http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/aistien-maailmassa-millaista-on-elaa-yliherkkien-aistien-kanssa/3400576

Minulla on tämä. Muut ihmiset ovat sanoneet, että minulla oli asperin tai autismin piirteitä... Olen tiennyt jo pitemmän aikaa, kun tyttäreni poikaystävä otti tyttäreni kohdalla tämän esiin.
- tykkään viileästä, kylmästä
- välttelen aistien ylikuormitusta
- en katso elokuvia ja aina heikommin siedän jännitystä, siksi jääkiuerkkopelien katsominen on mieluummin kuuntelemistä
- niskan kohdalta vaatteet tuntuu pahalta jne.

Niinpä, taikasana "autismi" taas kerran. SEID pahentaa autistin neurologista kuormitusta lisäämällä entisestään aistiyliherkkyyksiä ja hermoston yliherkkyyttä. Seurauksena noidankehä, jota vaikea katkaista, koska nuo sitten puolestaan lisäävät SEID oireita, jotka taas lisäävät neurologista kuormitusta, joka taas jne.jne.

Jokainen CFS/ME/SEID potilas pitäisi ehdottomasti seuloa autismikirjon häiriöiden osalta, oma arvioni on, että 2/3 meistä tai useampi on autismikirjoilla. Suurinosa CFS/ME/SEID potilaista vaan eivät halua millään myöntää autismiaan, koska ovat naisia ja kolmikymppisiä, joille "teinipoikanörttien diagnoosi" on yksinkertaisesti liian kova pala nieltäväksi. Edes vihjaus autismista saa aikaan mielettömät torjuntareaktiot suurimmalle osalle naispuolisista tähän sairastuneista, olen huomannut sen hyvin Facebook-ryhmässäkin. Mieluummin naiset sitten selittelevät oireitaan "erityisherkkyydellä" ja kaikenlaisilla muilla ihme pseudodiagnooseilla. Kun sitten lääkäritkään eivät tiedä CFS/ME/SEID:sta mitään ja eivät myöskään autismista mitään, etenkään naisten autismista, niin sittempä ollaankin melkoisessa solmussa. Miehet ottavat tuon autismin mahdollisuuden (ja ADHD:n) yleensä paljon paremmin vastaan, ilman hysteriaa ja torjuntareaktiota.

Tämä voi triggeröidä jonkun, mutta evvk, koska asiasta pitää puhua:
Oma kantani on, että esimerkiksi monikemikaaliyliherkkyys ja sähköyliherkkyys ovat 99,99% puhtaasti autismiin liittyvää aistiyliherkkyyttä yhdistettynä paniikkihäiriöön ja opittuun käytökseen. Autisti kärsii aistiyliherkkyydestä, jota on vaikea tiedostaa ulkopuolisen ja itsekin jos ei autismiaan myönnä, saa siitä oireita, ehkä voimakkaitakin, sitten pamahtaa paniikkihäiriö päälle vielä ja kas kummaa, henkilö oppii yhdistämään näitä asioita toisiinsa ja saa jatkossakin paniikkihäiriötä kun jossain jokin aistiyliherkkyys iskee läpi. Minäkin voisin esimerkiksi hyvin selittää olevani "sähköyliherkkä", koska saan voimakkaitakin oireita paikoissa, joissa on sähkölaitteita...jos en tietäisi, että kyseessä on tarkkaan ottaen välkkyvät loisteputket ja/tai "kärventynyt pöly" ja/tai pelkästään puhelimessa puhumisen aiheuttama neurologinen kuormitus, joka aiheuttaa nuo oireet minulla...sähkön kanssa oireillani ei ole mitään tekemistä.

minua ei ainakaan autismi-dg haittaisi, ei ole väliä onko mulla autismi vai aistiyliherkkyys, koska ei ole mitään pois minulta, päinvastoin.

Aikuisiällä voin olla vaikea erottaa sitä mikä liittyisi (lievään) autismiin tai mikä on opittua käytöstä. Miksi jotkut aistionagelmat rasittavat kuten, että vällkkyvät valot rasittavat silmiä, kun taas kirkkaat valot eivät tee sitä, eikä väri- tai tavarapaljous ei tee sitä. Tarkemmin ajateltuna välkkyvä valo laikaiosee migreenin, onko sekään autismia, yliherkkyyttä vai opittua käytöstä.

Yhtaikaiset ja kovat äänet rasittavat ja pahentavat tinnitusta, onko se palkästään tinnitukseen liittyvää vai aitismia, ääniongelma on noussut esiin tinnituksen myötä. Olen oppinut välttämään kuuloaistin ylikourmitusta, sen sijaa haju- ja makuaistien kanssa ei ole ongelmia, vaan tykkään happamasta mausta ja mausteista.

Ihon tuntoaistiumukset voivat myös liittyä krooniseen kipuun ja EDS.n, kuten myös liike- ja tasapainojutut. Ihotunto-ongelma ilmenee siten, että en voi pitää villasia tai karkeakankaisia vaatteita. Niskaa ei saisi mikään hangata, sillä niskakyhmyn/välilevyn pullistuman seutu on jatkuvasti kipeä ja iho herkistynyt. Ihotuntemukset ja niiden voimakkuudet ovat selkeästi yhtyeydessä autonomisen hermoston ongelmiin.

Säärien ulkosivujen lihakset ovat aina kovat ja vähäliikkeiset, sen takia tuntuu kuin kävelisin hoippuen puujaloilla. Niissä lihaksissa saatta olla lihasaitio-oireyhtymä tai hapen puutteen vuoksi kehittynyt sidekudoksen määrän lisäys ja ongelma senkun pahenee koko ajan.

Viihdyn viileässä nykyään, mikä on korostunut CFS.n aikana, koska kuumuudessa uuvun aina. Vuonna 2004 tapahtuneen terveydentilan romahtamisen jälkeen jouduin lopettamaan saunassa käymisen. Auringossa en ole voinut koskaan olla kamalasti koska se laukaisi aina migreenin.

Osa aistiherkkyyksistä voi johtua myös esim. lisämunuaisen vajaatoiminnasta. Itse en ole koskaan kärsinyt mistään aistiherkkyyksistä muuten, ennen CFS:ää tai sen kanssa, en edes silloin kun olen migreenissä, mutta jos kortisoli on alhaalla, kirkas päivänvalo tuntuu ikävästi silmissä ja äänet häiritsevät enemmän kuin yleensä. Lisämunuaisen vajaatoiminta voi heikentää sekä kylmän että kuuman sietoa.

Stressiä siedän huonosti, mutta se johtuu CFS:stä ja lisämunuaisen vajaatoiminnasta. Ennen CFS:ää ei ollut tällaista ongelmaa ollenkaan. Pärjäsin myös hyvin niin saunassa kuin pakkasellakin ennen sairastumistani.

Autismissahan on tosi yleistä se, ettei siedä tiettyjä kankaita tai saumat ja pesuohjelaput hiertävät.

Minua ei haittaisi, jos olisin Asperger. Se olisi luultavasti melkein jopa helpompaa, koska lähes kaikki tuttuni ovat Aspergereita. Minulla ongelma on, että putoan väliin: Aspergerien piirit ovat minulle usein liian tylsiä (minua eivät kiinnosta lautapelien tyyppiset nörttiharrastukset, vaikka nörtti olenkin, enkä innostu fiktiofandomeista), mutta tavisten meno taas tuntuu liian pinnalliselta. Neurotyypillisten kanssa on usein kuitenkin monella tapaa helpompaa kommunikoida. Monet yleiset Asperger-piirteet myös häiritsevät minua paljon, kuten suhteellisuudentajun puute.

Jotenkin hymyilytti nuo Maijan sanat.

Minun miesystävällä monia autismipiirteitä mutta en tiedä mistä johtuu. Nukkuu korvatulpat päässä ja musiikin tekeminen menee kaiken yli.

Hänellä siis aika omituinen isä (rassaa vain kelloja) ja mielisairas äiti (maanisdep).

Minä taas elänyt koko elämän sijaisperheessä kun äiti skitsofreenikko jota lääkäri epäili autistiksi ja isä tappanut itsensä ja oli selkä ongelmia.

Itse epäilen bioäidilläni SLE sairautta mutta nämä ovat vaan heittoja.

Että hyvät geenit miulla!

En ole havainnut tuollaista. Tunnen siis paljon Asperger-ihmisiä. En ole havainnut sitä toki itsessänikään, mutta sellaista ei kai voisikaan itse havaita.

Yllä oleva ei ehkä ole linjassa sen kanssa, että suurin osa sosiaalisen median Asperger-ryhmien jäsenistä on naisia. Sama juttu Suomen Asperger-yhdistyksessä.

Mutta eihän monikemikaaliyliherkkyys aiheuta välttämättä paniikkioireita. Tai sähköyliherkkyys. Itselläni vääränlainen kemikaalialtistus johtaa siihen, että tulee epämiellyttävä olo ja nenästä alkaa valua vettä.

Huono olo ja nenän vetisyys lakkaavat yleensä vasta, kun poistun paikalta ja huuhtelen sierameni nenähuuhtelukannulla tai puhdistan ne märällä vanupuikolla. Paniikkioireita en saa.

Minä en saa oireita sähköstä (tietääkseni), kännykkäpuheluista kyllä eli mikroaaltosäteilystä. Mutta ei niihin liity paniikkioireita. Ainakin olen siinä käsityksessä, ettei esim. korva- ja päänsärkyä lueta paniikkioireiksi.

Naispuoliset aspergeritkin ovat miespuolisia sosiaalisempia ja etenkin kaikenlaisen facebook- ja muun sosiaalisen kotkotuksen perään, joten ei mitenkään ihmeellistä, että naiset touhuavat noissakin paikoissa miehiä enemmän...asperger miehet ovat vieläkin sosiaalisesti kyvyttömämpiä kuin asperger naiset + tietysti sosiaalinen paine naisilla olla sosiaalisia on kovempi kuin miehillä.

Tosiasia on kuitenkin, että miespuolisia aspergereita on huomattavasti naispuolisia enemmän - diagnosoituina! Todellisuudessa aspergeria lienee miehillä ja naisilla yhtä paljon, mutta naisten asperger jää vain enemmän piiloon kuin miesten, mm. lääkärien tietämättömyyden ja naisten omien torjuntareaktioiden vuoksi.


Suurimmalla osalla näistä ihmisistä tulee mm. tukehtumisen tunnetta, syke kiihtyy, tuntuu, että ei saa happea, voimat menee, pyörtyy, jne. eli täsmälleenkin juurikin paniikkikohtauksen oireet.

Minulla hiertää vaatteiden saumat ja laput, mutta kyse ei ole pelkästä pään sisällä olevasta herkkyystuntemuksesta: ihoni on eritäin ohut ja jos vaatteen lappu hiertää, ihoni nousee pienille paukamoille tai kohollaan oleville punaisille viiruille. Kyseessä on siis dermografismi, joka on ihosairaus eikä aistiyliherkkyyttä.

Tosin minulla on kyllä selviä AS-piirteitä ihan psykiatrian erikoislääkärin mukaan, vaikka diagnoosia ei olekaan. En minä diagnoosilla mitään tee.

Minulla on myös mitattu superkuulo. Olin juuri kesäkuussa tutkituttamassa kuuloni silloin tällöin vaivaavan tinntuksen vuoksi. Kuulontutkija, kuusikymppinen nainen, sanoi, että ei muista koskaan törmänneensä yhtä hyvään kuuloon kenelläkään.

En minä kuitenkaan tuosta hyvästä kuulosta mitenkään erityisesti "kärsi". Osaan sulkea häiritsevät äänet tietoisuuden ulkopuolelle (paitsi silloin, jos olen hyvin väsynyt).

Onkohan tuo sitten aistiyliherkkyyttä vai vain fysiologisesti ylikehittynyt aistitoiminto? Veikkaan, että enemmän jälkimmäistä.

...