Kilpirauhasen vajaatoimintalääkkeet sopivana määränä antavat hyvän unen.

----------

Luulen, että ongelmasi on sekoitus CFS:ää, lääkkeiden sivuvaikutuksia ja ehkä siinä voi olla myös stressi/traumakomponenttia. Voi olla, että käyt jonkin verran ylikierroksilla. Kuulostaa tosi hankalalta, mutta jos stressaat sitä ettet saa nukuttua, ongelma vain pahenee - se on varma juttu. Oletko kokeillut melatoniinia erilaisilla annoksilla?

Kyllähän unta voi parantaa kymmenillä lääkkeillä, sellaisillakin jotka eivät ole psyykenlääkkeitä, esim. lihasrelaksantit, jotkut antihistamiinit ja useimmat epilepsialääkkeet (kuten Lyrica). Akuuttiin käyttöön soveltuisi esim. antihistamiini Atarax ja "Z-lääkkeet", mutta en muista oliko sinulla jotain kokemuksia näistä. Niitä voisivat hyvinkin määrätäkin Aurorassa. Kyllä luulisi noidenkin taulapäälääkäreidenkin tajuavan, että sekä psyykenlääkkeet että niistä vieroitus usein aiheuttavat unettomuutta.

Luontaistuotteista voi olla apua esim. inositolista, tauriinista ja kärsimyskukasta (ja tryptofaanista, mutta se ei sovellu Aurorixin oheen). Itse aloitin ashwagandhan pari viikkoa sitten ja se auttaa selvästi uneen. Lopetin aiemmin välttämättömän inositolinkin ilman ongelmia. Unet ovat muuttuneet aika kummallisiksi, mutta eivät häiritseviksi. Ashwagandhaa ei tosin saa kovin monesta luontaistuotekaupasta. Sitä valmistaa mm. Solgar, en tiedä paljonko maksaa.

Pääset kyllä varmasti eroon masennuslääkkeistä. Se vain vaatii aikaa, hermoja ja kärsivällisyyttä. Luulisi Polonkin osaavan jotain neuvoa tuohon uniongelmaan - onhan hän kuitenkin unilääkäri.

Uniongelmia tämänkin päässä, johtunee juuri ylikierroksilla touhuilusta. Jos tulee oikein hyvä päivä niin silloin tulee sitten lakkaamatta touhoteltua siellä sun täällä ja sitä sun tätä. Kun sitten tulen kotiin en kykene rauhoittumaan vaikka kuinka yrittäisi. Eilen olin kotona kuuden aikaan jonka jälkeen suihkun kautta lepäilemään, pötköttelyä ja musiikin kuuntelua yhdeksään. Noh sitten hampaanpesulle ja nukkumaan klo. 21.30, nukahdin abouttisrallaa 23.30. Heräsin sitten "hyvin" nukkuneena klo. 03.30 ja siinä sitten ajatuksia selatessa klo. 08.00 saakka. Sitten tulikin uni ja nukuin onnellisena klo. 10.00 saakka, hyvin meni, päivä elävänä zombiena on jo onneksi takana. Vanhainkodissakin nauraisivat pihalle kun mies on jo puoliseiska suihkussa ja pyjama päällä. Tuollaisten öiden jälkeen on kyllä aivan karmea olo ja mahdollinen masennus ponnistaa kevyesti potenssiin kymmenenplus. Tosin on tässä taas ollut tulevaisuushuolia, joten jonkinmoinen stressihormonikin varmasti hyrrää ja hyvin hyrrääkin, siinä ei sentäs mittään vikkaa.

Kuulostaapa jotenkin tutulta aikataululta. Minulla on alkuilta töiden jälkeen johonkin yhdeksään asti aina hirveää kärvistelyä, että pysyisi hereillä. Sitten kun menen nukkumaan, menee kuitenkin puoleen yöhön, ennen kuin saan unen. Viime aikoina olen herännyt aina neljän aikoihin ja loppuyö on sitten jatkuvaa heräilyä. Viikonloppuisin, kun ei tarvitse herätä töihin, tuo heräily lakkaa suunnilleen siihen aikoihin kun normaalisti heräisi töihin ja sitten nukun johonkin kymmeneen asti tosi hyvin.

Onko muuten kukaan kokeillut sellaista luontaistuotekaupan "lääkettä" kuin TryptoVal? Ostin kokeeksi pakkauksen, mutten ole vielä ehtinyt testaamaan. Näyttää sisältävän 200 mg L-tryptofaania ja 200 mg valeriaananjuuriuutetta per tabu.

Tryptofaanista tuolla onkin jo threadi Hoidot-alueella. Luulen, että tuossa valmisteessa on niin vähän valeriaanaa, että vaikutus tulee lähinnä tryptofaanista - tosin voi tietysti olla, että ne toimivat jotenkin synergistisesti tms. Tryptofaanihan lisää serotoniinin määrää aivoissa ja siten myös melatoniinin, valeriaana taas vaikuttaa GABA-reseptorien kautta, jolloin saadaan kaksi eri vaikutusmekanismia.

Täällä unetonna aamuyöstä, tosin uuvuttaa mutta usein vaatii vähän yritystä saada unta simmuun.

Tämä on pirullista sillä unen katkeaminen liian aikaisin tietää sitä ettei tulevasta päivästä tule mitään!

Mulla on ollut jo tenavasta asti viivästynyt unirytmi. Koin olevani virkeä silloin kun muut menivät tyytyväisinä nukkumaan. Sain usein siitä satikutia, varsinkin kun keskitin koulutehtävätkin myöhäisiltaan/keskiyöhön jolloin olo oli jostain syystä levollinen ja keskittyneempi.

Se johti tietenkin alituiseen myöhästelyyn ja itkuun ja hampaiden kiristykseen kun ei vanhemmat saaneet mua hereille.

Jouduin usein valvomaan öisin koska vanhemmat eivät olleet kotona ja sitten vaan huolestuneena odottelin.. Olin siis noin 7-vuotias kun tuo alkoi ja hoidettavana oli myös uhmaikäinen pikkusisko, joka tietenkin kärsi eroahdistuksesta.

Mulla on aina ollut väsymystä ja uniongelmia. Mutta vasta sairauden puhjetessa täyteen kukkaan ongelmat räjähti käsistä. Tarkoitan yhdistelmää tunne-elämältä epävakaa pers.häiriö, paniikkikohtaukset, yleinen ahdistuneisuus, posttraumaattinen stressihäiriö, burn out ja vakava/keskivaikea masennus.

Ne pahensivat unihäiriöitäni potenssiin 1000. Pahenevasta uupumuksesta ja hypersomniasta olen kärsinyt lähes 10 vuotta.

CFS-oireista kärsin ainakin seuraavista:

-hypersomnia, yliunisuus ja invalidisoiva uupumus
-uni ei koskaan virkistä (ei parannusta edes 2 vuoden sairaslomasta)
-masennus, jota väsymys tuntuu ylläpitävän
-unen aikainen "aktiivisuus", kroppa ja varsinkin jalat heiluvat öisin
-fyysinen väsymys, voimattomuus
-selkounet (jo 7-vuotiaasta)
-unihalvaukset hallusinaatioineen
-brainfog, keskittymishäiriöt
-painajaiset ja yöhikoilu
-työmuisti huono
-stressin sietokyky heikonlainen
-ajoittaiset pään räjäyttävät niska-päänsäryt
-pysyvä muutos t-aalloissa
-öiset pissahädät
-motorinen kömpelyys varsinkin heräämisen jälkeen
-olen todella altis angiinalle. Elämäni aikana olen napannut taudin lähemmäs 20 kertaa. Myös sydänlihastulehdus napsahti kerran.

Siinä lista oireistosta ja muusta, en keksi muuta kuin että kyseessä on todella melko varmasti CFS. Mutta lääkärini psykpolilla ei diagnoosia voi antaa. Olli Pololle meno houkuttaa. Käyn ensin myös neurologin pakeilla ja unitutkimuksissa.

Haluan elämäni takaisin.. Koti tuntuu vankilalta ja yksinäiseltä paikalta!
Uskoisin modafiniilin auttavan toimehtumisessa. Muuten kasvan pian kiinni sänkyyn. Joskus jos olen epäviralliselta taholta piristettä saanut, olo on energinen, hyväntuulinen ja "normaali". Ne hetket on ihan parhaita kun voi vaikkapa imuroida hymyssä suin ja nauttia lopputuloksesta. Puhumattakaan siitä että jaksan silloin lähteä vaikka ulos kävelylle mikä muutoin tuntuu ylivoimaiselta.

Melatoniini on ollut parasta unilääkettä! Diapam myös tuo levollisen unen. Ketipinor oli jäätävää zombielääkettä, samaten mirtazapin. Ei enää näitä. :/
Nautin päivittäin vitamiineja ja omega 3-kapseleita ravitsemaan kriisissä olevaa kroppaa. Lääkityksenä tällä hetkellä:

-voxra (ei auta unisuuteen mutta tasaa mieltä hyvin)
-atarax (ei-lihottava nukahtamislääke vaikkakin se on allergialääke)
-circadin (melatoniinia tuomaan laadukasta unta)
-multivita (kyllä, respalla sain! <3)

Hassua että rauhoittumiseen ja nukahtamiseen löytyy lääkearsenaali, vaikkakin kyse on siitä että keho ja mieli on liian heikossa kunnossa tehdäkseen mitään. Lääkärin teoria on ollut se, että unen laadun parantamisella paranee. Totta toinen puoli, mutta lääkkeet väsyttää vielä herätessäkin eikä niistä ole apua toimehtumiseen päiväsaikaan. :/

Semmoinen solmu. Haaveilen pääseväni tosiaan Pololle kun vaikuttaa todellakin perehtyneeltä krooniseen väsymykseen.

Ja btw olen 29-vuotias, vakavissaan harkinnut sairaseläkettä vaikken eläkkeelle haluaisi.

Käytätkö siis tuota Ataraxia jatkuvasti? Se on monelle aivan hurjan väsyttävä. Kaveri lopetti käytön kun yritti puolen päivän aikaan tilata invataksia, eikä muistanut omaa osoitettaan...

Unta voi auttaa syventämään ilman aamuväsymystä mm. inositoli, reishi ja ashwagandha. Itselläni Sophora flavescens on toiminut varsin hyvin, mutta sitä on lähes mahdoton löytää (edes nettikaupoista), täältä löysin: http://www.bristolbotanicals.co.uk Tällä hetkellä käytän vain n. 150 mg annosta 5:1-ekstraktia, jolla tuo 100 g pussi riittäisi pari vuotta. (Käytin tosin välillä kokeiluluontoisesti parinkin gramman annoksia, joten käytännössä omani ei riitä niin kauaa.)

Itse tosin epäilen, että kärsit narkolepsiasta ja siinä ei yleensä mikään unta parantava lääke helpota päiväväsymystä, poikkeuksena Xyrem.

Onko sinulla mitattu seerumista kalsiumia (esim ionisoitunut kalsium) ja lisäkilpirauhashormonia? Lisäkilpirauhasen liikatoimintakin voi valvottaa ym.

Moi ja kiitos taas neuvoista! <3

Narkolepsia oli mielenkiintoinen huomio, voiko narkolepsiaa sairastaa ilman että esim "napsahtaa" uneen kohtauksenomaisesti? O__o

Atarax kyllä väsyttää, muttei läheskään yhtä paljon kuin vaikka ketipinor ja mirtazapin. Melatoniinin ja diapamin kanssa olo ei ole aamuisin yhtä pahasti zombimainen kuin näiden kahden muun kanssa. Joten en niitä enää suostu syömään.

Voiko narkolepsiasta olla olemassa ns. lievempi versio (ei esim seisaaltaan nukahtelua yhtäkkiä) vaan että oli tilanne tai paikka mikä hyvänsä, se voimattomuus ja pään raskaus iskee.

Esimerkkinä vaikkapa luento koululla. Monethan luennoilla nuokkuvat mutta käsittääkseni olen ainoa joka pinnistelystä huolimatta ei pysy hereillä vaikka käyttäisi kaiken tahdonvoimansa.

(Mulla on tallessa mm. luentomuistiinpanoja joista ei saa mitään tolkkua, kun unikohtaus iskee ja todellisuuden rajat unen ja valvetilan välillä hämärtyvät. Muistiinpanoissa on luettavissa tuskin tunnistettavalla raapustuksella sekoitusta luennon sisällöstä että unimaailmasta. Olen soittanut hammaslääkäriinkin kerran varmistaakseni että onko mulle siellä varattu aika. Ei ollut. Oli hämmentävää.

Olenn joskus sekoittanutkin valve -ja unimaailman niin etten itsekään tiedä kumpi pitää paikkansa. Olen joutunut tarkistamaan ns. Irl-tapahtumat ystäviltä jotta todellisuudentaju säilyy.

Mutta esim seisaaltani en nukahtele äkkiseltään, kuten ehkäpä kunnon narkolepsiassa?

Mulla on kokemuksia siitä, että nukkuessani olen ollut "liian" selkouninen. Tiedän syvästikin nukkuvani, mutta aivoni käyttäytyvät kuin olisin hereillä ja tiedostan täysin mitä ympärilläni tapahtuu. Unihalvauksen kaltainen tila, mutta ilman halvauksen tunnetta. Pikemminkin "kehosta irtaantumista", jolloin suoritan kaikki reality checkit varmistaakseni vielä että olen oikeasti unitilassa ihan turvallisuussyistä. Osallistun ajatuksissani ihmisten tekemisiin ja keskusteluihin. Herättyäni kerron vielä tarkasti ympärillä olleille että olen tietoinen tekemisistänne ja puheenaiheista, vaikka olin syvästi unessa.

Joo.. Unitutkimuksiin tahdon. Haluan selvittää ensisijaisesti hypersomnian syyt ja sen miksi aivotoiminta on niin vilkasta unen aikana. Olisiko niin etteivät aivoni lepää juurikaan ja siksi uni ei auta ja unettaa koko ajan?

Mutta vaikka olisin lääkkeistä taju kankaalla muistamatta uniani, ei se todellakaan helpota ongelmaa, päin vastoin.

Että mikä tähän tepsisi.. narkolepsialääkitys? Aivoleikkaus? Psykostimulantit toimintakyvyn ylläpitoon? Melatoniinia nassuun? Mene ja tiedä. Joka tapauksessa haluan todella edes semitoimivan ratkaisun jottei mene elämä sängyn pohjalle sammalta kasvamaan.

Mulle tehtiin tarkennettu tutkimus taannoin, kalsiumarvot on erinomaiset. Itse en noita arvoja ole kurkkinut, mutta lääkärini psykpolilta lähetti minut yksityiskohtaisempiin tutkimuksiin ja labran tuloksissa oli että olen niin terve kuin nuori aikuinen voi olla, missään arvoissa ei ole mainittavaa poikkeamaa tai edes alhaisia arvoja.

Mysteeri. Oma päätelmäni on että aivoissani on sitten jotain häiriötilaa. Ylivireyttä ja sitten totaalinen shutdown kun kuormitus on liian kovaa. Ylivireys aivoissa aiheuttaa kai sitten sen psyykkis-fyysisen uupumuksen. Brainfogin ja muistikatkokset. Keittiöteorisointia, mutten keksi muutakaan.

Narkolepsialle tyypillistä on nimenomaan se, että unen ja valveen rajat sekoittuvat, mistä voi seurata mm. unihalvauksia, hypnagogisia hallusinaatioita, kohtauksia joista ei muista mitään jne. Ihan kaikki eivät nukahtele yllättäen. Narkolepsiassa voi olla myös unettomuutta, vaikka ei uskoisi. On olemassa myös sairaus nimeltä idiopaattinen hypersomnia, jota yleensä pidetään narkolepsian alatyyppinä, jossa on lähinnä sitä liikaunisuutta.

Narkolepsiaahan hoidetaan käytännössä stimulanteilla sekä tuolla mainitsemallani Xyrem-lääkkeellä (natriumoksibaatti) joka on käytännössä unilääke, mutta auttaa päiväväsymykseen sekä katapleksiaan eli kohtauksiin, joissa lihasjänteys menee (joita narkolepsiassa yleensä on, mutta ei aina). Xyrem on tutkimuksissa vaikuttanut erittäin lupaavalta myös CFS:ään ja sitä on yritetty saada hyväksyttyä myös fibromyalgian hoitoon Yhdysvalloissa, mutta jostain syystä tämä ei onnistunut. Lisäksi narkolepsiaan on hiljattain hyväksytty harvinaislääke pitolisantti, jonka piristävä vaikutus välittyy histamiinireseptorien kautta. En tiedä määrätäänkö sitä myös idiopaattiseen hypersomniaan.

Narkolepsian diagnostiikassa käytetään unitutkimusta, MSLT:tä (tutkimus jossa katsotaan nukahtaako päivällä) sekä geenitestiä, koska narkolepsiaa yleensä sairastaa vain, jos on sille perinnöllinen alttius. Olen epäillyt itselläni narkolepsiaa/idiopaattista hypersomniaa, mutta minulla ei ole tuota geenimuotoa.

"Oma päätelmäni on että aivoissani on sitten jotain häiriötilaa. Ylivireyttä ja sitten totaalinen shutdown kun kuormitus on liian kovaa. Ylivireys aivoissa aiheuttaa kai sitten sen psyykkis-fyysisen uupumuksen." Tuonhan uskotaan olevan monilla ongelma CFS:ssä. Silloin hoitona ei käytetä stimulantteja vaan esimerkiksi klonatsepaamia, joka piristää rauhoittamalla aivojen yliaktiivisuutta.

Kerroit Nemu, että sulla on mm. PTSD ja että epäviralliselta taholta saatu piriste poisti oireet joksikin aikaa. Alla olevassa linkissä on video, jossa kerrotaan ekstaasikokeesta, jossa 16 koehenkilöä 20:sta sai apua traumaperäiseen stressiin. Siinä selitetään myös mitä muutoksia aivoissa tapahtuu. Suoraan aiheeseen pääsee katsomalla kohdasta 44 min 50 s eteenpäin.

http://www.youtube.com/watch?v=aTilan5DkTM

Suomen EMDR-yhdistyksen sivustolla kerrotaan, että EMDR on terapeuttinen lähestymistapa, joka on alkujaan kehitetty traumaperäisen stressihäiriön hoitoon ja että nykyisin hoitoa käytetään myös mm. ahdistuksen, surun, persoonallisuushäiriöiden ja paniikkihäiriön hoitoon.

http://www.emdr.fi/emdr.html

Hei kiitos ihan mielettömästi! Vilkaisen noi materiaalit läpi ja odotan toiveikkaana unitutkimuksiin pääsyä. Pystyyköhän esim Turussa omalääkäri hyvin perustein antaa lähetteen erikoislääkärille kuten Olli Polonen. (Agh en muista oliko Polo vai -nen.. )

En kyllä sulkisi pois narkolepsian mahdollisuutta nyt kun tiedän että sillekin löytyy variaatioita.

Onnekseni olen muuttamassa Tampereelle, missä tuo uniklinikka sijaitsee.

Ootte ihan huippuja kun jaksatte vastailla ja kannustaa, itse kun on totaalisen ulapalla että mikä tarkalleen ottaen riivaa ja mitkä on mahdollisuudet päästä hoitoon. <3

Yksityislääkärille (esim. Unestaan) ei tarvitse lähetettä. Julkiselle puolelle lähetteen tarvitsee. Polo ottanee yhä potilaita vastaan TAYSin unipolilla (tämä kannattanee varmistaa), joten Tampereelle muutettuasi voit yrittää saada sinne lähetteen.