Tuossa on muuten Quote-ainesta! Oikeasti! Saanko lainata tuon sinulta tuohon opukseeni (LAAJA TIETOPAKETTI jne.)? Jos saan, niin mainitsenko nimen, nimimerkin, vaiko vaan jotain muuta tyyliin "pitkäaikainen SEID-potilas- ja asiantuntija" tms.?

Joo olen kanssa ymmärtänyt että lääkäripiirit(kin) ovat Suomessa varsin pienet, ja siellä jos saa jonkinlaisen maineen niin voi olla työt vähissä, ja vaikkei olisikaan niin voi aika raskaaksi mennä työelämä.

Hyvä potilas julkisella on sellainen jolla on joku selkeä helposti ja edullisesti hoidettava vaiva, joka paranee kerralla eikä tule takaisin. Tietysti saattaahan sielläkin kiristää työkulttuuria resurssipula ja kiire.

Ihan mielenkiinnosta, mitä muita (Suomessa) yleisiä mutta huonosti tunnettuja tai hyväksyttyjä sairauksia on?

mmjan: Toki, voit lainata nimelläkin.

Jonna: Olen kirjoittanut tästä kokonaisen kirjan: Hankala potilas vai hankala sairaus. Mutta esimerkkejä: monet ravitsemukselliset puutokset, hypoglykemia, histamiini-intoleranssi, monikemikaaliyliherkkyys, monet ruokayliherkkyydet, homesairaudet (toki niistä puhutaan paljon, mutta diagnoosin saaminen on vaikeaa ja monen lääkärin mielestä vaiva on korvien välissä), niskan retkahdusvamma (kroonisena), aivovamman jälkeiset oireet jne. Krooninen borrelioosikin on varsin yleinen. Fruktoosin imeytymishäiriöt, jotka ovat erittäin yleisiä, on alettu tunnustaa vasta viime vuosina FODMAP-ruokavalion myötä. Myofaskiaaliset triggerpisteet ovat 99 prosentille lääkäreistä tuntemattomia, vaikka ovat kroonisen kivun yleisin syy.

Lisäksi on monia sairauksia joiden olemassaolo tunnustetaan, mutta suurin osa tapauksista jää diagnosoimatta kökköjen viitearvojen ja/tai epäluotettavien testien takia, kuten B12-puutos, raudanpuute ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Nämä ovat väsymyksen/uupumuksen yleisimmät syyt silloin kun syy ei ole vain unenpuute tai stressi.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitaminen on aivan onnettomalla tolalla Suomessa, ja se on sentään yksi yleisimmistä kroonisista sairauksista koko maassa. Jos potilas ei toivu pelkällä synteettisellä tyroksiini-lääkityksellä, on hoidon saaminen joko toivotonta tai melkoista hakuammuntaa (on löydettävä jostain (yleensä yksityinen) lääkäri, joka kirjoittaa eläinperäistä lääkettä). Nyt en edes tarkoita rT3-ongelmaa vaan ihan perinteistä hypotyreoosia.

Lisäksi kilpirauhasarvojen viitearvot ovat ihan päin prinkkalaa, eikä juuri kukaan lääkäri tiedä sitä, että TSH joillain potilailla laskee lääkittynä jopa alle mittausrajan ja se EI tarkoita liikatoimintaa, jos muut arvot ovat kunnossa! Näin tapahtuu erityisesti, kun hoidetaan eläinperäisellä lääkkeellä, mikä johtuu lääkkeen koostumuksesta. Eläinperäisillä hoitavatkaan eivät suurimmaksi osaksi tiedä tätä, ja siksi heidän potilaansa ovat usein vajaatoiminnassa, kun TSH yritetään väkisin runnoa viitealueelle, jonne se ei eläinperäisiä käyttävällä yleensä nouse!

Kilpparivajiksen puutteellinen hoito on myös erittäin kallis virhe hoitokäytännöissä ja sitä paitsi täysin tarpeeton. Muissa maissa ollaan tässä suhteessa paljon fiksumpia. Suomessa vaan on muutaman endokrinologin läpi runnoma "käypä hoito" syrjäyttänyt täysin lääkäreiden mahdollisuuden käyttää hoidossa omaa järkeään. Onneksi olen itse saanut eläinperäiset jo vuosia ennen kilpirauhaskiistan kuumenemista ja tähän saakka myös niiden uusiminen on kyllä joka vuosi onnistunut. Nykyään niiden saaminen on kuulemma huomattavasti vaikeampaa, siis sen ensimmäisen reseptin saaminen.