pitäisi tehdä jotain, kun en päälle parikymppisenä haluaisi vielä luovuttaa elämisen suhteen. Vuosia käytin ja olen käyttänyt lisäravinteita "hoitamaan" itseäni, mutta tuolloin vuonna 2013 aloin kehittämään aknen lisäravinteiden käytöllä, sinällään huvittavaa että siihen asti ihoni oli ollut puhtoinen enkä edes-teini-iässä kärsinyt mistään iho-ongelmista. En tiedä, että sainko maksanikin jotenkin ylikuormitustilaan vai johtuuko vaan vuotavasta suolesta.

Olen itselläni epäillyt olevan paljon hormonaalisia ongelmia vatsaongelmien lisäksi ja olen epäillyt candidaa ongelmien aihettajaksi, koska olen saanut paljon sen aiheuttamia oireita. Esim. vaikeasta ekseema-ihottumasta, joka on vain pahentunut viime vuosina jalkapohjissa. Ainoa mikä siihen on tehonnut on kortisonivoide, mutta kortisonivoiteen käyttö aiheuttaa minussa aina sivuoireta. Luulen, että se aktivoi candidaa, koska silmiini tulee sellaista sumennusta sen jälkeen, ihoni muuttuu kuivaksi ja entistä kylmemmäksi, meinaa paniikki iskeä ajoittain ja olen todella väsynyt muutama päivä sen käytön jälkeen. Tuota ruljanssia on siis tullut tehtyä nyt puolisentoista vuotta. Viikko-pari ilman voidetta, jotta oireet pysyvät kurissa. Aiheuttiko lapsuuteni korva-ongelmiin käytetyt antiobiootit rokotteiden lisäksi ongelmien puhkeamisen? Hyvin luultavasti!

Vuoden 2013 aikana aloitin hormonikäytön, koska aivolisäkkeen vajaatoiminnan takia oman elimistöni teston tuotto oli pudonnut alas. Vuosia käynnit terkkareilla turhatti ja he eivät osanneet hoitaa minua tai vaan tylysti sivuuttivat tuntemukseni. Periaatteessa yksityisillekään ei olisi ollut varaa mennä, mutta tuli kuitenkin mentyä. Olin aiemminkin lukenut väsymysoireyhtymästä, mutta vasta vuonna 2014 törmäsin laajempaan juttuun aiheesta Hesarissa ja juttuun Olli Polosta. Kuten sanotaan niin loppu on historiaa...

Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että oloni ei ole vuosien myötä parantunut vaan pahentunut. Vaikka minusta on tullut kasvissyöjä. Tuntuu, että olen lukenut terveydestä ja väsymyksestä niin paljon, että siitä voisin vaikka tiedoillani väitellä itseni tohtoriksi jos jaksamista olisi. Tuntuu vaan, että suurin osa ajasta tulee painittua loputtoman uupumuksen kanssa. Joskus jaksan ulkoilla, joskus menee päiviä tai viikkoja etten jaksa. Oma tila tuntuu masentavalta ja surulliselta, eikö elämä olekaan elämistä varten neljän seinän sisällä kökkimisen sijaan. Haluaisin olla ahdistumaton ja viettää aikaani ihmisten parissa, mutta en pysty. Lihasvoimat ovat välillä poissa täysin, lukuisten muiden oireiden lisäksi. Masennun sään tilasta enemmän ja talvet ovat vaikeita minulla, varsinkin viime talvi oli varmaankin elämäni vaikeimpia. En tiedä kuinka montaa kaamosmasennusta enää jaksan. Viime talvesta asti minulla on myös tunneasioiden takia tuntunut jollakin tapaa kadonneen se hohto elämästä, jonka vielä jotenkin onnistuin siihen asti pitämään lukuisista pettymyksistä ja peloista huolimatta.

Sosiaaliset kontaktini rajoittuvat oikeastaan täysin verkkoon ja en tiedä mitä tekisin ilman niitä. Onneksi itselläni on hyvin paljon erakkoluonnetta. Perheeni pyörittää arkea ja yrittää ymmärtää tätä juttuani parhaansa mukaan, ristiriitoja tosin tuntuu tiettyjen henkilöiden välillä syntyvän turhan usein. Koen myös harmituksen lisäksi syyllisyyttä siitä, etten vain ole tuolla "tekemässä" tai toteuttamassa itseäni. Tuntuu vain oikeastaan siltä, että taistelen loputtomasti häviävää taistelua. Olen kokeillut eri lääkkeitä ja hoitomuotoja/lisäravinteita, mutta mikään ei oikestaan ole tuonut mitään muutosta tilanteeseeni.

Toivoa minulle antavat ihmisten onnistumistarinat ja moni kertoo kuinka on onnistunut tulemaan takaisin terveeksi tai edes jotenkuten kuntoon eri metodein. Toivon myös, että lääketiede kehittyy sitä vauhtia, että lopultakin tätä oireyhtymää osattaisiin hoitaa kunolla. En voi sanoa, että olisin itse vielä vaihtoehtoja kokeillut vaan varmaan on vieläkin paljon kokeiltavaa ja tehtävää, mutta tietyllä tapaa huomaan, että olen vaan väsynyt yrittämään kun muutosta ei ole havaittavissa.

Oikeastaan kukaan muu ei voi asiaa täysin yhtä hyvin ymmärtää kuin ne ihmiset joilla on krooninen väsymysoireyhtymä. Hyvin tehokkaasti nakertaa omantunnonarvoa ja myös aiheuttaa ainakin minulle sen tunteen, että tunnen joskus syyllisyyttä siitä, että olen muiden passattavana enkä täysin itsenäinen ihminen, joka haluaisin olla. Koska luoteeltani olen aina ollut sellainen, että teen asiat omalla tavallani ja olen itseänäinen.

Krooninen väsymysyhtymä on sairaus, jota ei toivoisi kenellekään.
Mutta mikä on sen tuoma oppiläksy?


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Mietintöjä uupumuksestani
PostPosted: Sat Jul 11, 2015 12:52 
Offline

Joined: Mon Aug 11, 2014 02:58
Posts: 180
Kun tämän kirjoitin niin mietinköhän, että tulikohan liian negatiivista settiä ja ajattelin poistaa koko kirjoituksen, koska en minä oikeasti aina näin negatiivisesti ajattele. Joskus vaan turhautuneisuus, väsymys ja ahdistus nousevat ihmeellisiin mittoihin ja se oikeastaan vain nolottaa lisää. Huomaan, että kun siitä turhautuneisuuden tunteesta aina jotenkin pääsee niin helpottaa.

Tuosta jännityksestä ja ahdistuksesta tuli mieleen, että mikä siihen oikein auttaisi? Onko väsymysoireyhtymässä järkeä ottaa beetasalpaajia? Ainakaan lisää väsymystä ei kaipaisi vaan potkua persuksiin. En ole aivan varma, mutta ikäänkuin tuo adrenaliini auttaisi hieman, mutta kannattaako sitä ottaa itseään piristämään aamulla/päivällä vai vaan nukkumaan mennessä? Yliaktiivinen hermosto on suurin ongelmani, takkuilevien rauhasten lisäksi siis. Ahdistus on oikeasti melko ankea rajoittaja ja olisi vaan mukava jaksaa hoitaa asioita rauhallisin mielin.


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Mietintöjä uupumuksestani
PostPosted: Sat Jul 11, 2015 04:06 
Offline

Joined: Thu May 11, 2006 08:54
Posts: 5955
Location: Amsterdam, Hollanti
Kyllä tällä foorumilla saa olla negatiivinen! Ei tämä ole mikään naminami-positiivisen ajattelun foorumi, tämä on vakavasti sairaiden ihmisten kokoontumispaikka, jossa monella on masennusta, ahdistusta tai monenlaisia haasteita elämässään. Ja positiivinenkin ihminen voi välillä olla vittuuntunut ja negatiivinen, ei siinä ole mitään pahaa tai väärää.

Jotkut pistävät adrenaliinia kolmekin kertaa päivässä: päivällä, illalla kun alkaa virkistyä ja ihan nukkumaanmenoa ennen.

Beetasalpaajat auttavat monia, mutta ne eivät varmaan sovi adrenaliinin kanssa. Pahimmillaan voi tulla ns. hypertensiivinen kriisi, eli verenpaine nousee hurjasti.

Ahdistukseen voi kokeilla vaikka inositolia, jos et vielä ole. Se ei rauhoita autonomista hermostoa, mutta mieltä voi kyllä rauhoittaa, ilman että väsyttää. Se on melkeinpä yksi kaikkein vähiten haittavaikutuksia aiheuttavia aineita.

_________________
CFS 8/2000, LDN 3/2007, panhypopit 11/2011, hypoglykemia, gastropareesi. Pirasetaami, nimodipiini, Medrol, T3/T4, EST/PROG, staph vax, koukkumadot, Q10, ALA, bromelaiini, I3C, GTF, D/E/K2, Mg, Zn, M-B12, MTHF... Blogi


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Mietintöjä uupumuksestani
PostPosted: Sat Jul 11, 2015 05:02 
Offline

Joined: Mon Aug 11, 2014 02:58
Posts: 180
Täytyy vähän kokeilla tuon adrenaliinin kanssa kuten nyt olen tehnytkin, en minä siitä ainakaan kipeää pistokohtaa pahempia vaivoja juuri ole saanut. Kiitos vinkistä, täytyy pistää muistiin tuo inositoli. Happirikastinkin taitaa tulla kokeiluun lähiviikkoina, ehkä nukkuminenkin alkaa sitten luonnistumaan edes hieman paremmin.

En tosin nyt ole hetkeen ottanut melatoniinia kun ensin sen vaikutus lakkasi minulla pitkän ajan käytön jälkeen ja sitten kun otin myöhemmin sen käyttöön niin siitä tuli lähinnä tokkurainen olo seuraavana päivänä plus näin välillä enemmän painajaisia ja nukuin muuten ihan ok. Itse jotenkin luulen, että kunhan saan noita vatsaoireita kuntoon ruokavaliolla & lääkityksellä niin alkaa vähän nämä ongelmat korjaantua, toki pitää hormoni ja rautatilannettakin seurata.


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Mietintöjä uupumuksestani
PostPosted: Sat Jul 11, 2015 07:17 
Offline

Joined: Thu May 11, 2006 08:54
Posts: 5955
Location: Amsterdam, Hollanti
Kannattaa testailla melatoniinia eri annoksilla, jos et jo ole. Sopiva annos voi vaihdella 0,5-6 mg välillä. Kaveri valitti, että hän näkee melatoniinista painajaisia ja outoja unia joka yö. Sanoi ottavansa 5 mg. Ehdotin puolittamista - nyt nukkuu hyvin. Itselläni 1-3 mg toimii uneen, 5 mg huonontaa unta.

Onhan näissä sairauksissa paljon mietittävää, kun niin moni osa kehosta voi olla rikki ja melkein kaikki voi vaikuttaa kaikkeen.

_________________
CFS 8/2000, LDN 3/2007, panhypopit 11/2011, hypoglykemia, gastropareesi. Pirasetaami, nimodipiini, Medrol, T3/T4, EST/PROG, staph vax, koukkumadot, Q10, ALA, bromelaiini, I3C, GTF, D/E/K2, Mg, Zn, M-B12, MTHF... Blogi


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Mietintöjä uupumuksestani
PostPosted: Sun Jul 12, 2015 06:35 
Offline

Joined: Mon Aug 11, 2014 02:58
Posts: 180
Jos sinulla on aikaa Maija niin olisi kiva kuulla mietteitäsi tämän tyypin metodeista:
https://www.youtube.com/watch?v=XAYfQ45iMjM
https://www.youtube.com/watch?v=BgyFiRE_EWI

http://www.cfshealth.com/chronic-fatigu ... -recovery/


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Mietintöjä uupumuksestani
PostPosted: Sun Jul 12, 2015 10:18 
Offline

Joined: Thu May 11, 2006 08:54
Posts: 5955
Location: Amsterdam, Hollanti
Sori, minulla on resurssit aika tiukilla nyt (kahden kirjan deadline kahden viikon päästä ja kunto on huono) enkä muutenkaan tykkää omaksua asioita videolta tai ääniraidoilta. Tuolla sivulla taas tuntui olevan lähinnä perusneuvoja ja common senseä. Nuku tarpeeksi, syö hyvin, älä rasita itseäsi liikaa. Fiksuja neuvoja, mutta hyvin harva niillä paranee tai tulee merkittävästi parempaan kuntoon ilman lääkkeitä yms.

Tuo "how to fix chronic fatigue syndrome" tms tuolla pisti kyllä ikävästi silmään.

_________________
CFS 8/2000, LDN 3/2007, panhypopit 11/2011, hypoglykemia, gastropareesi. Pirasetaami, nimodipiini, Medrol, T3/T4, EST/PROG, staph vax, koukkumadot, Q10, ALA, bromelaiini, I3C, GTF, D/E/K2, Mg, Zn, M-B12, MTHF... Blogi


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Mietintöjä uupumuksestani
PostPosted: Mon Jul 13, 2015 01:23 
Offline

Joined: Mon Apr 08, 2013 05:54
Posts: 881
Location: Etelä-Savo/Uusimaa
Samaistuin moneen asiaan elämässäsi Omppu.
Onko sinulla kuitenkin perhettä/sukulaisia joiden kanssa tapaat? Puhut tuossa perheesi pyörittää arkea?


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Mietintöjä uupumuksestani
PostPosted: Mon Jul 13, 2015 03:37 
Offline

Joined: Mon Aug 11, 2014 02:58
Posts: 180
Asun tosiaan vielä perheeni kanssa, mikä tosin käy hermoilleni turhan usein varsinkin kun kaikki perheenjäsenet eivät tätä sairautta ymmärrä. Onneksi osa kuitenkin edes yrittää ymmärtää.


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Mietintöjä uupumuksestani
PostPosted: Sun Jul 19, 2015 12:41 
Offline

Joined: Mon Sep 29, 2008 05:37
Posts: 571
Location: Turku
Melatoniinista vain että minäkin söin 5 mg mutta kun aloin puolitta tabut niin nukuin paremmin. Ja ihan tällä viikolla olen ottanut inositolin käyttään taas ja tuntuu että se autta hyvin rauhoittumiseen. Minä hikeennyn kun tuntuu siltä että jotkut ihmiset luulevat että aivot eivät ole käyttöä varten, en tiedä mitä he niillä tekevät. :roll: Oli vain nyt sellainen kausi kun ensin oli se valittaja sisko käymässä ja sitten vielä muuta rasittavaa kun ihmiset vain sotkivat asiota. Eräs ystäväni sanoo aina: olen idioottien ympäröimä, kai se olisi vain pidettävä mielessä? Mutta inositoli rauhoitti mielen. Otin sellaista jossa oli sekä inositoli ja 'choline'

En myöskään pidä sinua negatiivisena Omppu. Tunnistan tuon niin hyvin. Joskus vain ottaa tämä sairaus ja ihmiset yms niin päähän vaikka en minäkään mielestäni, enkä muittenkaan, ole negatiivinen ihminen. Voimia sinulle!


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Mietintöjä uupumuksestani
PostPosted: Sun Jul 19, 2015 08:14 
Offline

Joined: Mon Aug 11, 2014 02:58
Posts: 180
Kiitos ja sitä samaa sinullekin. :)


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Mietintöjä uupumuksestani
PostPosted: Thu Jul 23, 2015 12:15 
Offline

Joined: Mon Aug 11, 2014 02:58
Posts: 180
Pari päivää ollut sellainen harvinaisen paska olo. Mietin, että onkohan lisämunuaisen oirehdintaa vai hypoglykemia? Vatsa ollut löysällä, hapokas olo, kylmää hikeä ja lihakset löysät sekä vapinaa ollut. Voiko Tyroksiini vai mikä ihme aiheuttaa tuollaisia oireita?


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Mietintöjä uupumuksestani
PostPosted: Sun Jul 26, 2015 05:55 
Offline

Joined: Mon Aug 11, 2014 02:58
Posts: 180
Melko usein kuten nyt tuntuu, että sitä vain tylsistyy tylsistymistään ja tätähän tämä on ollut jo vuosia. Toimeton ja väsynyt. Sitten sitä tylsistyy olemaan tylsistynyt. Noh, elokuussa minulla on taas melko paljon tapaamisia, mukaanlukien funktionaalisen lääkärin ja myöhemmin keskustelua myös "työllisyystilanteessani", kerran kun olen työkykyisyyden selvittämisessä.

Eivät näköjään sillä puolella oikein usko väsymysoireyhtymään vaan uskovat, että suurimmat ongelmani ovat ahdistusoirehäiriö ja masennus. Tottahan se on, että minulla noita on ollut, mutta enimmäkseen kuitenkin vaan väsymystä. Psykoterapiaankin meinaavat minua ohjata, mutta en tiedä, että paljonko on siitäkään hyötyä. Mietin myös, että jos jotain sellaista terapiaa saan niin kuinka paljon siellä viitsii syvimmistä tunnoistaan puhua ja ymmärtävätkö oikeasti CFS:ta paljoakaan.


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Mietintöjä uupumuksestani
PostPosted: Tue Jul 28, 2015 11:54 
Offline

Joined: Tue Jun 03, 2014 11:03
Posts: 1477
Location: Tuusula
Maija wrote:
Beetasalpaajat auttavat monia, mutta ne eivät varmaan sovi adrenaliinin kanssa. Pahimmillaan voi tulla ns. hypertensiivinen kriisi, eli verenpaine nousee hurjasti.


Olen käyttänyt beettasalpaajaa yli 10 vuotta migreenin takia, samalla se on rauhoittanut pulssin 140 -> 60 sekä estänyt j. 15 sek tulevat kammioextrat.

Se mitä on ollut adrenaliinin kanssa on ollut sitä, että pulssi nousee joskus 76 sakkaa ja verenpaineet 135/. Aiemmin verenpaineet olivat valveilla +-100/ eli aikana ennenkuin minusta tuli Polon potilas. On ollut ihanaa päästä irti huimauksesta ja etovasta olosta. Nukkumaan käydessä ja klo 5 aikaan on sydäntuntemuksia, Klo 5 aikaan on ollut RR 135/75 ja pulssi 76 ja kupliva tunne rinnassa. Onneksi ei ole jokaöistä.

Omppu wrote:
Asun tosiaan vielä perheeni kanssa, mikä tosin käy hermoilleni turhan usein varsinkin kun kaikki perheenjäsenet eivät tätä sairautta ymmärrä. Onneksi osa kuitenkin edes yrittää ymmärtää.


Ymmärrän hyvin, kun taas minä seuraan tyttäreni käytöstä, niin on ikävä nähdä samoja ongelmia hänellä, mitä mulla oli nuorena. Hän ei ole vastaanottava, joten en puutu asioihin. Hänen täytyy aina kaikki käydä kantapään kautta,

Omppu wrote:
Pari päivää ollut sellainen harvinaisen paska olo. Mietin, että onkohan lisämunuaisen oirehdintaa vai hypoglykemia? Vatsa ollut löysällä, hapokas olo, kylmää hikeä ja lihakset löysät sekä vapinaa ollut. Voiko Tyroksiini vai mikä ihme aiheuttaa tuollaisia oireita?


En osaa ottaa kantaa että voiko tyrosiini aiheutta noita, voi olla.

Minulla oli ns. hypoglykeemisia oireita ainakin ensimmäisestä raskaudesta lähtien ja muitakin samoja oireita. Välillä oli kova nälkä, vaikka olin syönyt 15 min sitten. Oireet ilmaantuivat ilman järkevää rytmiä, rasitusta ei voinut syyttää siitä. Toisinaan rasituksen jälkeen tullut "kohtaus" oli melko raju. Matalia sokeriarvoja ei ollut, mutta olin ilmeisseti herkkä normaalin arvojen rajoissa tapahtuvalle v.sok.-vaihteluille. Välillä tärisin, niin ettei nopea energian saanti meinannut onnistua.

Kun aloin käyttää MCT-öljyä, niin olen päässyt ongelmasta ja voin nykyään syödä tasaisemmin eikä tarvi syödä kuten bulimikko ilman oksentelua.

Jos haluat tsekata vs.-arvosi, niin terkkarista voi saada lainaan vs-mittarin.


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Mietintöjä uupumuksestani
PostPosted: Tue Jul 28, 2015 06:16 
Offline

Joined: Mon Aug 11, 2014 02:58
Posts: 180
Täytynee kokeilla tuollaista mittaria ja kenties myös tuota öljyä.


Top
 Profile  
 
Display posts from previous:  Sort by  
Post new topic Reply to topic  [ 75 posts ]  Go to page 1, 2, 3, 4, 5  Next

All times are UTC + 2 hours [ DST ]


Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 7 guests


You cannot post new topics in this forum
You cannot reply to topics in this forum
You cannot edit your posts in this forum
You cannot delete your posts in this forum
You cannot post attachments in this forum

Search for:
Jump to:  
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group