Täällä unetonna aamuyöstä, tosin uuvuttaa mutta usein vaatii vähän yritystä saada unta simmuun.
Tämä on pirullista sillä unen katkeaminen liian aikaisin tietää sitä ettei tulevasta päivästä tule mitään!
Mulla on ollut jo tenavasta asti viivästynyt unirytmi. Koin olevani virkeä silloin kun muut menivät tyytyväisinä nukkumaan. Sain usein siitä satikutia, varsinkin kun keskitin koulutehtävätkin myöhäisiltaan/keskiyöhön jolloin olo oli jostain syystä levollinen ja keskittyneempi.
Se johti tietenkin alituiseen myöhästelyyn ja itkuun ja hampaiden kiristykseen kun ei vanhemmat saaneet mua hereille.
Jouduin usein valvomaan öisin koska vanhemmat eivät olleet kotona ja sitten vaan huolestuneena odottelin.. Olin siis noin 7-vuotias kun tuo alkoi ja hoidettavana oli myös uhmaikäinen pikkusisko, joka tietenkin kärsi eroahdistuksesta.
Mulla on aina ollut väsymystä ja uniongelmia. Mutta vasta sairauden puhjetessa täyteen kukkaan ongelmat räjähti käsistä. Tarkoitan yhdistelmää tunne-elämältä epävakaa pers.häiriö, paniikkikohtaukset, yleinen ahdistuneisuus, posttraumaattinen stressihäiriö, burn out ja vakava/keskivaikea masennus.
Ne pahensivat unihäiriöitäni potenssiin 1000. Pahenevasta uupumuksesta ja hypersomniasta olen kärsinyt lähes 10 vuotta.
CFS-oireista kärsin ainakin seuraavista:
-hypersomnia, yliunisuus ja invalidisoiva uupumus
-uni ei koskaan virkistä (ei parannusta edes 2 vuoden sairaslomasta)
-masennus, jota väsymys tuntuu ylläpitävän
-unen aikainen "aktiivisuus", kroppa ja varsinkin jalat heiluvat öisin
-fyysinen väsymys, voimattomuus
-selkounet (jo 7-vuotiaasta)
-unihalvaukset hallusinaatioineen
-brainfog, keskittymishäiriöt
-painajaiset ja yöhikoilu
-työmuisti huono
-stressin sietokyky heikonlainen
-ajoittaiset pään räjäyttävät niska-päänsäryt
-pysyvä muutos t-aalloissa
-öiset pissahädät
-motorinen kömpelyys varsinkin heräämisen jälkeen
-olen todella altis angiinalle. Elämäni aikana olen napannut taudin lähemmäs 20 kertaa. Myös sydänlihastulehdus napsahti kerran.
Siinä lista oireistosta ja muusta, en keksi muuta kuin että kyseessä on todella melko varmasti CFS. Mutta lääkärini psykpolilla ei diagnoosia voi antaa. Olli Pololle meno houkuttaa. Käyn ensin myös neurologin pakeilla ja unitutkimuksissa.
Haluan elämäni takaisin.. Koti tuntuu vankilalta ja yksinäiseltä paikalta!

Uskoisin modafiniilin auttavan toimehtumisessa. Muuten kasvan pian kiinni sänkyyn. Joskus jos olen epäviralliselta taholta piristettä saanut, olo on energinen, hyväntuulinen ja "normaali". Ne hetket on ihan parhaita kun voi vaikkapa imuroida hymyssä suin ja nauttia lopputuloksesta. Puhumattakaan siitä että jaksan silloin lähteä vaikka ulos kävelylle mikä muutoin tuntuu ylivoimaiselta.
Melatoniini on ollut parasta unilääkettä! Diapam myös tuo levollisen unen. Ketipinor oli jäätävää zombielääkettä, samaten mirtazapin. Ei enää näitä. :/
Nautin päivittäin vitamiineja ja omega 3-kapseleita ravitsemaan kriisissä olevaa kroppaa. Lääkityksenä tällä hetkellä:
-voxra (ei auta unisuuteen mutta tasaa mieltä hyvin)
-atarax (ei-lihottava nukahtamislääke vaikkakin se on allergialääke)
-circadin (melatoniinia tuomaan laadukasta unta)
-multivita (kyllä, respalla sain! <3)
Hassua että rauhoittumiseen ja nukahtamiseen löytyy lääkearsenaali, vaikkakin kyse on siitä että keho ja mieli on liian heikossa kunnossa tehdäkseen mitään. Lääkärin teoria on ollut se, että unen laadun parantamisella paranee. Totta toinen puoli, mutta lääkkeet väsyttää vielä herätessäkin eikä niistä ole apua toimehtumiseen päiväsaikaan. :/
Semmoinen solmu. Haaveilen pääseväni tosiaan Pololle kun vaikuttaa todellakin perehtyneeltä krooniseen väsymykseen.
Ja btw olen 29-vuotias, vakavissaan harkinnut sairaseläkettä vaikken eläkkeelle haluaisi.