Krooninen väsymysoireyhtymä

Keskustelua kroonisesta väsymysoireyhtymästä ja siihen liittyvistä aiheista
It is currently Mon Nov 20, 2017 04:46

All times are UTC + 2 hours [ DST ]




Post new topic Reply to topic  [ 60 posts ]  Go to page Previous  1, 2, 3, 4  Next
Author Message
 Post subject: Re: Turhautunut masennukseen
PostPosted: Fri Mar 11, 2016 01:57 
Offline

Joined: Sat Feb 27, 2016 04:59
Posts: 25
Töissä, päivitän.

IGF1 10.5 (14-36)
Na 140 eli noussut

Pitää mennä.


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Turhautunut masennukseen
PostPosted: Fri Mar 11, 2016 04:49 
Offline

Joined: Sun Oct 18, 2015 09:23
Posts: 479
Quote:
S -Ferrit 12.9 µg/l (10-150) ja tää on matala, mutta viittearvoissa.
S-E2 0.19 (0,20-0,79) snadisti matala viitearvojenkin mukaan.

Ferritiinin, eli varastoraudan nosto yli viiteenkymppiin olisi ensisijainen (kestää puoli vuotta nostaa) ja paljon oloa kohentava tekijä. Suosittelisin ottamaan aamusella tyhjään vatsaan vähintään 100 mg rautaa c-vitamiinin kanssa.

Estradioli (joka on tärkein naishormoni) olisi varmasti hyvä saada nousuun myös.

"IGF-1-pitoisuus seerumissa heijastaa kasvuhormonin vaikutusta. IGF-määritystä voidaan käyttää sekä kasvuhormonivajauksen että akromegalian diagnostiikassa ja hoitovasteen arvioinnissa. Vaikeisiin yleissairauksiin liittyvissä ravitsemushäiriöissä ja hypotyreoosissa IGF-pitoisuus on usein alentunut."
(http://huslab.fi/ohjekirja/3253.html.)


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Turhautunut masennukseen
PostPosted: Sat Mar 12, 2016 07:56 
Offline

Joined: Sat Feb 27, 2016 04:59
Posts: 25
Nyt sitten tuli toi

P-ACTH 2,2 pmol/l ( <10)

Mitähän tästä kaikesta nyt pitäisi ajatella?
Jossain luki että matalat rautavarastot vaikuttavat kaikkeen toimintaan, joten mikään ei siis ole varmaa koskaan.
Paitsi ettei mikään arvo hypi silmille. Ei edes tuo S-ferrit, joka on sekin viitearvossa.

Jatkan nyt tätä tylsämielisyyttäni tuijottamalla ei mihinkään, tässä hämärässä huoneessa.
Oon vähän tyhjä nyt.


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Turhautunut masennukseen
PostPosted: Sat Mar 12, 2016 10:26 
Offline

Joined: Sun Oct 18, 2015 09:23
Posts: 479
Kaupallinen teksti, mutta oman kokemuksen mukaan menee tuon raudan kanssa juuri näin: http://www.verman.fi/doc/esitteet/Rautainfo_01_07.pdf.

Viime vuonna oli varastorauta ennen kuuria muistaakseni 9 ja just sain tulokset, että eilen otettu rauta-arvo oli 92. Ja sen kyllä huomaa! Söin ensin rautakuurin, että sain nousemaan yli 50 ja sitten vaihdoin maidon kookosmaitoon, eli rauta imeytyy ravinnosta paremmin.

Kaikilla meillä CFS-potilailla ei ole hormonipuutoksia. Minulla on esimerkiksi testo yläkanttiin, kun muut on OK. Kiinnittäisin huomion noihin kilppariasioihin: "hypotyreoosissa IGF-pitoisuus on usein alentunut" ja sinulla oli vapaan seerumin tyroksiini matalahko.

Olen huomannut, että pienetkin fiilaukset arvoissa vaikuttavat oloon positiivisesti. Kilpparilääkitys poisti jatkuvan palelemisen ja raudan ansiosta nousee taas jalka.


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Turhautunut masennukseen
PostPosted: Sun Mar 13, 2016 12:18 
Offline

Joined: Thu May 11, 2006 08:54
Posts: 5955
Location: Amsterdam, Hollanti
Olen perehtynyt paljon hormonipuutoksiin, koska itse sairastan CFS:n laukaisemaa vaikeaa, laaja-alaista aivolisäkkeen vajaatoimintaa ja joitain muita hormonipuutoksia. Olen käynyt Belgiassa yhdellä maailman tunnetuimmista hormoniklinikoista. Suomessa useimpien hormonien viitearvot ovat liian laajat. Etenkin nuorilla ihmisillä esim. kasvbuhormoni/IGF-1, testosteroni (miehillä) ja estradioli pitäisivät olla lähempänä asteikon yläpäätä, eikä missään hännillä, juuri ja juuri viitteissä. Kilpirauhashormoninkin kohdalla moni voi paremmin kun arvot ovat lähellä asteikon ylärajaa. Kortisolia pitkäaikaissairas tarvitsee paljon enemmän kuin muutoin terve.

ACTH ja IGF-1 ovat kinkkisiä tulkita, minulle ainakin. Tuloksesi olisi viitteissä myös maissa, joissa viitteellä on alaraja. Mutta onko se tarpeeksi? Siitä en osaa sanoa. Pitkäaikaissairaalle ei välttämättä ole. Samoin en osaa sanoa, onko IGF-1:si noin matala vain hypotyreoosin takia. En usko, varsinkin jos mietitään sitä, että arvosi ei pitäisi olla 14, vaan esim. 25. Jos miettii tuollaista arvoa, niin sehän on jo tosi matala.

Ongelma tietysti on, ettei Suomessa saa kasvuhormonia aikuiselle oikein mitenkään, paitsi valtavalla rahasummalla, jos sittenkään. Ei kukaan uskalla määrätä. Ruotsissa korvataan aikuisille kasvuhormonia ainakin 10-20 kertaa useammin kuin Suomessa (Suomessa siis potilaita on ihan kourallinen). Estradiolia, hydrokortisonia ja kilpirauhaslääkettä voi joku harva lääkäri sentään määrätä. Ja hydrokortisonia voi kokeilla ilman reseptiäkin. Ferritiinistä harva lääkäri tietää, että sen pitäisi olla 50 tai jopa 70, mutta onneksi sen saa sentään yleensä itse nostettua rautavalmisteilla, ei lääkärin tarvitse sitä pohtia.

_________________
CFS 8/2000, LDN 3/2007, panhypopit 11/2011, hypoglykemia, gastropareesi. Pirasetaami, nimodipiini, Medrol, T3/T4, EST/PROG, staph vax, koukkumadot, Q10, ALA, bromelaiini, I3C, GTF, D/E/K2, Mg, Zn, M-B12, MTHF... Blogi


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Turhautunut masennukseen
PostPosted: Tue Mar 15, 2016 07:20 
Offline

Joined: Sat Feb 27, 2016 04:59
Posts: 25
Noidan varjon seikkailut ihmemaassa jatkuu.


(aika tyhjää)


Soitin työterveyteen ja sanoin että en pysty enää. Tartten saikkua ja TOISEN LÄÄKÄRIN, joka sen kirjoittaa. En pysty menemään sille edelliselle.
Siinä menikin monta hetkeä helmiä sioille. Anteeksi Janne tai Jukka tai Jussi. Ja kiitos. Sain ajan endokrinologin vastaanotolle. Siis ihan Hus-sisätauteihin. Olin todella yllättynyt, että se lähete meni edes läpi.
Siinä on viikko ennen vastaanottoa lähete verikokeisiin. Ei tartte paastota, mutta ennen ysiä pitäisi mielellään käydä.
Soitin poliklinikan numeroon ja kysyin mitä kokeita ne ovat? Ei sieltä mitään sanottu, muuta kun että verikokeita.
-Ai, verikokeita, enpä olisi arvannut.

Onko teillä tietoa mitä kokeita ne yleensä ovat?
Miten teen noiden yksityisten labravastauksieni kanssa?
Onko niistä enemmän haittaa tuolla vai hyötyä?
Onko kenelläkään kokemusta Hussin endokrinologeista?

Mä oon tosi iloinen tosta lähetteestä ja toisaalta taas ihan hermoraunio, jos mua ei kuulla. Jos siellä on joku posliiniihminen ilman katsekontaktia, jo diagnoosin tehneenä.

Mitä mun kannattaa tuoda esille? Tai mitä siellä ensikäynnillä ylipäätään tehdään?
Kirjoitanko paperille elämänkaareni kurjuudet?

Impulssikontrollini alkaa olemaan olematon. Mikä tahansa vastoinkäyminen on liikaa, suutun tosi vähästä. Kaikki ylimääräiset äänet kuulostavat kiviporalta aamu seitsemältä. En kestä yhtään ylimääräistä.
Ruokahalu nolla. Jos olenkin vaan yksinkertaisesti aliravittu.
Nälkiintynyt huomaamatta? Syömishäiriöinen ilman syömishäiriötä. En omista vaakaa. En kiinnitä huomiota ruokaan, en tarkkaile mitä syön tai ajattele sitä koko ajan tai ylipäätään koskaan. Urheile (tässä kohden varmaan jo kuolen nauruun) neuroottisesti.

En tiiä.

Edit: Löysin sen vanhan vatsahaavahomman loppulausunnon. Silloin kanssa noi ferrinit meni tosi mataliksi. Kiinostava tuo kertomus noin ajallisesti, nyt kun olen tota raudanpuutos asiaa tutkinut. Kyllä tässä samalla oppii paljon asioita, kun yrittää epätoivoisesti löytää jotain järkeä tähän elämään.

Olin mennyt silloin lääkäriin toistuvien infektioiden takia.
Tammikuussa hb yli 130. Lääkäri totesi että ei mussa oo mitään vikaa, kyllähän sitä pimeänä vuodenaikana väsyttää ja päiväkoti jne...
Helmikuussa menin uudestaan, tuolloin hb 95 ferrit 21, määrättiin vitamiinit, rautakuuri ja kontrolli kuukauden päähän.
Maalisk. hb118 ferrit 17.8
Toukok. aika gastroskopiaan, jossa lausuttiin jotain vaikeita latinakielisiä sanoja kuten gastroesofagiaalisessa junktiossa jne. Hb120 ja ferrit 4
->
Söin 3kk:n Nexium kuurin ja puoli vuotta rautaa. Lausunnossa varoiteltiin särkylääkkeiden käytöstä. Kontrollit tk:ssa
En kuitenkaan muista, että oisin ollut niin uupunut tuolloin. Olin kyllä yli kymmenen vuotta nuorempikin. En kyllä muistanut koko vatsahaavaa. Että voinnistakaan en ole enää ihan varma.
Toi hb:hän on tosi epäspesifi indikaattori raudanpuuteanemian määrittelyyn. Siis minusta. Tai ainakin mun kohdallani tuolloin.
Meni vähän offtpic.


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Turhautunut masennukseen
PostPosted: Tue Mar 15, 2016 08:39 
Offline

Joined: Sun Oct 18, 2015 09:23
Posts: 479
Noidan varjo, raudansyönti parantaa ruokahalua, joten aloittaisin sinuna siitä. Lisäksi ei varmasti kannata liikkua neuroottisesti, jos kroppa on sanomassa sopparia irti. Käytätkö magnesiumia? Mitään lisäravinteita?

Osa oireistasi vaikuttaa hermostoperäisiltä, joita julkisella ei osata hoitaa. En odottaisi sieltä suunnasta ihmeitä, mutta toivon toki, että olen väärässä asian suhteen.


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Turhautunut masennukseen
PostPosted: Tue Mar 15, 2016 08:51 
Offline

Joined: Thu May 11, 2006 08:54
Posts: 5955
Location: Amsterdam, Hollanti
Nexiumhan heikentää mineraalien imeytymistä paljon, se voi selittää miksei rauta imeytynyt. Toki voi olla muitakin syitä, esim. minulla rauta ei näytä imeytyvän, vaikka mahahappoa kyllä erittyy.

Minulle on kirjoitettu lähete HYKSin endokrinologeille, mutta se ei mennyt läpi, vaikka oli professorin/fysiologian dosentin kirjoittama epäilys aivolisäkkeen vajaatoiminnasta. Pääsin 5 kk odotuksen jälkeen sisätautilääkärille, jossa totesivat, etteivät voi tehdä mitään, koska endokrinologin heiniä. Hyvä Suomi. (Sitten muutin maasta pois.) Hyvä tietysti, että sinun lähetteesi otettiin vastaan.

Labrat kannattaa ottaa varmaan mukaan, mutta ei kannata ehkä turhan innokkaasti niitä esitellä.

_________________
CFS 8/2000, LDN 3/2007, panhypopit 11/2011, hypoglykemia, gastropareesi. Pirasetaami, nimodipiini, Medrol, T3/T4, EST/PROG, staph vax, koukkumadot, Q10, ALA, bromelaiini, I3C, GTF, D/E/K2, Mg, Zn, M-B12, MTHF... Blogi


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Turhautunut masennukseen
PostPosted: Tue Mar 15, 2016 10:57 
Offline

Joined: Mon Nov 23, 2015 06:37
Posts: 786
Saatat kyllä olla myös aliravittu. Tiedän kokemuksesta, että se pahentaa todella paljon oireita, kun on muutenkin uupunut eikä ruokahalua ole.

Itse käytin apteekin Nutrilet-juomia 2 pulloa päivässä pitkän aikaa, kun syöminen oli niin huonoa. Kai siitä jotain apua oli. Proteiinijuomia käytin myös, muistaakseni Gainomaxia, koska sitä sai silloisesta lähikaupastani.

Onnistuuko sinun syödä runsasenergistä ruokaa? En jaksanut vuosiin laittaa mitään muuta kuin keittää munia. Söin sitten niitä, ja banaaneja, omenoita, kokonaisia tomaatteja, rasvaista jogurttia ym. helppoja ruokia. Lusikalla oliivi- tai kookosöljyä 2-3 isoa lusikallista joka päivä. Pahaa oli mutta meni alas, kun pidin nenästä kiinni ja nielaisin vaan väkisin. Ja lisänä noita Nurtiletteja ja proteiinijuomia.

Raudan nostaminen kyllä parantaa ruokahalua.


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Turhautunut masennukseen
PostPosted: Fri Mar 18, 2016 09:56 
Offline

Joined: Mon Apr 08, 2013 05:54
Posts: 881
Location: Etelä-Savo/Uusimaa
Vinkkinä lääkärikäynnille. Tee lista oireista ja diagnoseista vuosi järjestyksessä. Tästä on helppo katsoa lääkärin ja myös toimii muistin tukena kun selvittää sairauden historiaa.


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Turhautunut masennukseen
PostPosted: Fri Mar 18, 2016 10:29 
Offline

Joined: Sat Feb 27, 2016 04:59
Posts: 25
Kiitos taas teille.
Mä olen järkyttynyt.
Siksi erityisesti olen nyt kiitollinen teille.
Ihmisille.
Riideltiin eilen miehen kanssa. Se ei voi tajuta miten mä olen niin typerä, että kuvittelen jonkun yhden ihmisen tarinan olevan kiinnostavampi kuin tämän vuoden budjetti.

Olenhan tietysti tiennyt, että tässä yhteiskunnassa raha on se THE JUTTU, mutta että oikeasti se on niin kaikessa ja kaikilla. Olen sokea kana. Olen puusilmä. Olen outolintu tässä materialistisessa maailmassa. Olen uskonut empatiaan, ihmisarvoon, subjektiiviseen totuuteen, toiseen tietoon.
Ja ei se sitten kuitenkaan mene niin. Montako kertaa pitää päätään lyödä betoniporsaaseen, että lopulta on tarpeeksi kyyninen? Ei minusta tai jostain yksilöstä ole oikeasti kukaan kiinnostunut.
Ellei osaa tätä peliä. Vaatia, hyökätä, olla vahva. En mä ainakaan osaa itseäni puolustaa. Eihän se toinen voi sille mitään, että se ei ymmärrä. Koettaa olla kiltti. Tieto on kuitenkin sillä, se oikea tieto ja minulla on väärä. Ei minulla potilaana voi olla todellista tietoa minusta itsestäni, ei minun tunteeni voi olla totta.

Olenko saanut täysosuman julkisen sektorin erityissairaanhoidon arvonnassa, kun sain ajan endokrinologille? Olen siitä todella hämmästynyt. Että sain sen ajan. Kuten Maija sanoit, että sinä et saanut, vaikka sulla oli monta lausuntoakin. Eikä varmaan moni mukaan ole saanut.
Olen siis kiitollinen. Erittäin hyvilläni. Ja pelkään.

Koetan saada kirjoitetuksi kaikki elämänkaareni oireet ennen kun menen sinne. Olla vilpitön, vielä kerran. Haluan tietää ja kun kaikki on tehty, osaan myös luovuttaa.

Kävin myös apteekissa katsomassa niitä nutridrinkkejä. Voin huonosti jo pelkästään niiden näkemisestä. Isäni söi niitä viimeiset kuukautensa ennen kuolemaa.
Mutta tiedän. Jostain on lähdettävä. Pakko aloittaa ravinnosta. Haihdun muuten. Sen voi tehdä ihan itse.
Olen nyt sairauslomalla. Nukun ja valvenukun. Mietin, että oonko oikeasti vaan tulossa hulluksi, vai mikä helvetti tässä oikein mättää?

Ei se toinenkaan lääkäri sitten kuitenkaan kuullut mitä sanoin. Kuuli se jotain eri tavalla, mutta kyllä tuo psykiatrinen status on ja pysyy.
Tultiin taas siihen BDI:n. Että mun pitää se nyt tehdä uusiksi. Kun se on tärkeää jnejneplaaplaa. Että kun masennus ja kun sitä ei tunnista ja plaaplaa.
Mä oon työkseni kattellut niitä helvetin bdi- testejä ja musta ne on pelkää täytettä. No jos on ensimmäistä kertaa masentunut tai alavireinen, voi se tietysti olla viitettä antava, mutta autuaaksitekevänä sillä ei ole mitään merkitystä.
Ainakaan minulle. Tottakai mä olen masentunut. Ja mitä kauemmin tässä menee, sen masentuneemmaksi tulen. Erityisesti nyt kun olen tiedostanut, että mun elämä on ollut jo kauan sumuisaa, unta, välitilaa, ei mitään.

Kuuleminen. Sanoin lääkärissä, että mua masentaa ja ahdistaa ihan tosi paljon, kun olen tälläinen, etten jaksa mitään. Että olen tosi ahdistunut, kun mulla ei ole elämää, koska olen niin uupunut.
Etten ole uupunut siksi kun olen MASENTUNUT, vaan olen masentunut tajutessani jaksamattomuuden kapeuttaneen elämäni minimiin. En minä halua olla tälläinen. Tyhjä.

Mutta ei. Sanoi, että laittaa siihen sairauslomatodistukseen sopeutumishäiriön. Mä heräilin siihen sopeutumishäiriöön, että mikä helvetin sopeutumishäiriö?

Mä sanoin sillekin vielä toistamiseen, että en ole hoitaja, että vosiko se kirjoittaa sinne edes mun ammatin oikein. Ja taas selitin missä olen töissä. Ja edelleen sen uuden lääkärin tekstit ovat virheelliset. Ja verenpaineen mittauksen tuloksen se kai unohti samantien. Lukema oli mulle huikea 150 ja jotain. Siksi muistan, kun ei se ikinä ole niin korkea. Miten siellä tekstissä voi lukea 110, no alle 120? Kun se lääkäri itse vielä totesi siinä mittauksessa, että on korkea (minulle), että johtuuko tästä lääkärissä käynnistä?
Oli siellä muitakin asiavirheitä. Miten se voi olla mahdollista? Miten voidaan kirjoittaa niin epäspesifiä kertomusta ja se jää elämään totuutena? Mä en tajua.
Mun duunissa oisin jo ollut oikeudessa tuhannesti kunnianloukkauksesta ja asiakirjojen vääristelystä ja vaikka mistä. En mä ole tiennyt, että dokumentoiti voi oikeasti olla noin ohutta.

Vapinaan se reagoi. Kysyi, että olinko tästä kertonut sille helmiä siolle. Sanoin kertoneeni. Onneksi se on nyt dokumentoitu sinne. Vapina. Olen oikeasti myös huolissani siitä. JA tästä mun kognitiivisesta laskusta. Verbaalisista taidoista, tekstin tuottamisesta ja kokonaisuuksien hahmottamisesta. Muistista.

Mä olen tyhmä. Utopisti. Idealisti. Olen luottanut siihen, että ollaan ihmisiä ihmisille, eikä tehdä hommia pelkästään leipätyönä. Jos haluaa palvelua sitä saa rahalla.

Mä pelkään, että mulla on cfs.
Anteeksi.
Noi oireet on niin tuttuja.
Tai ms
tai parkinsonin tauti tai joku aivoja rappeuttava juttu
tai joku, johon ei ole mitään tehtävissä.
Eniten pelkään kai olla elossa tyhjyydessä.

Dementoitua, hiipua. Miten sellaisen kanssa selviää?

Kiitos tästä vertaistuesta. En ole yksin ja tiedän että näiden hankalan potilaan sairauksien kanssa voi elää.
Ja kiitos tarinoista, joista tunnistan itseni. Kuten sielulinnun tai potilaan kertomukset. Ja muutkin. Että tästä voi vielä virota, tulla ihmiseksi. Tälläinen on vaan niin itsekeskeinen tila, että unohtaa olevansa yksi monesta.
Ainoa mitä on pakko sietää, vaikka ei haluais on se epäonnistunut flegmaattinen minä. En siis halua vaikuttaa kiittämättömältä. Olen vaan niin kapeutunut tähän makuuuhuoneen hämärään.
Eikä minulla edes vielä ole mitään sairautta. Paitsi se MASENNUS ja melkein sain sopeutumishäiriönkin.
Ja sitten tietenkin toi raudanpuuteanemia, mutta se on mun ihan itte diagnostisoima toistaiseksi.


Last edited by Noidan varjo on Fri Mar 18, 2016 11:28, edited 1 time in total.

Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Turhautunut masennukseen
PostPosted: Fri Mar 18, 2016 11:24 
Offline

Joined: Mon Nov 23, 2015 06:37
Posts: 786
Kyllä siitä selviää, kun saa ensin vähän levätä. Sillä saat vähän etäisyyttä ja keräät voimia.

Tuo lääkärissä kulkeminen on raskasta. Ja oikeuksistaan taisteleminen.

On hyvä, että jaksat aloittaa siitä ravinnosta. Asia kerrallaan. Se on ainoa tapa selvitä. Ihan konkreettisesti askel kerrallaan. Että nyt kävelen jääkaapille. Ja nyt otan sieltä proteiinijuoman. Ja nyt juon sen. Nyt kävelen sänkyyn. Sillä se lähtee.

Seuraavaksi ehkä kannattaa ottaa mukaan nuo rauta, metyylifolaatti ja B12. C-vitamiinia myös ja D-vitamiinia. Vähitellen sitten näitä muita, mitä täällä on mainittu.

Älä pelkää sitä diagnoosia. Jos sulla on CFS niin siihenkin on paljon hoitoja. Niitä löytyy tältä foorumilta. Paljon on sellaista, mitä voi kokeilla itse, ilman lääkärin reseptejä.

Mullakin oli vapinaa pahimman uupumuksen aikana. Se on nyt mennyt kokonaan ohi. Moni täällä on parantunut todella paljon lähtötilanteeseen verrattuna. Joillain on CFS, joillain joku muu tauti. Esim. mulla ei ole CFS:ää vaikka olen ollut pahimmillaan todella uupunut. Siis kykenemätön muuhun kuin olemaan sängyssä. Nyt käyn jo päivittäin lenkillä.


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Turhautunut masennukseen
PostPosted: Sat Mar 19, 2016 12:36 
Offline

Joined: Sat Feb 27, 2016 04:59
Posts: 25
Kiitos potilas.
Toivottavasti mä, vaikka vuoden päästä voin sanoo jollekin toiselle jotain noin.

Vielä noihin mun pelkoihini, että kuvittelen tai mua ei uskota tai jotain. Psykiatrinen mörkö, pelko sekoamisesta tai ei edes sekoamisesta, sehä lienee seonneelle autaallisempaa kuin sivustakatsojille, vaan se, että... en mä osaa selittää, kuvittelen oireita, joita ei oikeasti ole.

(Miksi se muuten on niin tärkeää? Jos oikeasti tuntee jotain, vaikka sitä ei voi todistaa, eikö se silloinkin ole totta tuntijalle?).

Mulla on toi psykiatrian duacecim kirja vuodelta 2007. Ostin aikoinani duunia varten, että vähän oisin perillä mistä ne siellä mun töissä puhuu. Ja siellä kirjassa on nää elimellisoireiset häiriöt ihan omana lukunaan. En ole jaksanut nyt niitä lukea. Ehkä se pelko noista "virallisesti kuvitelluista" väsymysoireistakin juontaa juurensa tonne? Ehkä mä oon ittekin ajatellut, että on sairauksia joita oikeasti ei ole tai niille oireille vaan ei ole löytynyt mitään muutakaan selitystä.
Sitä mä nyt mietin, että miksi ne selityksettömät on pakko laittaa tonne psykiatria-osastoon? Kun ei keksitä "oikeaa" tieteellisesti todistettua faktaa, niin pistetään sitten tonne, sekalaiset.

Ja ylipäätään en tajua tota masennuksen helppoutta.
Mä sanoin miehelle eilen, että mähän pääsisin kohta eläkkeelle, jos haluisin. On mulla sen verran oireita ja oonhan mä masentunut. Lähtisin kiltisti tolle psykiatrialinjalle. Masennuslääkkeitä ja vähän lisää. Kumma kun uupuminen ei hellitä. Sairauslomaa, helposti. Lääkekombinaatioita ja saikkua lisää ja vaikka mitä. Aina vaan masentuneempi. Läpinäkyvä, haihtuva, hauras, sairas.
Tää systeemi on aivan vinossa!

En todellakaan vähättele masennuksen voimaa enkä mitään muutakaan. Tiedän että masennus on oikeasti tosi ikävä sairaus.
Mutta miksi mua (tai yleensä ihmistä) ei voida kuulla, miksi on helpompaa työntää oireet sinne toistuvan masennuksen, keskivaikeaan, vaikeaan tai epätyypilliseen, melankkoliseen tai ihan minhin vaan masennukseen, ilman psykoottisia tai psykoottisten kanssa, ainoana selittävänä tekijänä, kun ei muutakaan keksitä tai pitää säästää joku helvetin euro jonkun elämän kustannuksella?

Olen hieman vihainen. Provosoitunut, hereillä ja yksin.

Tämä vielä ja lopetan.
Tämä on varmasti myös oire. Että olen hereillä. Yksin. Makaan sängyssä liikkumattomana ja selaan näitä sivuja enkä saa aikaiseksi sammuttaa valoja. Olen näitä sivuja aiemminkin selannut, totisesti. Ja mitä enemmän haen tietoa, sen vähemmän oikeasti mistään mitään tiedän. Etsinyt jotain ja kaikkea. Kun selaan noita keskusteluketjuja, on aloituksetkin aivan pelkkää hebreaa. Oireet-otsikon, joo tajuan, mutta ne kirjainyhdisteet ja sanat. Tajuntaan menee vain vähän kerrallaan, kuten nyt tää:
Olenhan minä yliherkkä, siis toi refleksi yllätykselle. Säikyn nykyisin ihan kaikkea, ylireagoin. Paljon enemmän kuin ennen. Ylivirittynyt vaaraan, ehkä jotain tuollaista? Alati valppaana? Säpsähtelen mittätömiä asioita (tekstiviestin ääni tai joku muu ihan normaali juttu). Ajaminen on rankkaa, kun toistuvasti on varmistettava edestä ja takaa, suojatielle tultaessa, kaikkialla. Asioita, jotka ennen ovat tapahtuneet automaattisesti, teen nyt tietoisesti. Onhan tuo valo todellakin vihreä? Vaara on läsnä. Enkä tarkoita että joku uhkaa jossain pimeässä, vaan, että reagoin liian vahvasti ärsykkeeseen. Koska jos en ole valppaana en havainnoi (Olen ajanut punaisia päin aivosumussa). Kuulostaako oudolta? En mä ole ajatellut, että tää voi olla oire jostakin. Enkä osaa sitä nyt täsmällisesti avata. Mutta aivan selkeä muutos.

Aina olen ollut erityisherkkä, se on mun ominaisuuteni. Se on mua ja se on vahvuus. Nykyisin ulkoiset ärsykkeet vie kaiken energian mun vahvuudestani, emotionaalisesta herkkyydestä. Äänet, ihmiset, valo, läpötila, stressi, vaatteet, muuttuvat tilanteet, valinnat, kello, no vapina, kaikki häiritsee ja kuormittaa, ärsyttää. Miten mä en ole nähnyt itseäni. Mä oon aivan outo tyyppi. Läsnäoloa jaksan just sen hetken kun on pakko. Ammatillisuuteni äärimmilleen venyttäen. Muuten en lainkaan. Lasten kanssa on joskus pakko olla olemassa. Olen sitä tehnyt väkisin, ollut hereillä olohuoneessa.
Ne tilanteet kun ollaan yhdessä, yleensä puhutaan aktiivisesti, erittäin sarkastisesti, nopealla temmolla päivän kuumia aiheita, politiikkaa tai vaikka aivan totaalisen överiksi vedettyä mustaa huumoria, riippuen ketä on keskustelemassa ja tajuan, että en löydä punaista lankaa, en pysy mukana, en löydä sanoja, en tajua vitsiä, se hiljaisuus. Kun mua katsotaan. Ja ne lapset ja mies tajuaa, muttei sano. Tietysti ne näkee vielä paremmin kun muut. Ne elää mun kanssa, mutteivat sano, koska puhumattomuuden koodi kieltää. Jos en halua nyt tästä puhua, ei teidänkään tartte painostaa. Ehkä sitä on joku yrittänyt ja olen sen tyrmännyt.
Jouduin nyt sitten kuitenkin sanomaan, että en voi hyvin. Olen saikulla ja tutkitaan. Isän kuoleman jäkeen masennuksesta oli niin paljon helpompi puhua. Oli joku syy. Puhuttiin kuten aikuiset lapsille, nätisti. Silleen kun mll:n kirjassa neuvotaan.
Ei ne enää oo mitään pieniä. Itsenäistyviä nuoria ja vanhin jo aikuinen. Joku lässyttäminen ei enää mene läpi. Me olemme aina olleet yhdessä paljon. Perhekeskeinen perhe. Oikeasti. Mä olen vähän hukassa, kun en ittekään tiedä mikä mua vaivaa. Miten mä sanon, että tää on ihan hoidossa, että mua hoidetaan asiantuntevasti.

Aivoista. Onhan mun aivoni kuvattu joskus 2009 tai 2010. Silloin kun eri masennuslääkkeitä kokeiltiin. Olisko ollut efexor (onko sellainen lääke vielä olemassa, siinä piti olla joku piristävä tai stimuloiva vaikutus niiden väsyttävien tai vastikeettomien tai kammottavien ssri-kokeilujen jälkeen?). Tää teki mulle sivuoireina "sähköiskuja" pitkin kehoa. Huolestuin kun näkökenttä alkoi myös katkeilla. Katsoin maailmaa huonolla koneella joka pätkii kolmen sekunnin välein. Siis sellaisia tosi ikäviä oireita, mutta niitä ei sitten heti yhdistetty siihen lääkkeeseen, enkä mä tainnut niistä mitään meteliä pitää, ehkä mä ajattelin tulleeni hulluksi. Voi olla etten sanonut niistä oireista mitään kun vasta mangeetin jälkeen. Kävin mehiläisessä kuvaamassa pääni ja se siitä. Efexor jätettiin pois. EI sopinut mulle.
Mä en vaan yhtään muista missä ne kuvat voisi olla. Sain mukaani cd:n. En mä muistanut että olen kuvannut aivoni kovalla rahalla, kaikessa hiljaisuudessa. Mutta onhan ne kuvat varmaan mehiläisessä? Ja ainakin mulla oli aivot.
Ja yliliikkuvat nivelet.
Nyt lopetan tän säälittävän elämänkertaterrorin.
On kuitenkin dokumentoitu omin sanoin, jos lähiaikoina unohdan.
Mutta toisaalta, jos unohdan, en enää muista olleeni minä. Voi helvetti.


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Turhautunut masennukseen
PostPosted: Sat Mar 19, 2016 08:02 
Offline

Joined: Wed Apr 11, 2007 09:59
Posts: 371
Noidan varjo wrote:
Paradoksi tähän on se että mun verensokerit ovat nyt matalammat kuin ilman kortisonia. Ostin samalla verensokerimittarin, kun rupesi mietityttämään se vapina ja korkea paastoarvo. Eikös sen pitäisi mennä tosinpäin? Tosin ei tässä kauhen laajaa perspektiiviä ole, mutta silti. Tänään sokeriarvot olivat ihan toisennäköiset kun vielä maanataina, jolloin se oli koko ajan yläviitearvossa tai yli. Siis molemmat. Ja tänään aamulla paastosokeri oli joku 4.5 ja 2 tunnin jälkeen 6.jotain. JA 4 tunnin jälkeenkin 6 ja jotain. En nyt enää muista. NE on ylhäällä, mutta töissä (tää mun muisti on kyllä huono).


Olen myös seurannut verensokeria omalla mittarilla. Ainakin minulla verensokeri korreloi erittäin hyvin voinnin kanssa. Se on sitä huonompi mitä korkeampi verensokeri on. Olen huomannut että jos verensokeri on selvästi yli 6 niin voin varmasti huonommin ja vastaavasti jos se on vähemmän, esimerkiksi 5 tai hieman alle niin olo on selvästi parempi. Stressi nostaa lukemia. Sokeri, vehnä jne helposti myös. Näitä yritän välttää ja muutenkin olen karsinut ruokia omien mittausten perusteella ja saanut verensokerin tasoittumaan. Myös migreeniä on vähemmän kun verensokeri on tasainen. Onko kenelläkään muulla havaintoja verensokerin vaikutuksesta vointiin?

Toivottavasti saat jollain tavalla selvyyttä haastavaan tilanteeseen

_________________
Central Sensitivity Syndrome


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Turhautunut masennukseen
PostPosted: Sat Mar 19, 2016 11:45 
Offline

Joined: Sat Nov 09, 2013 02:31
Posts: 298
Puran tässä nyt omaa turhautumistani, enkä siinä mielessä kohdista tätä kirjettäni erityisesti tässä ketjussa kirjoittajiin. Olen jo pidemmän aikaa halunnut sanoa tämän, mitä tässä kirjoitan mutta vaikka en nyt suunta sitä erityisesti tämän ketjun kirjoittajille vaikka samalla kuitenkin haluan antaa tukeni heille ja osallistua keskusteluun. Tarkoitan tällä vain sitä, että kirjoitukseni tarkoitus ei ole kritisoida ketjun kirjoittajien mielipiteitä eikä pahoittaa kenenkään mieltä.

Tuo masennuksen kanssa pärjääminen on minunkin huolenaineeni. Ei ole kivaa kun melkein kukaan ei ymmärrä sitä, mitä kliininen masennus on. Ei lievän masennuksen sairastaja voi mitenkään sisäistää tai edes kuvitella, mitä vakava masennus on; ei edes keskivaikean masennuksen sairastaja. Sain eilen BDIstä melkein 50 pistettä. Yritin vielä hieman kaunistella noita masennustestin kysymysten vastauksia mutta kauhistuin, että noinko huonossa kunnossa sitä ollaan.

Moni CFS sairaista tuntuu pelkäävän tai ainakin karsastavan sitä, että heitä sanotaan masentuneiksi. Ymmärrän sen, että kun itse CFS sairautta, joka tuon masennuksen usein aiheuttaa, ei tunnusteta sairaudeksi, tullaan turhautuneeksi mutta masennustakaan on turha vähätellä. Minullekin se tuottaa joka kerta sisäisen raivarin ja turhautumisen tunteen kun lääkärit eivät suostu tulkitsemaan muuksi oireita heidän oman osaamisalueensa ulkopuolelta. Mutta on ihan selvä, että masennus on masennus kun testit tehdään ja lääkäri niitä tulkiten tekee diagnoosin. Masennus-diagnoosiin ei välttämättä tarvita edes kovin suurta mielialan laskua, jos toimintakyky on kovin alhainen.

Minun kunnallisen erikoissairaanhoidon psykiatrini sanoi, että täällä psykiatria polilla ei käytetä sellaisia nimityksiä kuin väsymysoireyhtymä tai CFS. Hän suurinpiirtein kielsi minuakin puhumasta CFSstä ja sanoi, että nämä ovat masennuksen oireita ja sillä siisti. Miksen uskoisi häntä?Mennään sitten byrograattien sairaus-nimikkeillä. Niillä kun on mahdollista saada sitä sairauseläkettä.

Ja onhan se tosiasia, että vakavasti masentuneena, johtui se sitten väsymysoireyhtymästä tai ei, minulla on työkyky mennyttä. Samanlaisen kohtelun sain myös psykiatrian kriisiosastolla kun olin siellä tutkittavana, kun minulta suljettiin pois orgaaniset sairaudet, joita kai somaattisiksi sairauksiksi kutsutaan. Heillä ei puhuta väsymysoireyhtymästä vaan kliinisestä masennuksesta. Minulle sanottiin, että pitkäkestoinen stressi on voinut vaurioittaa elimistöäni vakavasti joko pidemmäksi aikaa tai mahdollisesti peruuttamattomasti. Näin kuulemma masennuksessa tyypillisesti voi käydä.

Samaa sanottiin KELAn maksamassa Petrean kuntoutustarvekartoituksessa. Mikä minä olen tässä kunnossa taistelemaan heitä vastaan? Mennään sitten heidän ehdoillaan ja diagnooseillaan. Jos heidän ehdoillaan meneminen johtaa sairauseläkkeeseen, jolla saan omaehtoisesti parantua leväten mahdollisimman hyvään kuntoon, niin eikö se ole parasta minulle CFS sairauteni ja elämänlaatuni kannalta? En koe mitenkään valehtelevani, koska minä todellakin olen masentunut ja olen avoimesti yrittänyt tuoda esille, että tämä on kroonista väsymysoireyhtymää. Paha mieli tästä kuitenkin jää.

On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää huomioida, että masennuksen hoitoon on eri keinot kuin itse CFSn hoitoon. Monille olisi ehdottoman tärkeää saada sitä oikeaa hoitoa CFSaan. Minun tapauksessani koen, että lääkkeellisestä CFS-hoidosta ei olisi minulle hyötyä, sillä en pysty syömään lääkkeitä, vitamiineja, hivenaineita enkä luontaistuotteita yliherkkyyksieni takia. Jäljelle jää iso liuta muuta koitettavaa, joita voi kokeilla enempi tai vähempi ilman lääkärin apua. Tilanne on todella turhauttava kaikenkaikkiaan.

Toivoisin, että tämän keskustelupalstan jäsenet toisivat avoimemmin masennustaan esille, kuten juuri tässä ketjussa on tehty. Olen saanut teiltä vertaistukea masennuksessani ja turhautumisessani ja se on helpottanut kun on saanut huomata, että muillakin on samoja kokemuksia. Iso kiitos teille siitä! Toivotan teille voimia! Olkaa helliä ja arvostavia itseänne kohtaan. Vaikkei kaikki osaakaan arvostaa meitä sairaita, meillä on suuri arvo ihmisinä ja vielä paljon annettavaa maailmalle. Vaikka muu maailma ei meitä ymmärrä, tiedämme kuitenkin, että tämä sairaus ei ole kuvittelua, oli se sitten masennusta tai väsymysoiretyhtymää. Se on oikea sairaus ja todellinen ja me itse olemme itsemme parhaita asiantuntijoita.

Pari aineenvaihduntaan liittyvää huomiota vielä. Se menee niin, että kortisoli osallistuu verensokerin ohjaukseen. Kun stressi kasvaa, kasvaa kortisolin tarve ja kun kortisolia ei muutenkaan tunnu riittävästi erittyvän stressin laskemiseksi, niin ei sitä riitä myöskään veren sokerin säätelyyn. Siinä yksi syy siihen, miksi verensokerin kanssa on ongelmia eniten silloin kun on väsyneimmillään. Saman olen huomannut itsellänikin. Ja kortisoli osallistuu myös moneen muuhunkin kuin näihin edellä mainittuihin, mm ruumiinlämmön ohjaukseen.

Toinen juttu: B-12 vitamiini kannattaa ostaa metyylikobalamiinina. Eniten myyty B-12 vitamiinin muoto cyanokobalamiini on huono kahdesta eri syystä. Ensinnäkin siinä vitamiini on sidottu syanidiin, joka on myrkky. Vaikka sitä ei elimistöön tulekaan suuria määriä kerrallaan, miksi laittaa sisäänsä jotakin sellaista, joka ei sinne kuulu. Elimistömme kuluttaa turhaan energiaa aineen muuttamiseksi muodosta toiseen.

Toiseksi: prosessi, jolla elimistömme erottelee syanidin B-12 vitamiinista kuluttaa glutationia. Glutationi on yksi tehokkaimmista elimistömme tuottamista antioksidanteista ja sillä on tärkeä rooli stressin laskemiseen liittyvässä aineenvaihdunnassa. Elimistö tuottaa glutationia hyvin pieniä määriä ja tutkijat arvelevat, että olisi parempi, jos kaikki elimistömme tuottama glutationi saataisiin käytettyä stressin laskemiseen. Tämä kannattaa ottaa huomioon erityisesti meidän CFS ihmisten, koska monilla meistä on ongelmia liian korkeiden stressitasojen kanssa. Stessillä tarkoitetaan tässä englanninkielestä käännettynä sekä elimistön fyysistä, että psyykkistä stressitilaa.


Top
 Profile  
 
Display posts from previous:  Sort by  
Post new topic Reply to topic  [ 60 posts ]  Go to page Previous  1, 2, 3, 4  Next

All times are UTC + 2 hours [ DST ]


Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 3 guests


You cannot post new topics in this forum
You cannot reply to topics in this forum
You cannot edit your posts in this forum
You cannot delete your posts in this forum
You cannot post attachments in this forum

Search for:
Jump to:  
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group