potilas wrote:
En kuitenkaan ihan heti hylkää mahdottomana ajatusta siitä, että pitkäaikainen altistuminen lisääntyneelle määrälle sähkömagneettisia kenttiä ja ennen muuta infraääniä (tästä asiasta muuten puhutaan paljon myös tuulivoiman yhteydessä, siis infraäänistä), voisi aiheuttaa ihmiselle terveyshaittoja.
Kyllä, tämä pitää ehdottomasti paikkaansa. Mutta, korostan vielä, että jos ja kun altistuskokeissa eivät "allergikot" saa oireita asianmukaisesti ja saavat niitä epäasianmukaisesti, niin huuhaata on. Ja nimenomaan sähköallergiset väittävät saavansa oireita yleensä HETI...tosiasiassa he saavat oireita heti kun LUULEVAT olevansa alttiina. Tämä on se olennainen pointti ja huomio, joten tuo, mistä sinä puhut, ei tavallaan liity siihen "sähköallergiaan" mitenkään, mistä alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti.
Quote:
Sen sijaan tietokoneet ym. kapineet kyllä voivat aiheuttaa kemikaaliyliherkille oireita kaiken maailman palonestoaineiden ym. takia. Kyse ei tässäkään tapauksessa ole mielestäni sähköstä vaan laitteiden kemikaalikuormasta.
Kemikaaliyliherkkienkin osalta ajattelisin, että siinäkin on kyse (diagnosoimattomaan) aspergeriin liittyvästä aistiyliherkkyydestä (haju), joka sitten jonkin neurologisen sairauden (esim. SEID) seurauksena entisestään pahenee. Kun tuohon sitten liittää ripauksen paniikkihäiriötä ja sittemmin opittua käyttäymistä joukkoon, niin lopputulos on muuten täsmälleen se, mitä monikemikaaliyliherkät kertovat oireensa olevan. Parasta, mitä jokaiselle monikemikaaliyliherkkyyttä valittavalle voisi tehdä, olisi kunnon neuropsykologiset testit autismin kirjon asteen selvittämiseksi. Sitten sokkoaltistuskokeet. Nuo karsisivat joukosta pois sen ylivoimaisen enemmistön, joilla ei varmastikaan ole mitään monikemikaaliyliherkkyyttä lainkaan ja jättäisi sitten jäljelle sen pienen joukon ihmisiä, joilla oikeasti se kiistattomasti on.
Tietämättömyys ruokkii aina huuhaata. Kun Suomessa ei ikinä tutkita kunnolla potilaita, eikä tunneta useita sairauksia lainkaan, niin potilas tarttuu helposti mihin tahansa oljenkorteen, joka voi selittää hänen oireensa. Ja yleensä se on huuhaa. Ja kun kerran on siihen korteen tarttunut ja sieltä saanut "selityksen" oireilleen, niin tämmöisen ihmisen päätä ei sitten kyllä käännä enää yhtään mikään yhtään mihinkään suuntaan millään todisteilla. Jos potilaita oikeasti tutkittaisiin (altistuskokeet jne.) niin voitaisiin nopeasti puuttua asiaan ja osoittaa potilaille, mistä heidän oireensa todellakin johtuu. Mutta Suomessa on perinteisesti homman nimi se, että lääkäri katsoo potilasta 5 sekunnin ajan ja jos ei siinä ajassa keksi, mikä potilasta vaivaa, kaikki pistetään "nuppivian" piikkiin.

Poikkeuksiakin on. Olli Polo esimerkiksi teki minulle adrenaliinialtistuskokeen, kun menin uupumusoireiluani valittamaan ja epäilin, että minulla on SEID (en tietenkään tiennyt mitään adrenaliinin vaikutuksesta SEID:ssa tuolloin). Polo tietenkin valehteli aluksi, että hän testaa, miten se vaikuttaa käsien tärinään ja eipä tietenkään juuri mitenkään. Kyseli kyllä muista olotiloista ja mittasi pulssia ja verenpainetta. Sanoin, että minua alkoi kovasti väsyttämään ja verenpaine ja pulssi laski samaan aikaan reilusti. Ovela kettu todellakin siis testasi tietämättäni, somatisoinko vaan (alkavatko kädet täristä hulluna jne.) ja onko minulla todella SEID (väsynkö adrenaliinista). Kuten sanoin, poikkeuksiakin on. Valitettavasti Olli Polon kaltaiset, asiantuntevat ja oikeasti potilaita tutkivat lääkärit ovat äärimmäisen harvinaisia Suomessa.
