Saan yhä helpommin sairaskohtauksen puhelimessa puhumisesta, etenkin pitkistä puheluista. Homma menee niin, että kykyni löytää sanoja ja tuottaa puhetta sekä tajuta toisen ihmisen puhetta heikkenee aika äkillisesti puhelun loppuvaiheessa ja tulee voimaton ja huono olo, johon liittyy päälaen ja korvien välillä vaeltava särky ja paineen tunne kallon sisällä.

Tänään sain taas tuollaisen kohtauksen, joka kesti yli kuusi tuntia puhelun lopettamisen jälkeen eikä ole vieläkään kokonaan ohitse. Kohtaukseen liittyi aivan uutena oireena se, että pupillini ovat jatkuvasti ääriäsennossa eli hyvin pieniksi supistuneina. En toisin sanoen tunnista itseäni peilikuvasta, sillä minulla on luontaisesti suuret pupillit. Näytän nyt ihan narkkarilta!

Lisäksi tunnen vieläkin lievää pahoinvointia.

Saatteko te muut sairaskohtauksen puhelimessa puhumisesta? Haluaisin tietää, onko se normaali CFS-oire vai olenko kenties sairastunut johonkin kännykkäsäteilyallergiaan.

Edit, lisäys:
Googlettelin äsken asiaa ja törmäsin vuonna 2012 julkaistuun uutiseen, jonka mukaan kännykkään puhuminen laskee aivoissa kiertävän veren happipitoisuutta! Uutisen mukaan lähes 15 prosenttia kokee tinnitusta matkapuhelimen käytön yhteydessä ja kolme prosenttia pahoinvointia. Ei siis mikään ihme, jos kännykkään puhuminen voimistaa CFS-oreita, kun jo tavallinenkin keskustelu voimistaa niitä.

http://yle.fi/uutiset/3-5067776

Suosittelen hankkimaan puhelimeen handsfreen eli ihan korvanapit, joissa on johdossa mikrofoni. Itse käytän aina pidemmissä puheluissa ihan sen takia kun käsi väsyy ja menee jääkalikaksi kun sitä pitää kauan ylhäällä, varsinkin kun nykypuhelimet ei ole mitään kovin kevyitä.

Puhelimeni on niin vanha, ettei siihen myydä enää korvanappeja. Puhelimen alapinnalta löytyy kyllä kaksi pientä pyöreää reikää, joista toinen saattaisi olla tarkoitettu korvanapille. Malli on 2000-luvun ekoilta vuosilta.

Mitään kännykkäsäteily/sähköallergiaa ei ole olemassakaan.

Kuten itsekin aloit löytämään, kyse on muista asioista. Kännykän pitäminen korvalla voi tulla raskaaksi, keskittyminen puheen kuunteluun on raskasta etenkin jos on asperger (kuten melkoinen osa CFS-potilaista on, ei, minua ei kiinnosta onko sinulla diagnoosia vai ei, tee nettitestit, suurinosa aspergereista on ilman diagnoosia, etenkin naisista), kännykkä lämpenee ja lämpö voi vaikuttaa epämiellyttävältä jne. jne. Itse koen aivan saman asian.

Ratkaisuksi handsfree auttaa hieman, kun ei tarvitse käsillä pitää kännyä koko ajan eikä kännyn lämpö häiritse. Parempi on kuitenkin välttää turhia puhelimessa höpisemisiä.

Ei kännyni kuumentunut tai edes lämmennyt eikä myöskään korvani tai mikään muukaan elimeni. Eikä lämpö ole koskaan häirinnyt minua tai aiheuttanut minulle mitään oreita, päin vastoin olen virkeimmilläni ja ajatus juoksee parhaiten silloin kun ilman lämpötila on tuollaiset 24-26 astetta, ja saunassa myös on kiva olla.

Ehkä muistelit toista ketjua, jossa kerroin, että entinen kännykkäni alkoi jostain syystä kuumeta puhelujen aikana? Nykyinen kännyni on myös kevyt ja ergonomisesti muotoiltu toisin kuin ne kaupoissa myytävät kamalat litteät levyt, joita markkinoidaan puhelimen nimellä.

Joka tapauksessa päänsärky ja huono olo jatkuivat vielä seuraavana päivänä ja jatkuvat itse asiassa yhä edelleen, joskin lievempinä. Ja kun menin nukkumaan, huomasin, että korvani soivat. Jouduin soittamaan maraton-Kela-puhelun jälkeen vielä viisi muuta pakollista puhelua ja tänään oli pakko puhua suhteellisen pitkään huonossa kentässä.

Olen itse asiassa pitänyt aina kovasti puhelimessa puhumisesta ja minulla on jopa ammattilaisen todistus siitä, että kommunikoin puhelimessa paremmin kuin kasvotusten. Olen ajatellut, että se liittyy siihen, että minulla on Aspergerin oireyhtymä. (Kasvokkainen kommunikointi tuntuu siis vähemmän selkeältä tilanteelta kuin puhelimessa puhuminen.)

Kännykkäallergiaa tai ei niin yli puoli tuntia kestävä kännykkään puhuminen heikentää suomalaistutkijoiden mukana aivojen verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Ja olemme kaikki varmaan yhtä mieltä siitä, että aivojen verenkierron heikkeneminen lisää usein CFS-oireita.

Edellä kerrottu on linjassa sen kanssa, että oireeni alkavat tyypillisesti suhteellisen äkkinäisesti, minkä vuoksi niitä on vaikea välttää ennen kuin tilanne on jo päällä. En ole kellottanut asiaa tarkkaan, mutta sen havainnon olen tehnyt, että ainakin 45-60-minuutin pituiset puhelut lisäävät minulla huomattavasti sairaskohtauksen riskiä. Puhelimeni on sitä paitsi jollakin tavalla rikki siitä lähtien kun se tippui lattialle. Sitä pitää usein ravistella, jotta se ei vinkuisi ärsyttävästi. Olisin halunnut hankkia uuden tilalle jo vuosia sitten, mutta en ole kyennyt, kun kuntoni on ollut niin kehno.

Kyseinen uutinen löytyy täältä: http://yle.fi/uutiset/3-5067776

Minulla on ihan sama juttu kuin aloittajalla mutta silmiin se ei kyllä ole vaikuttanut. Eikä sillä ole vaikutusta puhunko lankapuhelimeen vai kännykkään. Noiden oireiden lisäksi, jos en lopeta puhelua, tulee minulle vielä ärtynyt olokin. Olen itse kokenut tuon kaiken johtuvan siitä, että joudun puhelussa keskittymään liian kauan informaatiotulvaan, joka rasittaa aivojani. Minulla ei ole kovin hyvä keskittymiskyky ja siksi joudun pinnistelemään koko puhelun ajan pystyäkseni keskittymään keskusteluun.

En minäkään voi satavarmaksi sanoa, että mikä ero olisi puhua lankapuhelimeen, kun en ole puhunut sellaiseen enää vuosiin. Tämänkaltaiset oireeni alkoivat kyllä silloin kun edellisen asuntoni lankapuhelinverkkoon tuli niin paha vika, että minun piti ruveta käyttämään kännykkää kaikkien puheluiden hoitamiseen. Mutta minulle tapahtui sinä syksynä myös niin ahdistavia asioita, että olin äärimmäisen stressaantunut.

MiehenI löysin netistä muuten videon, jossa suomalainen nainen väitää, että tinnituksesta pääsisi eroon laittamalla kammenet pöydälle alaspäin ja napsuttamalla samalla keskisormea etusormella. Sen jälkeen kämmenet pitää viedä takaraivolla ja toistaa napsuttelu. Kokeilin tuota ja totesin että sormien napsuttelulla pöydän päällä ei ollut mitään vaikutusta, mutta kun sormia napsuttelee takaravolla, siitä satelee takaraivoon pieniä luunappeja, jotka virkistivät selvästi aivojani ja toivat levollisen ja miellyttävän, ikäänkuin lämpimän olon päähän ja oli yhtäkkiä helppoa istua selkä suorassa. Sen jälkeen napsuttelin takaraivoa ihan tavallisesti ja jälleen sama efekti. Sitten napsuttelin kokeeksi päälaelta, jossa kipu pesii. Siitä tuli huono ja oksettava olo, tinnitus alkoi taas ja päälaen ja korvien väliä vaeltava särky palasi.

Niin kauan kuin kielletään sähköyliherkkyyden olemassaolo, ihmiset keksivät kummallisia selityksiä sille, miksi saavat juuri puhelimessa puhumisesta oireita. Vaikeita sanoja, puhuin seisaaltani, puhelin lämmittää korvaa (kyllä, se tekee sitäkin). Olisi jo korkea aika myöntää, että sähköherkkyyttäkin on, ja sen laukaisevana tekijänä on tyypillisesti home- tai kemikaalialtistus. Ensimmäinen keino on siis vaihtaa puhelinta tai pistää vaikka nettiin ilmoitus, että etsii kuulokkeita puhelinmalliin se ja se. Tärkeintä on, että välttää sellaista altistusta, joka aiheuttaa oireita.

CFS:ää hoitavat lääkärit (siis pieni kourallinen) tuntevat myös sähköherkkyyden. Tämä selittynee sillä, että homesairaus voi laukaista CFS:n kanssa yhtenevät oireiston. CFS:ssä toki on tyypillistä, että psyykkinen rasitus pahentaa oireita kuten fyysinenkin. Mutta jos oireet tulevat pelkästään puhelimessa puhumisesta, eivät muusta vastaavasta keskittymisestä, kannattaa kipin kapin kokeilla vähintään niitä korvanappeja tai puhelinta, jossa voi laittaa kaiuttimen päälle.

Kaiutintoiminto ei ole ihan sataprosenttinen ratkaisu, sillä puhelin voimistaa tehojaan kun kaiuttimen laittaa päälle. Ja blue tooth -hands free siirtää säteilyä suoraan korvakäytävään, vaikkakin teholtaan heikentyneenä. Etäisyys elimistöön on kuitenkin keskeisiä tekijöitä säteilyaltistuksessa, joten pienelläkin etäisyyden muuttumisella pienemmäksi saattaa olla merkittävää säteilyn tehoa lisäävää vaikutusta.

Paras ratkaisu olisi air tube -johdolla varustettu hands free laite. Minun korvani vaan eivät tahdo sietää korvanappien kosketusta.

Höpöhöpö. Yksikään sähköyliherkkä ei havaitse mitään sähkökenttiä altistuskokeissa, vaan oireilu tulee yksinomaan, kun henkilö LUULEE olevansa sähkökenttien vaikutuspiirissä. Kaunis ilmaisu tuolle lienee "somatisaatiohäiriö", minä sanoisin suoraan hysteriaksi ja luulosairaudeksi, joka on seurausta aistiyliherkkyyksien (useinmiten aspergerista johtuvat) väärintulkinnoista ja paniikkihäiriöistä.

Minun on vähän vaikea uskoa tuohon tulkintaan. En sairasta esim. paniikkihäiriötä. Minulla on kyllä ollut aina paljonkin aistiyliherkkyyksiä, mutta ei mitään sellaisia, jotka olisivat vaikeuttaneet puhelimessa puhumista, vaan olen päin vastoin aina tykännyt puhua puhelimessa, kokenut sen jopa jollain tavalla rentouttavaksi toiminnaksi.

ME:n puhkeamisen myötä aloin saada oireita pitkistä keskusteluista täysin mediasta riippumatta, joten minun oli helppo laittaa puhelujen provosoimat oireet pelkän ME:n piikkiin. Vasta kun matkapuhelinkeskustelujen oireistoon ilmestyi tinnitus, pahoinvointi ja pupillimuutokset, aloin epäillä, että matkapuhelinteknologialla saattoi olla myös vaikutusta oireiden ilmaantumiseen. En muista että livekeskustelut olisivat provosoineet aiemmin sentään korvasärkyä, eivät ainakaan tinnitusta, pahoinvointia eikä pupillimuutoksia. Lisäksi sain tässä taannoin oireita jo suhteellisen lyhyistä kännypuheluista.

Suurin syy sille, miksi epäilen olevani yliherkkä kännyköiden aiheuttamalle sähkömagneettiselle kentälle/säteilylle on siis se, että saan kännykkäpuheluista nykyisin herkemmin oireita ja ikävämpiä oireita kuin livekeskusteluista, vaikka livekeskustelut ovat monella tavalla kännykkäpuheluita rasittavampia tapahtumia. En keksi oikein mitään muuta selitystä tälle, kuin että kännykässä itsessään on jotain ekstraa, joka lisää oireilua.

Olen myös harrastanut pitkiä lankapuhelinpuheluja monessa elämäni vaiheessa saamatta niistä koskaan minkäänlaisia neurologisia oireita. Asia olisi varmaan helppo selvittää lankapuhelimen avulla. Sääli, ettei minulla ole oikein mahdollista tähän, koska kaikki muutkin ovat luopuneet niistä.

"Tietääksesi et sairasta paniikkihäiriötä..."


Puhelimella puhuminen on etenkin autismikirjolaiselle neurologisesti rankempaa kuin livekeskustelut, eikä sitä tietoisesti yleensä edes huomaa. Jos ja kun hermostosi on yliherkistynyt tämän sairauden vuoksi, on oletettavaa, että juuri tuollaiset neurologisesti kuormittavat tilanteet lisäävät oireilua, esim. juuri kertomallasi tavalla.


Kännykässä on se ekstra, että siinä et näe kasvonilmeitä, eleitä, jne. ja vaatii enemmän ponnistelua ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa, kuin livekeskusteluissa.


Silloin et vissiin saanut oireita myöskään mistään muusta vielä, joten ei todista mitään.


Ei ole, koska plasebovaikutus on olemassa, kun etukäteen jo arvelet, että et saa oireita lankapuhelimesta, et niitä välttämättä saa ja toisaalta kun oletet saavasi niitä kännykästä, saat niitä.

Helpompi koe olisi tehdä niin, että menisit jonnekin kauas sähkönlähteistä ja kaverisi pistäisi kännykkää korvallasi yhteys päällä, mutta ei kertoisi sinulle, koska se on päällä ja koska ei ole. Sitten koe pitäisi toistaa useampia kertoja. Jos tällöin voit voinnillasi tuntea, koska kännykkä ja puhelinyhteys on oikeasti päällä ja koska kännykästä on akku irti, sitten voi kännykän sähkökentät olla syynä oireisiisi. Yllätysyllätys, tuon kaltaisia kokeita on tehty varmaan tuhansia ympäri maailmaa, ja YHDESSÄKÄÄN NIISTÄ "sähköyliherkät" eivät havaitse milloin kännykkä/sähkökentät ovat läsnä ja milloin eivät ole, vaan oireilu tulee vain ja ainoastaan, kun "sähköyliherkkä" LUULEE kännykän/sähkökentän olevan läsnä.

Sähköyliherkät nimenomaan saavat oireita altistuskokeissa, sinä mmjan vain ylimalkaisesti viittaat tutkimuksiin, joissa yhteyttä ei ole voitu havaita.

"Helpompi koe olisi tehdä niin, että menisit jonnekin kauas sähkönlähteistä ja kaverisi pistäisi kännykkää korvallasi yhteys päällä, mutta ei kertoisi sinulle, koska se on päällä ja koska ei ole. Sitten koe pitäisi toistaa useampia kertoja."

Tämän testin mielekkyys on samaa luokkaa kuin jos CFS:ää sairastava menisi rasitustestiin, jonka jälkeen kysytään onko vointi hyvä vai huono. CFS:ssä oireet eivät ilmene edes samana päivänä, mutta oletuksesi on, että sähköyliherkkä reagoi heti. Ja jos vaikka reagoikin heti, niin ilmeisesti oletat, että oireet häviävät sillä sekunnilla kun altistuskin loppuu. Huhhuh, hyviä sähköyliherkkyystestejä vaan itse määrittelemässäsi koeympäristössä!

No olisi kyllä melkoisen spesifi paniikkihäiriö, jos se ilmenisi ainoastaan kännykkäpuhelujen jälkeen. Eikä taitaisi myöskään täyttää paniikkihäiriön diagnostisia kriteereitä.

Enkä ole kuullut siitäkään, että paniikkihäiriö voisi aiheuttaa useita vuorokausia kestävän häiriön pupillin toiminnassa.
Mutta minähän jo kerroin, että olen aina tykännyt puhua puhelimessa ja kokenut sen rentouttavana. Ja olen kertonut aikaisemmin, että olen epävisuaalinen kuuloihminen ja vieläpä yksikanavainen aspergeri, joten minun on todella helppoa ottaa puhetta vastaan silloin kun se tulee puhelimesta tai radiosta. Jos puhe tulee televisiosta tai livetilanteessa, sitä on vaikeampi ottaa vastaan.
En tarvitse visuaalisia elementtejä tulkitakseni puhetta, vaan visuaaliset jutut päin vastoin häiritsevät ja kuormittavat minua. Jos on ihan pakko katsella jotain samalla kun kuuntelen, katselen mieluiten harmaata seinää.
Olen ollut kyllä aina melkoisen aistiyliherkkä.
Ei kai satunnainen koskettelu ehdi aiheuttamaan mitään oireita, kyllä altistuksen pitää olla pitkäkestoisempaa. Tai voi tietysti aiheuttaa, jos ihminen on herkistynyt aivan äärimmilleen. Minä en ole onneksi ihan niin huonossa kunnossa kuitenkaan.