Krooninen väsymysoireyhtymä

Keskustelua kroonisesta väsymysoireyhtymästä ja siihen liittyvistä aiheista
It is currently Sun Nov 19, 2017 10:01

All times are UTC + 2 hours [ DST ]




Post new topic Reply to topic  [ 24 posts ]  Go to page 1, 2  Next
Author Message
 Post subject: Lämpö nousee, kuulostaako tutulta?
PostPosted: Wed Nov 08, 2006 11:59 
Offline

Joined: Wed Nov 08, 2006 11:32
Posts: 8
Location: Vantaa
Hei,
en tiedä sairastanko cfs:ää vai en, mutta mielisairaus/hulluus/epätoivo alkaa vaivata jo todella pahasti. Olen 33 vee rouvashenkilö, perusterve (yliliikkuvat nivelet kuulemma), lisääntyneistä antibiootti"allergioista" tutkimuksissa, muuten ihan "normaali". ;)

Olen ollut lämpöilyn takia nyt 4,5vk sairaslomalla. Jos tarkemmin ajattelen, niin mm. lämpöilyä, nivelkipuja ja totaalista uupumista on ollut enemmän tai vähemmän koko kuluneen vuoden. Verikokeita ja muita (perus)tutkimuksia on tehty jonkin verran ja niiden valossa olen TERVE. HAH!! Toki paljon enemmän kokeita saisi mun mielestä vielä tehdä. Tänään illalla menen taas lääkäriin...

Mua kiinnostaisi kovasti kuulla mielipiteitänne ja kokemuksianne liikunnan ja voimakkaiden tunnekuohujen nostamasta lämmöstä. Tiedän hyvin, että "perinteinen" stressi saattaa myös nostaa lämpöä, mutta sellaista mulla tuskin tällä hetkellä on. Huomaan hyvin selkeästi, että vähänkin aktiivisemman päivän jälkeen seuraava ja (mahdollisesti)sitä seuraava päivä on, jos ei nyt suoraan katastrofaalinen, niin ei paljon puutukaan. Lämmöt nousevat 38:aan (max. 38.2) ja kokonaisuutena olo on aivan järkyttävä.
Samansuuntaista tapahtuu jos saan voimakkaan tunnekuohun (ja sitä valitettavasti puolison kanssa on tullut aivan liikaa viimeaikoina).

Olen tutustunut näillä sivuilla esiintyvään brainfogiin ja sekin kuulostaa ihan järjettömän tutulta. Mulla on ollut ihan selkeitä muistikatkoja. En siis välttämättä muista puoli tuntia sitten (tai edellisenä iltana) tekemääni sopimusta jostain asiasta. Ja kun esitän asian hetken päästä perheelleni ihan uutena, niin ne katsoo mua todella kummallisesti. Toinen on tunne siitä, että en ole ollenkaan läsnä. Saatan touhuta asioita tai vaikka lukea jotakin, mutta jonkun ajan kuluttua mä huomaan, etten ole ollenkaan kärryillä lukemastani kirjasta. Ajatus ei siis itsessään lähde harhailemaan, kyllä mä "keskityn" ihan siihen tekstiin... vaikka myönnettävä on, että mihinkään en pysty keskittymään kuin pieniä hetkiä kerrallaan...

Mä alan olla todella väsynyt henkisesti tähän tilanteeseen. Ja siihen, että mitä mä sanon lääkärille! "kuule joo, mä olen taas kolme päivää ollut ihan pelistä pois ja kuumeessa". Musta tuntuu ihan siltä, että ei sekään mua kauaa enää usko. Itse tiedän, että jotain on pielessä, mutta nyt jo otettujen kokeiden mukaan mussa ei ole mitään vikaa...
ARGH!!!! :x


Top
 Profile  
 
 Post subject:
PostPosted: Wed Nov 08, 2006 12:16 
Offline

Joined: Thu May 11, 2006 08:54
Posts: 5954
Location: Amsterdam, Hollanti
Kuulostaa hyvinkin tutulta. Itse olen ollut kuumeessa yli kuusi vuotta yhteen menoon ja kuumetta tosiaan nostaa (ja kuumeisuuden tunnetta pahentaa) kaikenlainen rasitus sekä tunnekuohut. Kuume oli ensimmäinen oire, johon kiinnitin huomiota, koska uupumus yms on helppo leimata masennuksen, stressin yms syyksi, mutta järki sanoo, että kuumetta ei kuulu olla ellei ole esim. flunssassa. Myös itse tunnekuohut voivat olla CFS:n oire, vaikka toki niistä kärsivät muutkin ihmiset.

Tiesitkö, että CFS-potilailla on huomattavan usein yliliikkuvat nivelet? Olen postannut tästä artikkelin tuonne Uutiset ja artikkelit -osioon.

Onko sinut siis kirjoitettu ihan virallisesti kuumeen takia sairaslomalle? Olen ollut itse nyt melkein 6 kk sairaslomalla, diagnooseiksi merkitty määrittelemätön kuume ja krooninen väsymysoireyhtymä. Kelasta ei ole tullut penniäkään rahaa, koska eivät pidä minua työkyvyttömänä.

Kuumeen syy pitäisi aina tutkia paremmin, koska aiheuttajana voi olla esim. jotkut syövät. Tämä ei ole pelottelua, vaan ainoastaan kommentti siihen, että lääkäreiden pitäisi tutkia paremmin. Ja lääkärin velvollisuus on uskoa sinua, koska ei krooninen kuume ole mitenkään tavatonta. Yritä saada lähete infektiolääkärille, he Suomessa parhaiten tuntevat CFS:ää ja osaavat varmistaa, ettei kyseessä ole jokin muu sairaus.


Top
 Profile  
 
 Post subject: hei
PostPosted: Wed Nov 08, 2006 02:37 
Offline

Joined: Wed Nov 08, 2006 11:32
Posts: 8
Location: Vantaa
kiitos vastauksesta :)

Luin tosiaan täältä myös niistä yliliikkuvista nivelistä. Mä olenkin aivan hämmästynyt siitä, kuinka monet mun omat oireet natsaa yhteen täällä olevan tiedon kanssa.

En ole omaa s-lomatodistustani sen tarkemmin alkanut suomentaa, mutta vaikuttaisi siltä, että joku flunssaan liittyvä diagnoosi siinä on... Onneks työnantaja maksaa vielä toistaiseksi palkkaa...

Koitan saada tänään puhuttua lääkäriltä lähetteen HUS:n tai lisää labrakokeita, että tosiaan saatais poissuljettua muita sairauksia. Stressiä ja henkistä painetta se mulle kovasti tarjoilee ja olkoon sitten niin, mutta olis kiva kyllä saada tiettyjä sairauksia mun omalta listalta pois...

Palailen asiaan, kunhan saan taas lääkärin kommentteja...


Top
 Profile  
 
 Post subject:
PostPosted: Wed Nov 08, 2006 09:01 
Offline

Joined: Sat Sep 16, 2006 11:40
Posts: 72
Kertokaapas muutkin hieman tarkemmin minkälaisesta lämpöilystä kärsitte jos kärsitte.

Itselläni lämpöily alkoi pari kuukautta väsymyksen jälkeen ja on siis kestänyt nelisen vuotta ja on jollain lailla jaksottaista. Kuumeiset jaksot tosin ovat paljon yleisempiä ja pidempikestoisia kuin kuumettomat (kuumeiset useita kuukausia, kuumeettomat ehkä viikkoja). En ole noita jaksoja kovin tarkkaan seurannut, mutta en myöskään osaa yhdistää niitä vuodenaikoihinkaan tms. Kuumeisilla jaksoilla lämpöni on jotain 37,4 - 38,3 C (keskimäärin noin 37,8 C) ja kuumeettomilla 36,8 - 37,0 C, tosin kuumeettomillakin jaksoilla on satunnaisesti enemmän lämpöä. Kuumeeseenkin tottuu jollain lailla. Huomaan yleensä hyvin jos kuumeettoman jakson jälkeen lämpö alkaa nousta, mutta lämmön pysyessä ylhäällä siihen kiinnittää huomiota ehkä vasta kun se alkaa lähennellä 38 C. Tosin liikunnasta ei meinaa kuumeisella jaksolla tulla mitään.

Tästä päästiinkin seuraavaan aiheeseen, eli pystyttekö harjoittamaan jonkinlaista liikuntaa edes satunnaisesti? Minkälaisin seurauksin?

Itse yritän koirien kanssa ulkoilla edes pieniä kävelylenkkejä, mutta arki-iltaisin nekin jäävät monesti väliin kun ei yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään. Ulkoilu ei ainakaan mua piristä millään lailla, joskin siitä usein tulee muuten parempi olo. Satunnaiseti yritän myös käydä bodybalancessa, joka on hieman kevyempää, mutta nytkin on taas jäänyt ainakin 5 viikkoa väliin...


Top
 Profile  
 
 Post subject:
PostPosted: Wed Nov 08, 2006 11:17 
Offline

Joined: Thu May 11, 2006 08:54
Posts: 5954
Location: Amsterdam, Hollanti
Itselläni kuume alkoi erittäin äkillisesti 28.8.2000. Ensin ajattelin pari viikkoa, että on kuumeinen olo, mutta järkeilin, ettei kuumetta voi olla, koska en ollut flunssassa. Sitten mittasin kuumeen ja sitä olikin melkein 38C. Siitä asti minulla on ollut aina 37.2-37.8 lämpöä, vaikka aiemmin normaalilämpö oli 36.5. Kuumeilu jatkuu siis koko ajan samanlaisena, tosin talvisin on selvästi pahempaa kuin kesällä.

Olo ei ole jatkuvasti kuumeinen, mutta jos esimerkiksi tunnekuohu tai kylmä ulkoilma (viisikin minuuttia kylmässä lukuisissa vaatekerroissa voi olla liikaa) nostaa lämpöä parikin pykälää, on olo helposti sellainen, kuin olisi vähintään tekemässä kuolemaa. Palelu voi olla niin rajua, että 26 asteen helteessä makaan paksun peiton alla puserossa ja housuissa (tai useammissakin) tärisemässä. Ja kun kuume alkaa vähän laskea, tulee taas mieletön hiki. Mitään ei oikein saa tehtyä kuumeessa, kun kaikki paikat kehossa tuntuvat epämiellyttäviltä ja iho on yliherkkä.

Minulla kuumeeseen ei ole auttanut mikään tulehduskipulääke tai muu. Kortisonihoidon aikana kuumeista oloa ei ollut käytännössä lainkaan, vaikka lämpötila pysyikin yli 37 asteessa ja laski vain ehkä 0.4C normaalista. Nyt se on taas tulossa takaisin.

Pystyn harrastamaan jonkin verran liikuntaa, lähinnä kävelyä, mutta aikaisemmin (CFS:n aikana) pystyin paljon enemmän. Esim. mäet (jopa todella loivat) tekevät todella tiukkaa. Joskus kävelylenkin jälkeen on tosi uupunut, joskus ei paljoa. Kaikki "rankempi" liikunta (esim. siivoaminen) uuvuttaa hyvin nopeasti. Tanssia jaksan välillä jonkin verran, tosin yleensä max 15 min kerralla. Jos yritän hetkenkin juosta (vaikka 100m bussiin) saatan vielä tunnin päästä hengittää puuskittaisesti.

Venytellä yritän melkein joka päivä. Hyötyä liikunnasta ei ole kyllä ollut, mutta toki parempi käyttää lihaksia edes vähän, jos vain siihen pystyy. Venyttelyä suosittelen kaikille, jotka eivät ole aivan tolkuttoman kipeitä. CFS-potilailla kun tuppaa helposti olemaan lihasjäykkyyttä, huonoa verenkiertoa yms.


Top
 Profile  
 
 Post subject: huomenta
PostPosted: Thu Nov 09, 2006 09:06 
Offline

Joined: Wed Nov 08, 2006 11:32
Posts: 8
Location: Vantaa
Eilisiltainen retki lääkäriin oli... jokseenkin lohduttava.
Sanoi mulle, että ne labrat, joita ollaan otettu, sulkee pois aikamoisen siivun sairauksia. Edelleen tarjos sitä stressiä ja henkistä kuormitusta kuumeen syyksi, mutta totesi itsekin, ettei näin pitkän sairasloman jälkeen sekään tunnu kovin järkevältä. "Enemmän oireiden perusteella alkaa vahvistua epäilys csf:stä" No, lähetteen sain...sisätautilääkärille. Kai sekin on ihan hyvä. Huomenna saan sitten kommentteja uudelta tohtorilta. Toivottavasti hänellä olis jonkinlainen käsitys esim. juuri csf:stä. Mä en tykkää olla se, joka kertoo lääkärille mikä mua vaivaa...


Top
 Profile  
 
 Post subject: Lääkäristä juuri tulleena...
PostPosted: Fri Nov 10, 2006 12:51 
Offline

Joined: Wed Nov 08, 2006 11:32
Posts: 8
Location: Vantaa
No niin. Kävin siis sisätautilääkärin luona. Mulla meni tietenkin pikkuisen ohi taas koko käynti (matka lääkäriin imi mehut aivan totaalisesti). Nyt aletaan sitten poissulkumenetelmällä tutkia mua... Laitan listan kokeista, joita se määräs. Jos joku jaksaa vilkaista ja kommentoida, että vieläkö pitäis jotakin älytä pyytää...
SENKKA, CRP, TÄYDELLINEN VERENKUVA (HB,MCV/HKR,ERYTR), TYREOTROPIINI, TYROKSIINI (VAPAA), KALSIUM (IONISOITUNUT), EOSINOFIILIT, IMMUNOGLOBULIINI E, REUMAFAKTORI (MÄÄRITYS), TUMA VASTA-AINEET, BORRELIA VASTA-AINEET, PUUMALA VIRUS VASTA-AINEET, KREATIINI, KALIUM, NATRIUM, ASPARTAATTIAMINOTRANSFERAASI, ALANIINIAMINOTRANSFERAASI, ALKALINEN FOSFATAASI, VIRTSATUTKIMUS 2. Lisäksi keuhkokuvat ja EKG (12 kytkentää levossa, s-anca va).

Kokeisiin menen maanantaiaamuna. Ja jos itse suinkin jaksan, niin koitan vähän "suomentaa" noita. Osa on nimittäin mulle aivan hepreaa... Mutta vieläkö jotain "puuttuu", joka olis hyvä tutkia?
Pihalla kuin lumiukko :oops:


Top
 Profile  
 
 Post subject:
PostPosted: Fri Nov 10, 2006 06:28 
Offline

Joined: Thu May 11, 2006 08:54
Posts: 5954
Location: Amsterdam, Hollanti
Aika hyvältä näyttää. Minusta pitäisi noiden lisäksi vielä kontrolloida ainakin kortisoli (mielellään vuorokausitesti). Minulta on otettu HYKSin infektiopolilla ainakin kymmeniä (ellei jopa kolminumeroinen määrä) erilaisia verikokeita laktaatista kylmähemagglutiineihin, mutta niistä suurin osa ei oikeasti liene tarpeellisia. Ehkä muitakin immunoglobuliineja kuin E-luokka (eli A ja G alaluokkineen) pitäisi mitata. Ainakin jos immunoglobuliineissa on puutoksia on mahdollista saada immunoglobuliinihoitoa.

Moni lääkäri suosittelee myös muita infektiotestejä, esim. mykoplasma ja klamydia (ei liity sinänsä sukupuolitauti klamydiaan) ja ehkä myös viruksia, esim. herpesvirukset. Mutta jos sisätautilääkäri ei löydä vaivaasi syytä, saat varmaankin lähetteen HYKSin infektiopolille. Ainakin syytä olisi, koska sinulla on tuo kuumeilu ja siellä CFS:ään saa edes jotain hoitoa.

Jos jokin testien sisällössä (joko vastauksissa tai siinä mitä testataan) jää epäselväksi, voit toki kysyä täälläkin. Hyvä että sait tietää, mitä kaikkia testejä otetaan, sillä läheskään kaikkea tätä ei kerrota ainakaan "selkokielellä".


Top
 Profile  
 
 Post subject:
PostPosted: Fri Nov 10, 2006 10:36 
Offline

Joined: Sun Aug 13, 2006 09:30
Posts: 44
Mielenkiintoista lukea, miten siellä Suomessa tutkitaan ja hoidetaan. Itse olen Englannissa asuva kahden ME/CFS sairautta sairastavan nuoren äiti.
Molemmat sairastuivat mykoplasma infektion seurauksena.

Täällä on hankala saada edes tavallisia verikokeita otetuksi.
Diagnosoidaan helposti ja sillä selvä. Ainoa hoito on kognitiivinen terapia ja porrastettu liikunta. Potilasjärjestöt ovat näitä vastaan, mutta psykiatreilla on niin suuri vaikutusvalta virkamiehiin, että tervettä järkeä ja kunnon tiedettä ei suostuta kuuntelemaan.

Täällä on hyviä biomedikaalisia tutkijoita, mutta kaikki julkinen tuki menee psykiatreille. Huhtikuussa 2007 on tulossa hoito-opas, joka vie potilaiden diagnoosin ja hoidon vuosia taaksepäin, jos se hyväksytään.
Kritiikkiä voi lukea täältä

http://tinyurl.com/yh7yrr

Toivottavasti tämä ajatustapa ei leviä sinne Suomeen. Olisi hyvä, jos joku suomalainen tutkimusryhmä innostuisi tutkimaan tätä sairautta.

On hyvä Maija, että jaksat ylläpitää näitä sivuja. Aikaisemmin ihmettelin pohjoismaisten tuttujen kanssa, että eikö Suomessa ole tätä sairautta ollenkaan, kun ei löytynyt mitään tietoa. Norjassa on monia sairastunut siellä aikanaan aivokalvontulehdusta vastaan tehtyjen rokotusten jälkiseurauksena.


Top
 Profile  
 
 Post subject:
PostPosted: Wed Nov 15, 2006 09:33 
Offline

Joined: Wed Nov 15, 2006 08:57
Posts: 5
Heissan!

Eksyin sitten tänne palstalle kyselemään josko joku voisi kommentoida outoja oireitani. Luin tuossa näitä teidän kuvauksia läpi ja ajattelin että no ei nyt ehkä sittenkään minun tapauksessani... Mutta kerronpa kuitenkin mikä painaa.

Olen saanut aika rankan diagnoosin ja varmasti ihan oikean sellaisen, nimittäin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ongelma tässä diagnoosissa on se että se tuntuu selittävän ihan kaiken aina kurkkukivusta ripuliin ja muistihäiriöihin. Jos ei selitetä diagnoosilla niin sitten lääkkeiden sivuvaikutuksilla. Joskus katkerana naureskelen kavereille että voin maata lattialla sydäninfarktin kourissa ja ambulanssihoitajaa kiinnostaa vain että "onkos litiumit otettu"

Onhan se selvä että näin rankka diagnoosi on melko kaiken kattava. Mutta kerran aivan uupuneena, jäseniä jäytäen ja lämpöilevänä istuessani tukiryhmän tapaamisessa selitin että kun mulla on taas tää masennus toiset katsoivat minua kysyvästi ja kehottivat meneään heti lääkäriin. Kenenkään muistissa ei ollut ainuttakaan potilasta jonka pelkkä keho oli masentunut ilman asiaan liittyvää toivottomuutta ja alakuloisuutta.

Tässä muutamia oireita tästä vakavasta masennuksestani: lämpöily, ehkä 37,2-37,5(en onnistu ikinä kehittämään yli 38 kuumetta, siis oikeesti)yhdistettynä jäsenien ja nivelten särkyyn ja voimakkaaseen uupumukseen joka oireet voimistuvat kun asettuu levolle. Muisti ja keskittymishäiriöt jotka lämpöilyvauheessa menevät ihan dementiaksi. Kurkkukipu, eli ainainen aristus ja punoitus kurkussa. Aristus korvakanavissa. Lämpöilyvaiheessa huimaus ja koordinaatiokyvyn heikkeneminen eli suomeksi osun oven karmeihin. Näihin oireisiin ei mielestäni liity masennukselle tyypillisiä piirteitä vaikka eihän tuota oloa hilpeäksikään voi sanoa. Oireet toistuvat jaksoittain ja olen kurkkukipua lukuunottamaatta aika ok kuitenkin suurimman osan aikaa. Nyt voiakkaimpina on viimeaikoina olleet myös ikävät nivelkivut jotka alkoivat yhden lämpöilyvaiheen yhteydessä. Nivelet myös naksuvat kipeästi.

Mutta tuo alkoholin sietokyky. En diagnoosisni vuoksi saisi alkoholia juurikaan ottaa ja olen sen lopettanutkin mutta syy ei ollut pelkästään "lupaus psykiatrille". Saan nääs aina kevyen puolentoistaviikon krapulan jolloin juuri lämpöilen, särkyilen ja olen suoraan sanottuna ihan pilvessä. Työkyvyn säilyttämisen vuoksi jo yksistään on pakko rajoittaa lasien kilistelyä. Pelottava tunne. Tuntee itsensä todella sairaaksi.
Tämä muutos tapahtui aika äkkiä. Olin todella yllättynyt sillä vanhana bilettäjänä en ole moiseen tottunut. Lääkäri perusteli asian lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksella- jota ei kuitenkaan missään tuoteselosteessa mainita. Eikä siitä muillakaan kokemuksia ollut.

Tiedän että on vaikeaa ottaa kantaa tälläiseen tapaukseen, varsinkin kun jos olen asian oikein ymmärtänyt niin diagnoosit CFS ja Kaksisuuntainen ovat toisensa pois sulkevat. Satun vaan olemaan ainut tuntemani kehodepispotilas jonka tunnen.

Onko tänne eksynyt muitakin joiden " keho kuule yrittää nyt sanoa sulle vaan jotain"?


Top
 Profile  
 
 Post subject:
PostPosted: Wed Nov 15, 2006 09:47 
Offline

Joined: Mon Oct 23, 2006 05:06
Posts: 119
...


Last edited by Jaana on Sun Oct 03, 2010 07:57, edited 1 time in total.

Top
 Profile  
 
 Post subject:
PostPosted: Wed Nov 15, 2006 10:05 
Offline

Joined: Wed Nov 15, 2006 08:57
Posts: 5
No heissan!

Kyllä se varmaan on ihan totta, sen uskon kyllä. Mutta me MaDet han olemme ihan terveitä ellemme ole sairaaksi todettu, eli ellei ole depis tai mania olemme ihan balansiissa ja työ- sekä toimintakykyisiä. MaDehan on tavallaan alttius sairastua. Mutta se että se selittää ihan kaiken, se minua harmittaa. Kun yksi diagnoosi on, ei mitään muuta tutkita.

Esimerkki: minulla on alkava Struuma vaikka kilpirauhasarvot ovat ihan ok. Kaikki johtunee Litiumista joka saatta moisen tehdä. Mutta kuinka saat lääkärin uskomaan että kaulallasi on oikeasti patti. No se uskoo siinä vaiheessa kun tulee ultrasta lausunto "alkava struuma" ja patologilta selvitys kystan sisällöstä. Siihen asti sulla on taas joku paranoia. Oikeesti.

Olen elämäni kanssa hienosti tasapainossa ja oikeasti onnellinen. Istun ihka uudessa omakotitalossa keinussa takkatulen ääressä ja kaikki on niin OK kun vaan voi...olla ellei epävarmuus omasta terveydestä jäytäisi. Ja niin kauan kun ei ole vastauksia on niitä epäluuloja eli niitä paranoia. Eikö niin?


Top
 Profile  
 
 Post subject:
PostPosted: Wed Nov 15, 2006 10:23 
Offline

Joined: Thu May 11, 2006 08:54
Posts: 5954
Location: Amsterdam, Hollanti
Alkuperäisissä CFS:n diagnostisissa kriteereissä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö poissulkevana diagnoosina. Syynä oli se, että kriteerit oli tarkoitettu tutkimuskäyttöön eli haluttiin varmistaa, että kyse oli täysin homogeenisestä potilasaineistosta eikä seassa ollut väärin diagnosoituja muita sairauksia (tässä kriteerit kyllä epäonnistuivat).

Sinänsähän nämä kaksi sairautta eivät mitenkään poissulje toisiaan, tietenkään. Mutta voi tosiaan olla vaikeaa saada lääkäri diagnosoimaan mitään muuta kun kaiken voi selittää psyykkiseksi. Mm. eräs entinen kaverini söi masennuslääkkeitä, vaikkei ollut edes masentunut (tajusi sen vasta myöhemmin). Hän sai niiden lopettamisesta todella pahat sivuvaikutukset, mm. pahoja sydänoireita. Eräänkin ammatti-ihmisen reaktio oli lähes sanasta sanaan "masennuslääkkeet eivät voi aiheuttaa vieroitusoireita, se on vaan hullupään mielikuvitusta" (käytetty sana oli tosiaan "hullupää").

Äidilläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja hän kärsii kyllä vaikka mistä sairauksista, mm. vaikea astma. Niihin ei ole kyllä ollut vaikea saada hoitoa, ehkä siksi, että astma on niin paha, että ilman lääkkeitä ei selviäisi hengissä.


Top
 Profile  
 
 Post subject: minä vs. oma keho
PostPosted: Thu Nov 16, 2006 09:17 
Offline

Joined: Wed Nov 08, 2006 11:32
Posts: 8
Location: Vantaa
"kuule sun keho yrittää kovasti kertoa sulle jotain"... Ja lähete psykiatrin konsultaatioon (ihan kuulemma vain kelan takia!!) ja s-lomatodistukseen dg. sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila.

Tälläistä siis jäi käteen edelliseltä (tiistaina) lääkärireissultani. Joudun siis noin viikon välein ilmoittautumaan työpaikkalääkärilleni, joka määrää saikkua viikon kerrallaan. Sisätautilääkärille toki vielä menen kuulemaan labravastaukset...

Mä kysyin omalta lääkäriltäni, et olenks mä nyt sit tosiaan hullu. Hän koitti todella tehdä työtä vakuuttaakseen, että en ole ja koko tää homma tehdään vain kelan takia, koska b-lausunto pitäis kirjoittaa. Ja koska tosiaan pitkäaikainen stressi ja henkinen paine voi todellakin aiheuttaa elimistössä vaikka mitä. Mä sanoin, et olkoon niin ja kotimatkalla tunsin itseni kyllä oikeesti masentuneeksi. Miten mä olen voinut olla huomaamatta, että en ole kunnossa!? Ja jos olenkin huomannut, niin miksen ole reagoinut!?

Jännittää oikein itseänikin, mitä psykiatri mulle alkaa ehdotella ja minkälaista jatkohoitoa nää suunnittelee. Nyt tekis mieli heittää hanskat tiskiin ja mennä töihin. Vaikka mä olenkin valmis vaikka kolmen vuoden psykoterapiaan, niin näköjään mulla on kielto päällä, että en mä voi olla masentunut ja ahdistunut...

*huokaus*


Top
 Profile  
 
 Post subject:
PostPosted: Thu Nov 16, 2006 11:26 
Offline

Joined: Wed Nov 15, 2006 08:57
Posts: 5
Lohduttavaa kuulla etten ole yksin. Kiitos vastauksista.

Kysyisin vielä noista oireistani. Minua lähinnä kiinnostaa että pitääkö uupumuksen jatkua katkeamattomana tai kuumeen olla korkeampi ennenkuin CFS diagnoosia voi ajatella?

Ehkä nyt kun muistan mainita, imusolmukkeet ovat täysin lepotilassa, ellei pientä nipistelyä mainita. Kaulalla on kipua mutta se voi säteillä kilpirauhasesta. Tietenkin ymmärrän että minkä tahansa sairauden oireet voivat olla lievät tai suorastaan invalisoivat. Niinhän se on MaDessakin eli uudelta nimeltään BiPossa tai vaikka diabeteksessä.

Jokin vastustuskykyäni kuumeilujaksolla heiluttaa koska vasempaan jalkaan ilmestyy lieviä silsaoireita. Kaikki verikokeet ja vasta-aineet ovat ok. Ei tulehdusarvoja, olikohan senkka 4. Jo pelkästään lääkitykseni vaatii aika tarkkaa verikoeseurantaa puolen vuoden välein.
Viimeksi minä onneton taisin saada hoitajan paniikkiin. Olin niin veretön kun vain voi olla ja minua oli jo pistelty vaikka mihin että perus kokeet saataisiin tehtyä. Tätä on kyllä sattunut ennenkin.

Mutta jos ylipäänsä mahdollista sen perusteella mitä kirjoitin, luuletteko että kriteerit CFS:n täyttyvät.?


Top
 Profile  
 
Display posts from previous:  Sort by  
Post new topic Reply to topic  [ 24 posts ]  Go to page 1, 2  Next

All times are UTC + 2 hours [ DST ]


Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 2 guests


You cannot post new topics in this forum
You cannot reply to topics in this forum
You cannot edit your posts in this forum
You cannot delete your posts in this forum
You cannot post attachments in this forum

Search for:
Jump to:  
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group