https://www.youtube.com/watch?v=OD-lrX25zF0

Nyt, kun esimerkiksi DNRS-menetelmä on kovassa huudossa niin kannattaa kuunnella linkin takaa, mitä ja miten Taivaan Iskä halutessaan tekee ja toimii.

Jaahas, eli jumala paransi. No mitäs sitten, kun tulee relapsi ja vointi heikkenee? Paholaisen työtä? Missään nimessähän pitkällä levolla ja rauhallisella liikkumisella omaan tahtiinhan EI VOI OLLA mitään tekemistä voinnin paranemisen kanssa, eihän, tietenkään, eihän?

Ei muuta kuin mmjan:kin hartaaseen ja nöyrään polvirukoukseen Herran eteen

Se onkin sitten kokonaan eri juttu milloin hän haluaa ja toimii. Jos asiasta oikeasti lähdettäisiin keskustelemaan, niin siitä syntyisi hyvin värikäs keskustelu, joka tuskin hyödyttäisi ketään. Mitä siihen rukoilemiseen tulee, kohta kuusi vuotta on sitäkin takana vähän yhden sun toisen puolesta mutta sairaat pysyvät sairaina ja terveet sairastuu. Vaikka olen niitä parantumisiakin päässyt todistamaan.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, miksi suhtaudun todella karsaasti kaikkiin uskovaisiin. Heidän suustaan voi tulla ulos mitä tahansa umpipöhköä, reaaliteetit ovat vääristyneet ja on mahdotonta saada luotettavaa tietoa asioista heidän kauttaan. Kaikki tieto tuppaa värittymään uskonnolla ja kaikkea tarkastellaan aina sieltä käsin, eikä loogisesti ja objektiivisesti faktojen pohjalta.

Näin se tuntuu menevän. Tässä maailmassa ei juurikaan sairauksilta ja vaivoilta voi välttyä. Ja harvoin jumalallisia täydellisiä fyysisiä parantumisia koetaan, vaikka kuinka rukoillaan terveeksitekemisenkin armolahjoilla tai ilman. Silti rukoustyö on loppuun asti tärkeää. Kyllä kyseisiä parantumisia tosiaan tapahtuu kuitenkin välillä. Ja sitten vielä sekin, että mikä lasketaan parantumiseksi/ihmeparantumiseksi…jos esimerkiksi kymmeniä vuosia vaivanneet vakavat selkävaivat katoavat kertaheitolla rukouksella, mutta vielä vakavampaan cfs-oireiluun ei juurikaan saa helpotusta niin missä määrin voidaan puhua parantumisesta?

Tuntuu siltä, että välillä ajatellaan uskovaistenkin piireissä, että Jumalan voima ei toimi, mikäli fyysisiä ihmeparantumisia ei koeta. Jumala voi monesti kuitenkin toimia paljon voimallisemmin ja syvällisemmin sairauden kautta kuin esimerkiksi yht´äkkisen kokonaisvaltaisen fyysisen ihmeparantumisen kautta. Tätä on tietysti pelkän lihan näkökulmasta tarkasteltuna vaikea ymmärtää. Hengelliseen, henkiseen ja psyykkiseen parantumiseen olisi hyvä kiinnittää enemmän huomiota, vaikka fyysisistä vaivoista ei aina pääsisikään eroon.

Itse kiitän tänä päivänä täydestä sydämestäni Luojaamme siitä, että en aikanaan parantunut välittömästi rukouksilla. Kiitän myös uskosta, joka on ainakin omalla kohdallani niin suuri ihme, että en sitä meinaa käsittää vieläkään, kun tämän ukon vanhaan pelleilyyn vertaa! Mikäli siis fyysinen parantuminen olisi alkumetreillä tapahtunut niin siinä olisi kyllä Jeesukset ja uskot unohtunut saman tien ja sama vanha itsekeskeinen, tuhoisa, ylimielinen, muita halveksuva ym. ym. ym. koheltaminen ja hölmöily elämässä jatkunut. Pidemmän prosessin kautta elämä on muuttunut positiiviseen suuntaan päin monissa asioissa ja roskaa on siivottu pois pikku hiljaa, kun on saanut tehdä parannusta…ei omassa voimassa eikä omalla pakkopuurtamisella, vaan Pyhän Hengen vaikutuksesta (muistakin hengistä on valitettavasti kokemuksia ennen uskoontuloa ja mm. meditoinnilla tuli aiheutettua vaikeita haittoja). Silti fyysinen sairaus painaa päälle yhä edelleen, ainakin vielä.

Näissä parantumiskokousasioissa on syytä todellakin kiinnittää huomiota siihen, mitä voimia rukoilijan kautta virtaa, valitettavasti myös kristillisessä kentässä. Valaiskoon pastori Seppo Juntunen tätä asiaa hieman enemmän, video alla. Seppo on muuten tehnyt yhteistyötä myös lääkärien kanssa (mm. Antti Heikkilä, Sakari Orava, edesmennyt Aki Hintsa ym.).

https://www.youtube.com/watch?v=p5MEACVhNlc

Joo, usko on auttanut minuakin selviämään tämän sairauden kanssa. Ja myös minulle on tehnyt ihan hyvää, etten ole heti parantunut. Nämä asiat ovat muuttaneet minua, tehneet minusta nöyremmän ja nykyään osaan kuunnella paremmin myös muita ihmisiä heidän ongelmissaan. Olen muutenkin muuttunut...ystävieni mielestä parempaan suuntaan.

Aiemmin olen ollut sitä mieltä, että en vaihtaisi pois näitä kärsimyksiä, mitä tämä sairaus on tuonut tullessaan, koska koettelemukset ovat muuttaneet elämäni uuteen suuntaan ja koska koettelemukset johtivat minut myös uskoon, jolta olen saanut niin paljon. Nyt en enää sano niin. Mittani on tullut täyteen tätä ainaista sairautta. Toisaalta, edelleen jonkin sorttinen muutos on käynnissä, joten kai tästä vielä jotain hyvääkin seuraa. Uskoani en ole menettänyt.

Tässä keskusteluketjussa, kun hengellisiin ulottuvuuksiin ollaan menty niin laitan vielä linkin, jossa aikaisemmin mainittu pastori Seppo Juntunen käsittelee keskusteluvieraan kanssa parantumista rukouksella. Eli siis ohjelmasarja Ovella, jakso 2.

https://vimeo.com/242729442

Kivulias sairaus sai Jennin, 42, toivomaan kuolemaansa - sairaalapappi muutti kaiken: ”Kun äitini tuli huoneeseeni, hän ei voinut uskoa silmiään”

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/2018040 ... 9_u0.shtml

"Haluaisin kaikkien kivuissa ja ahdistuksissa kamppailevien löytävän saman toivon kuin minä, Mure sanoo."