Moi,
itselläni ei ole sairautta mutta mies jota tapailen sairastaa Kroonista väsymysoireyhtymää. Miten teillä seurustelu onnistuu ? Pidän miehestä todella paljon mutta välillä näen kuinka kanssani oleminen uuvuttaa häntä. Entä olenko itse vaarassa saada tartunnan ?

Täällä on jo useampi ketju aiheesta, viewtopic.php?f=2&t=1939 ja lisäksi Vapaa keskustelu -alueella on pohdittu parisuhteen ja CFS:n yhdistelmää. Kyllähän seurustelu tuottaa hankaluuksia, ellei sairaus ole tosi lievä, mutta toisaalta ellei sairaus ole vaikea, niin usein eniten ongelmia tuottaa se, ettei terve osapuoli ymmärrä sairasta.

Eli tärkeintä on yrittää hakea tietoa sairaudesta ja yrittää myös käytännössä ymmärtää. CFS-oireethan voivat vaihdella runsaasti tunnista, päivästä ja viikosta toiseen ja lisäksi ihminen voi pystyä tekemään asian A, ilman että pystyy tekemään asian B, eikä se aina vaikuta loogiselta. (Toisena päivänä B voi onnistua, mutta A ei.)

Yksi olennainen juttu on, että isolla osalla, jopa suurimmalla osalla, CFS:ää sairastavista on myös Asperger (ja pienemmällä osalla myös ADHD). Tähän kannattaa perehtyä, koska jos miehellä on Asperger, sen ymmärtäminen on todennäköisesti vielä haastavampaa, mutta vielä olennaisempaa parisuhteen kannalta. CFS:n ymmärtämisessä tärkeintä on usein tiedostaa, että toisella on rajallisesti energiaa, mutta Asperger voi vaikuttaa melkein kaikkeen elämässä, riitelytaktiikoista siihen, millaisesta kosketuksesta pitää, ja siihen on hyödyllisintä saada faktatietoa.

CFS on esiintynyt epidemioina ja epäillään, että siihen liittyy jokin infektio. Perinnöllinen alttius on kuitenkin hyvin olennaista, enkä muista satojen tietämieni CFS-potilaiden joukossa kuulleeni kuin 1-2 tapausta, että sairauden on epäilty tarttuneen puolisolta toiselle. Vanhemman ja laps(i)en sairastaminen yhdessä on paljon yleisempää. Tämä on tietysti parisuhteessa hyvä pitää mielessä, jos lasten hankkiminen houkuttaa.