onko kenelläkään tietoa tv ohjelmasta tai ms. jossa puhuttaisiin sähköyliherkkyydestä.

nykyisinhän on 3 ja 4 G verkot. ja vastaanottimia ja lähettimiä joka paikassa. olen kuullut ihmisistä jotka pakenevat maalle asumaan. koska saavat niin vaikeit
a oireita sähköstä.

Sähköyliherkkyydestä löytyy netistä paljonkin sivuja mutta en osaa sanoa, mikä olisi luotettava. En oikein tunne ilmiötä, mutta käsittääkseni kyseessä on enemmänkin sähkölaitteiden ympärilleen luoman magneettikentän aiheuttamat oireet kuin yliherkkyys varsinaisesti sähkölle.

Magnetismin vaikutus ihmiskehoon on tunnustettu tosiasia mutta sitä ei liene juuri tutkittu, miten tämä sähkölaitteiden lisääntyminen (ja niiden mukana magneettikenttien lisääntyminen ympärillämme) vaikuttaa terveyteen. Virallinen kanta taitaa olla, että kyseessä on luulosairaus.

Toisaalta magnetismi kyllä siis vaikuttaa kroppaan ja osa isoista, lähinnä teollisuuslaitoksissa olevista sähkölaitteista lähettää myös ympäristöönsä infraääniä (taajuudeltaan matalia ääniä, joita ei voi kuulla), joiden negatiivinen vaikutus kehoon tunnetaan. Infraääniä saattaa tulla esim. isoista ilmastointijärjestelmistä myös toimistorakennuksissa ja jopa asuinrakennuksissa. Tästä on olemassa ihan tutkimusfaktaa, se ei ole luulosairautta. Lähteitä tähän en jaksa alkaa kaivaa, löytyy netistä.

Ongelma on, että sähköyliherkkyydestä on tullut aihe, josta ei saa puhua. Piste. Se on kuin kaiken huuhaan symboli. Moni lääkäri kyllä uskoo, että kyseessä on oikea vaiva, mutta eiväthän he voi sitä ääneen sanoa tai maine menee. Mikä tietysti vahvistaa edelleen käsitystä, että vain yksisarvisuskoiset uskovat koko juttuun. Ja eihän sitä samasta syystä voi oikein tutkiakaan.

Sähköyliherkät eivät huomaa kenttiä, eivätkä kenttien puuttumista altistuskokeissa, vaikka nimenomaisesti väittävät, että ko. kentät aiheuttavat heille ko. oireita ko. ajassa.

Jokainen, joka tajuaa edes vähän logiikkaa, ymmärtää, että tuosta seuraa täysin väistämättä ja kiistämättömästi se, että sähköyliherkkyys on huuhaata. Todellisuudessa nämä ihmiset kärsivät joko puhtaasta luulosairaudesta, tai korkeintaan jostain stressaavan ympäristön aiheuttamasta psykosomaattisesta vaivasta. Teoriassa aikoinaan syynä saattoi olla myös diagnosoimaton asperger ja siitä seuraavat aistiyliherkkyydet (hajulle), kun vanhat tietokoneen monitorit lämmetessään aiheuttivat kemikaalihöyryjä ja palaneen pölyn pöllähtämistä ko. ihmisten naamalle. Moisia monitoreja ja sähkölaitteita ei kuitenkaan enää ole käytössä ja ko. ihmiset "oireilevat", kuten sanottua, jos luulevat, että sähkölaite on päällä ja toisaalta "oireilu" loppuu, kun luulevat, että sähkölaite ei ole päällä.

Case closed.

Olen taipuvainen olemaan mmjanin kanssa samaa mieltä välittömän sähköyliherkkyyden suhteen.

En kuitenkaan ihan heti hylkää mahdottomana ajatusta siitä, että pitkäaikainen altistuminen lisääntyneelle määrälle sähkömagneettisia kenttiä ja ennen muuta infraääniä (tästä asiasta muuten puhutaan paljon myös tuulivoiman yhteydessä, siis infraäänistä), voisi aiheuttaa ihmiselle terveyshaittoja.

Infraäänet niitä ihan tutkitusti aiheuttavat ja magneettisuuden suhteen näyttö on puutteellista. En kuitenkaan usko, että kyse on sellaisesta on-off-yliherkkyydestä, joka välittömästi alkaa jokaisen sähkölaitteen läheisyydessä tai laitteen ollessa päällä/pois päältä. Sen sijaan esim. isojen teollisuulaistosten lähistöllä asuvat ihmiset ovat saaneet vointinsa huomattavastikin kohentumaan muutettuaan muualle. Syynä on ollut infraäänialtistuksen poistuminen ja varmasti tässä yhteydessä on virheellisesti puhuttu välillä myös sähköyliherkkyydestä.

Sen sijaan tietokoneet ym. kapineet kyllä voivat aiheuttaa kemikaaliyliherkille oireita kaiken maailman palonestoaineiden ym. takia. Kyse ei tässäkään tapauksessa ole mielestäni sähköstä vaan laitteiden kemikaalikuormasta.

Altistuminen voimakkaalle magneettikentälle on muuten yksi asia, joka puhutti ja kai puhuttaa edelleen Cernin ison hiukkaskiihdyttimen rakennustöiden yhteydessä. Alueella esiintyy mielenkiintoisia magneettisia ilmiöitä, joiden pitkäaikaisvaikutus ihmiskehoon saattaa vielä yllättää ikävästi.

Kyllä, tämä pitää ehdottomasti paikkaansa. Mutta, korostan vielä, että jos ja kun altistuskokeissa eivät "allergikot" saa oireita asianmukaisesti ja saavat niitä epäasianmukaisesti, niin huuhaata on. Ja nimenomaan sähköallergiset väittävät saavansa oireita yleensä HETI...tosiasiassa he saavat oireita heti kun LUULEVAT olevansa alttiina. Tämä on se olennainen pointti ja huomio, joten tuo, mistä sinä puhut, ei tavallaan liity siihen "sähköallergiaan" mitenkään, mistä alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti.


Kemikaaliyliherkkienkin osalta ajattelisin, että siinäkin on kyse (diagnosoimattomaan) aspergeriin liittyvästä aistiyliherkkyydestä (haju), joka sitten jonkin neurologisen sairauden (esim. SEID) seurauksena entisestään pahenee. Kun tuohon sitten liittää ripauksen paniikkihäiriötä ja sittemmin opittua käyttäymistä joukkoon, niin lopputulos on muuten täsmälleen se, mitä monikemikaaliyliherkät kertovat oireensa olevan. Parasta, mitä jokaiselle monikemikaaliyliherkkyyttä valittavalle voisi tehdä, olisi kunnon neuropsykologiset testit autismin kirjon asteen selvittämiseksi. Sitten sokkoaltistuskokeet. Nuo karsisivat joukosta pois sen ylivoimaisen enemmistön, joilla ei varmastikaan ole mitään monikemikaaliyliherkkyyttä lainkaan ja jättäisi sitten jäljelle sen pienen joukon ihmisiä, joilla oikeasti se kiistattomasti on.

Tietämättömyys ruokkii aina huuhaata. Kun Suomessa ei ikinä tutkita kunnolla potilaita, eikä tunneta useita sairauksia lainkaan, niin potilas tarttuu helposti mihin tahansa oljenkorteen, joka voi selittää hänen oireensa. Ja yleensä se on huuhaa. Ja kun kerran on siihen korteen tarttunut ja sieltä saanut "selityksen" oireilleen, niin tämmöisen ihmisen päätä ei sitten kyllä käännä enää yhtään mikään yhtään mihinkään suuntaan millään todisteilla. Jos potilaita oikeasti tutkittaisiin (altistuskokeet jne.) niin voitaisiin nopeasti puuttua asiaan ja osoittaa potilaille, mistä heidän oireensa todellakin johtuu. Mutta Suomessa on perinteisesti homman nimi se, että lääkäri katsoo potilasta 5 sekunnin ajan ja jos ei siinä ajassa keksi, mikä potilasta vaivaa, kaikki pistetään "nuppivian" piikkiin.

Poikkeuksiakin on. Olli Polo esimerkiksi teki minulle adrenaliinialtistuskokeen, kun menin uupumusoireiluani valittamaan ja epäilin, että minulla on SEID (en tietenkään tiennyt mitään adrenaliinin vaikutuksesta SEID:ssa tuolloin). Polo tietenkin valehteli aluksi, että hän testaa, miten se vaikuttaa käsien tärinään ja eipä tietenkään juuri mitenkään. Kyseli kyllä muista olotiloista ja mittasi pulssia ja verenpainetta. Sanoin, että minua alkoi kovasti väsyttämään ja verenpaine ja pulssi laski samaan aikaan reilusti. Ovela kettu todellakin siis testasi tietämättäni, somatisoinko vaan (alkavatko kädet täristä hulluna jne.) ja onko minulla todella SEID (väsynkö adrenaliinista). Kuten sanoin, poikkeuksiakin on. Valitettavasti Olli Polon kaltaiset, asiantuntevat ja oikeasti potilaita tutkivat lääkärit ovat äärimmäisen harvinaisia Suomessa.

Olet mmjan varmaan oikeassa tuossa, että usein taustalla voi olla autismikirjon häiriö + siihen liittyvä aistiyliherkkyys. Kokemuksesta tiedän, että aistiyliherkkyydet aiheuttavat kaikkea omistuista oireilua. Autismikirjon häiriöiden diagnosointi aikuisilla on surkeassa jamassa.

Oikeasti kemikaaliyliherkkiäkin kyllä on, ja muutoin moniyliherkkiä. Ja sen herkkyyden taustalla on yllättävän monella MCAS, väittäisin. Tätä maailmalla kyllä kiivaasti tutkitaan, siis MCAS + moniyliherkkyydet. Ei toki Suomessa....

"Sähköallergia" varsinaisena allergiana ei mielestäni ole kovin uskottava hypoteesi, joten jos sähköallergiaoireilua kokee, kannattaa yrittää etsiä syytä ensin jostain muualta tässä jo mainituista diagnooseista. Mielestäni.

En ymmärrä varsinaisesti lääketieteestä tarpeeksi sanoakseni ehdottomasti että mahdotonta, mutta sähköstä ymmärrän aika paljon

Olli Polo ja Ville Valtonen ovat molemmat perehtyneet myös kemikaaliyliherkkyyteen, joka muuten ainakin Suomessa on yleensä seurausta homesairaudesta. Eikä ole sama kuin hajusteyliherkkyys tai autistien aistiyliherkkyys, vaikka toki voi olla että autismi sille altistaa. Monikemikaaliherkkyydelle on myös osoitettu useita erilaisia biologisia mekanismeja. Esim. CFS:ääkin tutkineen prof. Martin Pallin mukaan oireet välittyvät TRPV1- ja NMDA-reseptorien kautta.

Minua ei muuten adrenaliini väsytä (tai piristä) eikä laske (tai nosta) sykettä eikä verenpainetta. Aikoinaan siihen kyllä nukahti jos meni nukkumaan, vaikka ei väsyttänytkään, mutta ei enää.

Maija, unohdin tosiaan homealtistuksen tässä yhteydessä. Sillähän on todellakin selvä yhteys monikemikaaliyliherkkyyteen. Tosin sitä harva lääkäri tuntuu myöntävän.

Mmjan totesit, että tietämättömyys ruokkii huuhaata. Tällä kertaa paljastat täydellisen tietämättömyytesi sähköyliherkkyydestä ja sen alkuperästä. Valtaosa sähköyliherkistä on saanut sähköyliherkkyyden kemikaaliherkistymisen yhteydessä, usein uuden tietokoneen tai kännykän käytön takia. Etenkin aikaisemmin kun tietokoneet vielä kuumenivat voimakkaasti, niistä haihtui suuria määriä myrkyllisiä palontorjunta-aineita, jotka herkistivät herkimmät. Sen joka haukkuu sähköyliherkkiä luulosairauksi on turha hakea oikeutusta CFS:lle, koska syyllistyy täsmälleen samaan kuin CFS:ää luulosairautena pitävät: tietämättömyyteen, laiskuuteen ja ennakkoluulojen levittämiseen.

Jos haluaa lukea asiallisen ja yleistajuisen teoksen sähköyliherkkyydestä ja siihen liittyvistä tutkimuksista, voi aloittaa v. 2015 julkaistusta teoksesta "Sähköä ilmassa".

Et sitten lukenut yhtään, mitä minä kirjoitin?

Minä nimenomaan sanoin, että kemikaalihuurut, jotka haihtuvat laitteista niiden lämmetessä ja niistä saatavat oireet EIVÄT OLE SÄHKÖALLERGIAA, vaan voivat olla juurikin monikemikaaliyliherkkyyttä tai ihan vaan hajuaistin yliherkistymistä (etenkin aspergereilla). Ja minä nimenomaan sanoin, että sähkö ja sähkökentät eivät aiheuta mitään oireita näille ihmisille, koska he eivät altistuskokeissa pysty erottamaan, milloin sähkökentät ovat päällä ja milloin ne eivät ole päällä, vaan saavat merkillisiä oireitaan vain ja ainoastaan silloin, kun LUULEVAT sähkökenttien olevan päällä.

Toistan: Sähköyliherkkyys / sähköallergia on huuhaata. Monikemikaaliyliherkkyys on luultavasti totta, joskin suurimmalla osalla niistä, jotka luulevat sitä sairastavansa, on vain kyse aspergerista ja paniikkihäiriöstä.


Huuhaata. Toistan, sähköyliherkät eivät kykene havaitsemaan sähkökenttiä altistukokeissa, joka todistaa 100% varmuudella, että kyse ei ole sähkökentistä, jotka oireita aiheuttavat.

Lueppas vaikka Lilja Tammisen hyvä kokoomakirjoitus asiasta, jos ei noin simppeli faktakaan mene ns. jakeluun:
http://liljat.fi/2015/02/yksi-tutkija-kaenpesasta-kodin-sahkolaitteiden-sateilyvaara-huuhaata/

Tai Vesa Linja-ahon kirjoitus aihepiiristä:
http://www.tekniikkatalous.fi/puheenvuorot/2013-05-31/Media-anna-kyyti%C3%A4-huuhaalle-3314127.html

Itse ainakin uskon, että elektromagneettisen säteilyn vaaraa on vähätelty ja asiaa pitäisi tutkia vielä enemmän ja mahdollisimman puolueettomasti mikä toki on helpommin sanottu kuin tehty.

Ikävä kyllä sähköherkkyys ja kemikaalialtistuminen kuuluvat yhteen, vaikka kukapa sitä haluaisi uskoa. Tietenkin löytyy tutkimuksia, joissa ei ole havaittu sähkön yhteyttä sähköherkkien oireisiin, niin paljon kuin vain jaksat kaivaa. Niille tutkimuksille, joissa yhteys löytyy, ei oikein tahdo löytyä rahoitusta, ja jos löytyy rahoitusta, ei haluta julkaista. Tutkimusten edellytyksenä on, että tutkimustilat eristetään täysin muusta säteilystä, ja että joukosta seulotaan ne, jotka eivät reagoi tutkituntaajuiselle säteilylle.

On osoitettu, että sähkömagneettinen säteily vaikuttaa mm. dopamiini- ja serotoniinitasoihin. Lisäksi esim. radiomastoissa työskentelyn ajaksi mastojen tehoa alennetaan huoltoteholle syystä että mastotyöskentelijöitä on sairastunut vakavasti. Koska suurten säteilymäärien tiedetään vahingoittavan useimpia, on täysin järkeenkäypää, että pienet säteilymäärät ovat haitallisia herkistyneille.

Ompulle: juuri niin. Esim. useissa ns. asiantuntijaorganisaatioissa on yritysmaailman edustajia, jotka eivät ole täysin puolueettomia, vaikka tietenkin itse niin väittävät.

Noissa -yliherkkyystutkimuksissa, myös kemikaali-, on monenlaisia ongelmia toteutuksessa, muutkin kuin tiinan mainitsemat. Jos oletetaan että vaikka 50 % tai 90 % sähköyliherkkyydestä olisi huuhaata ja loput olisi oikeaa, niin tutkimukseen pitäisi saada ne joilla on oikea ongelma. (Toisaalta jos halutaan osoittaa ettei ongelmaa ole, niin silloin ei tietysti kiinnosta tämä puoli).

Monessa tutkimuksessa on annettu liian usein ärsykkeitä, oikeita tai plasebo, jolloin oikeat oireet voivat vaivata liikaa vielä silloin kun annetaan plaseboärsyke.