Onko muilla myös kokemuksia siitä, että lääkärinlausuntoihin saattaa tulla tapauksesta riippuen jopa hyvin runsaasti asiavirheitä? Oletteko yrittäneet oikaisuttaa lausuntoja ennen edelleenlähettämistä? Onko se ollut kuinka helppoa?

Itselläni on lukuisia huonoja kokemuksia asiasta. Kun pyysin ensimmäinen kerran oikaisua lääkärinlausuntoon, lääkäri vastasi minulle sähköpostilla, että se, että potilas vaatii oikaisua on "hyvin poikkeuksellista". Suostui kuitenkin oikaisemaan väärän tiedon, mutta prosessista jäi minulle todella huono maku suuhun.

Se, että lääkäri rupeaa vihjaamaan, että kyseessä olisi aivan ennen kuulumaton "vaatimus", ei ole asiallista käytöstä! Kyseessähän oli lääkärin tekemä virhe, joka hänen oli lain mukaan velvollisuus korjata. Mielestäni olisi ollut normaalien käytöstapojen mukaista, että lääkäri joko pahoittelee tekemäänsä virhettä tai tajuaa edes pitää suunsa kiinni.

Yhden psykologin kohdalla joudin vääntämään ja vääntämään. Hän korjasi vain osan virheistä ja osaan hän teki lisäksi sellaisia korjauksia, että korjatut kohdat sisälsivät edelleen virheitä. Lopulta en jaksanut enää veivata, vaan oli pakko tyytyä versioon, jossa oli edelleen virheitä, vaikkakin vähemmän kuin alkuperäisessä.

Toisen lääkärin papereita en kyennyt tarkistamaan, koska olin liian huonossa kunnossa.

Kolmas lääkäri kirjoitti viiden lauseen pituisen B-todistuksen, jonka kaikki lauseet sisälsivät perätöntä tietoa! Lausunnon hinta oli muistaakseni 150 euroa eli 30 euroa per lause. Muistelen, ettei hän suostunut oikaisemaan virheellisyyksiä, eikä lisäämään sinne oleellista ja puuttuvaa tietoa. Hän oli niin ammattitaidoton, että väitti, että Kelasta otettaisiin yhteyttä ja pyydettäisiin lisäselvityksiä, jos lausunnossa mainitut asiat eivät riittäisi sairaslomaan tai kuntoutustukeen. Väite oli aivan uskomatonta toiveajattelua, mutta en voinut tietää sitä silloin. En osannut myöskään epäillä lääkärin ammattitaitoa, koska hän oli jo keski-iän paremmalla puolella.

Neljäs lääkäri ilmoitti, että saan tarkistaa hänen kirjoittamansa lausunnon, mutta että minun pitäisi toimittaa mahdolliset korjaukset viikon sisällä siitä kun saan lausunnon, siitä huolimatta, että hän itse toimitti lausunnon vasta kuukauden kuluttua tapaamisesta. Korjausten tekemiseen kului toinen kuukausi ja korjausten myötä lausuntoon oli tullut uusia virheitä. Jouduin veivaamaan hänenkin kanssaan useampia kierroksia ja virheiden korjaamiseen kului aina yksi kuukausi lisää, vaikka olisin pyytänyt vain kahden lauseen muuttamista. Pahinta mielestäni oli, että hän kirjoitti lopulliseen lausuntoon, että potilas vaati, että lausuntoon tehdään paljon muutoksia. Minä pelästyin siitä aivan kauheasti, koska en osaa käsittää, miksi hänen mielestään oli oleellista kertoa Kelalle, että halusin lausuntoon paljon muutoksia. En tiedä, olenko vainoharhainen, mutta jotenkin tuntuu siltä, että joku saattaisi käsittää sellaisen lauseen siten, että olen lääkärin mielestä joku huijari tai että olisin halunnut jotenkin manipuloida lääkäriä. Kun minusta se, että lausuntoon on tehty korjauksia, ei yksienkertaisesti kuulu Kelalle millään lailla. Eli en vain kerta kaikkiaan tajua, mitä lääkäri halusi viestiä merkinnällään Kelalle.

Pelästyin niin paljon, että en uskaltanut koskaan postittaa fysioterapeutin lausuntoon tekemiäni korjauksia, vaikka olin sulkenut ne jo kirjekuoreen ja liimannut postimerkitkin siihen. Fysioterapeutin lausunto oli niin kaunisteltu, että se oli jo suorastaan valheellinen. Hän oli esim. kirjoittanut, että istuin pöydän ääressä sen jälkeen olin romahtanut kasaan, kun hän oli laittanut minut jumppaamaan. Todellisuudessa istuin kyllä tuolilla, mutta olin niin veltto, että koko ylävartaloni makasi pöydän päällä, joten minä olen edelleen sitä mieltä, että asentoani ei voida mitenkään kuvailla sanalla istua. Mutta on aika selvää, että siihen kirjaukseen en saa enää koskaan korjausta, koska en tietenkään voinut videoida tapahtunutta eikä fysioterapeutti voi enää muistaa asiaa, koska en silloin vuosia sitten uskaltanut postittaa korjausta tuoreeltaan.

Viidennen lääkärin korjauksia sain odottaa muistaakseni puoli vuotta...

Ja huom: vaadin ainoastaan paikkansapitämättömien tietojen korjaamista. Se, että monilla lääkäreillä ei vaikuttanut olevan minkäänlaista tajua siitä, mikä on oleellista potilaan työkyvyttömyyden kannalta ja mikä ei, siihen en edes yrittänyt puuttua, koska silloin olisin joutunut kirjoittamaan joissain tapauksissa lähes koko lausunnon uudestaan.

Olen kerran vaatinut oikaisua decursustekstiin. Tekstissä väitettiin fysiatrin haluavan, että keuhkotautien hoitopaikka tulisi vaihtaa toiseen paikkaan. Minä se vaadin hoitopaikan vaihtoa, kun se tuli uuden lain mukaan mahdolliseksi.

Tein korjausvaatimuksen kirjallisena ja muistelen, että sitä varten oli oma lomake olemassa. Ja korjaus tehtiin, muistaakseni virheellinen teksti jäi näkymään tai johonkin tiedostoon. Minun piti ilmoittaa sanatarkasti, että missä virhe on ja ehdottaa siihen korjattua kirjoitustapaa.

Pitäiskö sinun kysyä asiaa tai menettelytapaa potilasasiamieheltä, ylilääkäriltä tai ko. lkrin esimieheltä?

Ainahan sitä voi miettiä, että jos lähettää virhellisen ja korjatun lausunnon, jolloin "virheet" ja niiden merkitys tulisi ilmi.

Mun psykiatrini lupasi korjata kun perustelin korjauksen tarpeet. Ravitsemusterapeutin lausunnossa lukee puutaheinää. En jaksa edes pyytää korjaamaan. Ehkei sillä ole väliä kun kyse on hänen väittämästään, että yht äkkiä kykenisinkin syömään monipuolista kotiruokaa ilman oireita. Todellisuudessa salisylaatit ja amiinit ruokavaliossa aiheuttavat minulle anafylaktisen reaktion.

Siihen aikaan kun epikriisi oli vielä vain paperilla, äitini työskenteli sairaalassa ja sanoi silloin, että lääkärit eivät saa muuttaa potilaskertomuksiin mitään vaan korjaukset oli tehtävä niin, että sekä vanha virheellinen teksti, että uusi korjattu teksti olisivat näkyvissä samaan aikaan. Ei taida enää päteä tuo.

Oletan, että molempien tulee olla käytettävissä, juridinen asia.

Olen kuullut hyvin monen vaatineen korjauksia epikriiseihinsä ilman, että sellaisia on koskaan saanut. Mukana on ollut mm. tapaus, jossa papereissa luki _eri potilaan tietoja_.

Epikriisi ja Kelalle menevä lausunto ovat toki hieman eri asioita.

Itse olen tehnyt muutaman korjausvaatimuksen ja lääkärit/fysioterapeutti/psykologi ovat ne tehneet kirjallisen vaatimuksen perusteella. Aivan kamalalta kuulostaa nämä edellä kerrotut reaktiot hoitavilta tahoilta, mielestäni ovat rikkoneet henkilötietolakia.

HUSin sivuilla sanotaan näin:
"Lisäksi henkilötietolain 29 §:n mukaisesti rekisterinpitäjän on ilman aiheetonta viivytystä oma-aloitteisesti tai rekisteröidyn vaatimuksesta oikaistava, poistettava tai täydennettävä rekisterissä oleva, käsittelyn tarkoituksen kannalta virheellinen, tarpeeton, puutteellinen tai vanhentunut henkilötieto. Rekisterinpitäjän on myös estettävä tällaisen tiedon leviäminen, jos tieto voi vaarantaa rekisteröidyn yksityisyyden suojaa tai hänen oikeuksiaan."

Lähde: http://www.hus.fi/potilaalle/potilasasi ... fault.aspx

Lisäys. Nykyään kun potilaan tekstit on koneella, voidaan ainakin sairaalamaailmassa vanhat/virheelliset merkinnät kaivaa esiin mutta normaalisti tekstejä lukiessa tai tulostaessa ne ei näy.

Miulla on kokemusta asiasta ja on todella hermoja vievä prosessi. Korjaukset ovat myös päin peetä yleensä ja potilas luovuttaa.

Ei ole kovin paljon omaa kokemusta, mutta jos pyytää korjauksia, kannattaa keskittyä oleelliseen tai, jos mahdollista, vaihtaa lääkäriä. Parasta olisi, että lausuntoteksti kirjoitetaan jo vastaanotolla ja käydään yhdessä läpi, mutta huomattava osa lääkäreistä ei pysty tällaiseen korkeampia henkisiä kykyjä vaativaan nopeaan toimintaan. Joka tapauksessa parasta olisi toimia proaktiivisesti eli kertoa jo etukäteen, mitä paperissa ainakin pitäisi olla.

Mutta kun lääkärit ovat ilmaisseet julkisuudessa, että mikään ei ärsytä heitä enemmän kuin potilas, joka alkaa neuvomaan heitä.

Jos tulee mokia tai asiavirheitä, niin onhan se sanottava.

Aikaseni katselin "klassista" penis-allergia papereissani kunnes huonatin siitä ja vastattiin että olisit sanonut aiemmin.

Kyllä sillä näköjään on merkitystä, mitä siellä papereissa lukee, kun oikeusteitä ruvetaan asioita selvittelemään:

http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/35 ... eroinnista

Lääkäri voi näköjään valita kirjoittaa tai olla kirjoittamatta epikriisiin mitä tahansa haluaakin ja oikeuden mielestä se kirjoitettu tai kirjoittamatta jättäminen on sitten sana ja laki.

Jeps olen huomannut sen karvaasti että lääkäri jättää kirjoittamatta suurimman osan diagnooseista.

Vaikka kyseiset vaivat eivät ole hävinneet vuosien varrella mutta näin ne katoavat ja näytät terveemmältä.