Krooninen väsymysoireyhtymä

Keskustelua kroonisesta väsymysoireyhtymästä ja siihen liittyvistä aiheista
It is currently Sat Nov 18, 2017 01:24

All times are UTC + 2 hours [ DST ]




Post new topic Reply to topic  [ 2 posts ] 
Author Message
 Post subject: Ylirasitus
PostPosted: Sat May 16, 2015 06:51 
Offline

Joined: Sat May 16, 2015 01:53
Posts: 10
Nyt paniikinkin hiivuttua ja hieman rauhoituttuani voisin jakaa tämän. Ei välttämättä tänne kuulu, saa poistaa. Arvostan suuresti jos joku vaivautuu lukemaan. Kiitus

19-vuotias kloppi Helsingistä. En omaa cfs:ää, vaan kroonisen ylirasituksen. Pahoittelen tästä, mutta näin täällä joskus keskustelua aiheesta kirjoittaessani tätä tulee kyllä vähän hölmö olo :D Alan olla verbalisointini laadusta päätellen aika sekaisin. Yliraistus alkoi ylikunnosta 15-vuotiaana ja sehän ei sitten lähtenyt palautumaan koska... noh ensinnäkin jatkoin urheilua varmaan parisen kuukautta rajun ylikuntotilan alkamisesta. Tämän jälkeen kärsin stresseistä ja ahdistuksista jotka johtuivat osittain pilvenpoltosta ja koulun rankkuudesta. Tuli myös tehtyä liikaa kaikkea, en ajatellut että muu kuin varsinainen urheilun harrastaminen olisi haitaksi. Noh hypätään tähän päivään. Erinäisten stressien ja psyykkisten ristiriitojen takia ylirasitukseni on nyt niin paha että palleani rupesi eilen ylirasittumaan huomattavasti, tämä taas lisää stressiäni ja paniikkituntemuksiani, ja tilanne vain pahenee. Meditoin ja ja rukoilen jatkuvasti, ja tiedostan paniikkini ja osaan kontrolloida niitä aika maximaalisesti. Ennen eilistä myös naureskelin jatkuvasti varsinkin meditoidessani siitä huomasin ekan kerran pallean ylirasitukseni :D äitini on lähes masentunut ja ei ymmärrä yhtään koiran omistaminen stressaa suuresti vaikka en sitä joudukkaan viemään ulos, mutta ko[size=100][/size]en liikaa velvollisuutta ja myötätuntoa koiraamme kohtaan, ja se vaikeuttaa lepäämistäni suuresti. Äitini ei hienkään ymmärrä miten koiran omistaminen voi stressata, kun ei "minun ole pakko viedä sitä ulos" sen lopettaminen tuntuu oikealta, välillä olen pystynyt elämään sen stressin kanssa koirasta ja vähän palautumaan, mutta on se siellä takaraivossa jonkin verran pysynyt. Meditoinnin myötä olen oppinut tuntemaan kroppani ja mieleni todella hyvin, mutta se ei tunnu enää riittävän. Eilen sain kyllä hallinann tunteen (se on vaihdellut) mutta sitten naureskellessani ennen nukkumaanmenoa huomasin sen. Se kauhu. Ylirasitusta nauramisesta. Menin aika ahdistuneeksi koska nauru on ollut iso selviytymiskeinoni. Noh puhuin asiasta äitilleni hänen tultua töistä, joka johti pieneen riitelyyn joka tietysti pahensi tilannetta. tämän jälkeen mennessäni nukkumaan päin, huomasin että hengityskin ylirasitti. noh hengittelin keuhkojeni yläosalla, mikä on vähemmän rauhoittavaa, mutta helpotti vähän tilannetta. nukuin päin vittua, sellaista hälytystila unta, ilman pahempaa paniikkia kuitenkaan, olen aika priimus paniikkikohtausten kontrolloinnissa. aamulla pääsin sellaiseen rentoutumistilaan kun räppäilin pääni sisällä ja hengittelin rauhassa. yrittäessäni nukahtaa heti vaipuessani uneen heräsin kllä ainakin osittain. kokonaisunta tuli jonkin verran, palauttavaa unta liian vähän. tai tuntuu että erinäiset ylirasitukset pahentavat aiheuttavat aina paniikkia. kun on koko jätkä ylrasitunnut, paniikki tulee helpommin. kun on käsi ylirasittunut, ja kirjoittaa, tulee paniikkinhelposti. nyt on sama hengityksen kanssa xD alkaa keinot olemaan aika vähissä. en tiedä pitäisikö yrittää vaan viedä koira lopetettavaksi, menettää stressit siitä, (vaikka äiti on kyllä vastaan, ei varmaan anna suostumusta ja suuttuisi suuresti. hän kuitenkin elää emmerdale-kuplassa ja ei osaa olla kunnolla läsnä koirallemme. pitäisi varmaan osata ajatella että oma tilani on niin kriittinen, ettei 11 vuotiaan koiran mahdollisilla parin vuoden kärsimyksillä ole niin paljon väliä :D olen vain niin herkkä ja välitän paljon. voisin kuvailla tätä tilaani maanpäälliseksi helvetiksi. en tiedä onko palautuminen enää edes mitenkään mahdollista, kun hengityskin ylirasittaa :D eiköhän se oo, pitäs vaa saada mahollisimman stressitön ympäristö, himassa se on koko ajan ku olis nuoralla tasapainottelemassa. äitin negatiivisuus syö henkisiä voimavaroja.

mutta niin. lääkäri? mitä viytua se vois tehdä. ylirasitukseen lääke on lepo. psykologeilla en pysty käymään, kaikki menot stressaavat liikaa. aikataulun pitää olla aika tyhjä. itse asiassa olin menossa hakemaan psykologilta jeesiä tossa vähän aikaa sitten. menee aika pitkäksi mutta ihan sama. kirjoitan vaikka vain itseäni varten. olin kärvistellyt typerässä ihmissuhteessa vuoden vaihteesta asti, mikä oli isolta osalta pahentamassa tätä. Olin lähes koko vuoden ollut jatkuvassa stressissä, kun mietin että voinko olla tämän tytön kanssa vai en. en ollut varma rakastiko se mua. väitti että ei, käytös kuitenkin oli erilaista. ja muutenkin ihan äärimmäisen monimutkainen juttu. pitäs varmaa alottaa joku blogi. osaan terveempänä kirjoittaa paljon paremminkin, mutta enpä tiedä tulenko ikinä olemaan terveempi. no mutta ihmissuhteen loppuessa psykologille mennessäni laukesi äärimmäinen jatkuva paniikki ja stressi, koska tunteet suhdettani kohtaan siirtyivät tähän psykologiin. se oli pudotus reunalta. tai siis psykologiin kohdistui se stressi, että olenko vai enkö :D oli aika radikaalia. tulee tosi sekavaa ja poukkoilevaa tekstiä pahoittelen. olen tällä hetkellä luonnossa. pystyn jotenkuten elämään. pitää varmaan muuttaa tänne kun kesäkin alkaa :D aika himan lähellä. koen aina vain velvollisuudeksi ottaa rakkaan koirani mukaan. näitä olis ihan kiva ehkä purkaa jollekkin auttajalle ketä ymmärtäis tän mun koko tilanteen. sitä mä kaipaisin ehk eniten. jotain ketä ymmärtäis mitä mä tunnen ja mis tilassa mun kroppa on. aika kiven alla. ehkä sen takia tulin tänne. äiti ei ymmärrä yhtään. se esim on ihan kauheeta kun olen stresseissä, omaan silloin energiaa ja pystyn riitelemään ja kävelemään ja toimimaan. vasta stressin lauetessa väsyn äärettömästi. se ei laukea täysin. pitäisi saada se vain laukeamaan sen verran että suunta olisi oikea. viimeksi aamulla se kllä oli. kun räppäsin meditoin ja rukoilin. olen kehittänyt selviytymiskeinoni äärimmilleen. ennen myös kirjoitin aina ihan saatanasti, ja piirsin, mutta tattadadaa! kädet liian ylirasittuneet "nauruhymiö" :D luonto on auttanut. akuutisti. pahin demonini on kyllä koira tällä hetkellä. tuntuu vain mahdottomalta jättää se ns oman onnensa nojaan. vaikka eihän sillä ole oikein elinvuosia ja monet koirat elää paljon huonomminkin. ehkä siksi olisi kuitenkin järkevä lopettaa se, jos se helpottaisi. käsien ylirasitus salee estää väsymyksen tulon kun kirjoitan. tai sormien. puhelimella olen siis. mutta koiran lopetuskin olisi sitten tosi raskasta :D käyn vielä läpi sekavaa suruprosessiani erosta tyttöön, siihen vielä skidit hämmennykset psykologista. ongelmani ei ole niin psyykkinen, tai no samaahan ne on, kroppa mieli. mutta mieli saattaa kyllä vielä hajoilla. en haluis mitään lääkkeitä ainakaan. PITÄS VAAN PÄÄSTÄ JOHONKIN LATAAMOON, MISSÄ EI TARVIS STRESSAA JA SAIS EHKÄ JONKUN KELLE JUTELLA, VOIS VAIKKA SOITELLA FRENDEILLE ja näin. caps koska toi on oleellinen. mielisairaala? en kyllä tiiä ottasko ne mua sinne :D lekuriin meno vois olla raskasta mutta vois auttaakki. mutsi ainaki saattas ymmärtää tätä paremmin sit. jaa'a. tai siis se aina vauhkoo lekurista. mut oon siis tosi reunalla ja uskon et jos lääkäri olis vaik muutaman päivän pääst, se stressais liikaa. mut kyl siit varmaa selviäis ja vois auttaa. mut toi lataamo ois vitun mahtava. jos mut voitas vaikka nukuttaa jokski aikaa jollai lääkkeillä, en tiiä palautuisko se pallea siin ku hengittää pitää kuitenki, nukkuu tai ei. vittu miten radikaalii voi oikeesti olla :D seki ruvennu pelottaa et ihmiset vaan syyttäis mun mieltä tästä. noh tavallaahan se on koska ei mitkään velvotteet estä mua lepäämästä, paitsi vastuuntunto koirasta. mut sit taas teen jo maximaalisen duunin meditaatiolla ja kaikella. frendei vois koittaa nähä vähä enemmä. vitsi voisin jatkaa tätä kirjotust loputtomiin, tää on tavallaa nii ihanaa, mut sormet ei kestä. matka täält kalliolt himaan on kyl myös liikaa :/. suihkussakaa ei enää riittäs voimat käymää :D aika kriittinen tilanne, jos joku tähän vastaa ni toivon jotain tukevaa. oon lievästi herkillä. en kyl tosiaa tiiä miten tästä selvitään :D ehkä voisin ystävälle koittaa päästä yöks tänää, se vois auttaa. lataamoonki mennes kyl huoli mutsista. se varmaa romahtais, ja mitä koiralle kävis? se kärsis ei mutsi sais sitä ees lopetettuu. noh elämä on kärsimystä :D pitäs saada sellane moodi päälle et voisin välittää vaa itestäni. ei ois oikee voimii muihi. tai sit aina tilantee mukaa. mut stressit pitää energiatasoo aina mukavasti ylhääl :D vitsi olin päässy siit psykologisekoomisest jo aika hyvi irti, tai se ristiriita rupes rauhottuu, mut se rupee kyl vähä palailee ku on näi rankkaa. vittu tarvisin vaa jonku hoocee meedion joka ymmärtää. siis ihmisen :D vitsi ku vois muuttaa jonku parantajahörhön tai tälläsen sohvalle. uskon tollasee. tai uskon et kaikki uskonnot ja mystiikkajutut yms toimii koska kaikki toimii mihin uskoo. ihminen joka uskoo et se saa lääkettä, paranee (tätä kutsutaan placebo-efektiksi) suosittelen teille kaikille lämpimästi tutustumista kaikkeen henkiseen hömppään, vaikken ite välttämät mikää paras esimerkki sen toimivuudest täl hetkel ookkaa :D tai no tavallaa oon ku ottaa tilan huomioo. jos tää sama ois iskeny ja oisin omannu vaa tiedot mitkä mul oli vuos sitte, oisin kuollu. däng däng däng däng däng. tulee samanlaista fiilistä ku joskus ku purin sille psykologille viestillä mun pahaa oloo. mainitsin lähinnä itteeni varte. monet jutut kyl mieltä painaa. pitäs saada ne jtenkinsumplittuu yhdistettyn sopivaa liikkumiseenja lepoo, ni vois jeesaa. LATAAAMO! mielisairaala. ilman lääkkeitä. vois toimii. en kyl tiiä ottaisko ne mua sinne. ja avohoitooha ne viskaa lääkkeiden kaa. tuhat euroo budjettii abault ehkä enemmänki koska isovanhemmat, jos ois joku mesta mis vois elpyy. vittu ku ei oo passii. ja nii vaikee hoitaa mitää asioit ja asiat vaa pahenee. enkä haluis yksin matkustaa minnekkää :/ vittu aurinko meni pilvee. viilee. rupee pää vähä tyhjenee mut ei jää sellast puhdast oloo niiku enne aina kirjotukse tai tälläse jälkee, vaa ylirasitus + huolet varsinki jatkuva huoli koirasta pahentaa heti tilan :D tos on eläinlääkäri matkal tekis melkee mieli käydä siel. en vaa pysty oikee lopettaa tost koirast stressaamist. ja se rajottaa mua käsittelemäst muita mieltä painavii juttuja. ja seki stressas aamul iha liikaa et mutsin entine miesystävä saattaa päästä linnast millo vaa ja tulla oven taakse. ei se ainakaa hirvee väkivaltane oo. tää tilanne on kyl vähä liikaa. bless sulle jos luet viel. kylhä se tilanne sais olla liikaa kyl sitä aina selvii mut mun kroppa ei salee vaa selvii :/ mitä mitä mitä mä teen. alkaa sataakki. rauhottavan vois yrittää saada et sais nukuttuu tänää. palautumisvelkaa on kyl tuhat vuotta. no kuha sais sen käyntii ni iha sala mistää muust. vaik joutusin olee kuumes puol vuotta se jälkee, siirtää kouluu vaik vuosil ni ihan vitun sama! kuha saisin vaa olla ees jotenki terve. ihmettä odotellessa. vitun sade. ehk mun frendi vois heittää mut mun frendille. siel vois ehk käydä suihkuski. tai jos sais vähä nukuttuu himas. vitun vittu. liikaa paskaa. vitun koira. nyt taas tuntuu et oon kavunnu siihe asti et jos sitä ei olis ni voisin palautuu :D vitun vittu. mut sit se ei katoo tosta, mikä on tavallaa ihan kiva, en tiiä en kyl saa siit oikee irti mitää hyvää, tai harvemmin. silki on rankkaa. enemmän se kyl syö ku antaa. ja ei ois varaa mihinkää. pakoon. jonnekkin. pakko päästä. oon vankina. vitun pahasti. noh, onneks toivoo on viel vaik seki saattaa hiipuu täs ku tulee ylirasitust kävelyst himaa ja sinne ummehtuneesee ilmapiirii masentuneen mutsin luokse. seki on nii surullist et itkettää. rakastan sitä niin paljon ja se on pohjimmiltaa nii ihana ihminen. silkää ei vaa oo voimii. me vedetää toisiimme alas :/ välil vähä voimii, mut huonosti menee. vittu. ei oikee pysty lopettaa tätä kirjotust ainoo mikä pitää jtenki mukavuusalueel. ruokakinuppoo aika huonosti nykyää. tekis mieli vaa mennä kertoo tää kaikki sille entiselle tyttöystävälle mut eipä se salee auttais :D tää on just ku tila huononee ni rupee sitä epävarmuut tulee taas. menee kyl varmaa hyväsesti et saan sen asian käsiteltyy. selviytymiskeinot on kehittyny koko aja tilanteen vaikeutuessa mut voi olla et tää on silti liikaa. liikaa liikaa liikaa. ois aika 112 fiilis mut eipä nekää salee voi oikee auttaa. hätä tuntuu sillee aika akuutiltaki ku koht on joku posttraumaattine stressihäiriö ja keuhkotki ylirasitus eli ikin ei pysty palautuu. vitunvitun vitun vitun vitun vittu.hengitys ei tunnu ehkä niin rasittavalta ja onnistuin unohtamaan sen hetkeksi. sekin kyllä vielä pahemee jos tilanteelle ei saa tehtyä jotain. ihmiskunta vois mut pelastaa, mutta miten? mus on niinpaljon potentiaalii en haluis tuhlata sitä äärettömään hitaaseen kuolemaan johtavaan tuskaan.


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Ylirasitus
PostPosted: Thu May 28, 2015 10:27 
Offline

Joined: Mon Oct 07, 2013 05:51
Posts: 292
Moi, tuo oli niin pitkä vuodatus, että sitä on aika korkea kynnys alkaa kommentoida. Mutta toki tuossa voi olla CFS:stäkin kyse... Mun tietääkseni kun varsinaista kroonista ylirasitusdiagnoosia ei ole. Eli pahenevatko oireesi liikunnasta tai oliko sinulla aivosumua? Pallean ylirasitus ei sano minulle mitään. Outoja tuntemuksia ja mm. sydänvaivoja CFS:ssä kyllä esiintyy, voisikohan olla kyse jälkimmäisistä?

Jos haluat, voit jälkikäteenkin editoida tekstiäsi. Älä poista sitä, tiivistä vain, niin voit saada tarkempia vastauksiakin.


Top
 Profile  
 
Display posts from previous:  Sort by  
Post new topic Reply to topic  [ 2 posts ] 

All times are UTC + 2 hours [ DST ]


Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 4 guests


You cannot post new topics in this forum
You cannot reply to topics in this forum
You cannot edit your posts in this forum
You cannot delete your posts in this forum
You cannot post attachments in this forum

Search for:
Jump to:  
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group