Minkä masennuslääkkeen te olette todenneet tehokkaimmaksi/parhaimmaksi LDN:n kanssa?

LDN:llähän ei ole yhteisvaikutuksia masennuslääkkeiden (tai juuri minkään muunkaan lääkkeen) kanssa, joten kysymys on sinänsä sama kuin kysyisit "mikä on paras masennuslääke". Siihen on paha vastata, kun sekä teho että haittavaikutukset ovat yksilöllisiä. Haluatko siis lääkkeen masennukseen vai sellaisen, joka voisi lievittää muitakin oireita?

CFS:n oireiden hoidossa tehokkaimpia ovat yleensä bupropioni, trisykliset masennuslääkkeet ja venlafaksiini. Toisaalta kahdella jälkimmäisellä on usein paljon haittavaikutuksia ja venlafaksiinilla usein myös ikävät vieroitusoireet. Bupropioni taas on aika hyvin siedetty, mutta nämä ovat niin yksilöllisiä, että kukaan ei pysty sanomaan mikä sinulle sopii. Trisyklisiä käytetään lähinnä muihin oireisiin nykyään, harvoin masennukseen.

Ehkä huonoiten CFS-potilaille tuntuu sopivan MAO-estäjä moklobemidi, mutta hyvin harvoin määrätäänkään. Erään asiantuntijan mukaan myös paroksetiini ja fluoksetiini ovat huonoimmin siedettyjen joukossa, mutta toisaalta eräs entinen foorumilainen sai CFS:äänsä tosi paljon apua fluoksetiinista. SSRI-lääkkeistä yleisesti sitalopraami on ehkä parhaiten siedetty.

Yhdysvalloissahan sekä duloksetiini että milnasipraani on hyväksytty myös fibromyalgian hoitoon. Milnasipraani on yleisesti masennuslääkkeistä parhaiten siedetyjä.

Masennukseenhan on paljon hoitoja myös luontaistuotepuolella, mm. kalaöljy, folaatti, B12, B6, magnesium, tryptofaani ja tyrosiini.

Minulle ei enää sopinut mitkään masennuslääkkeet vaikeiden sivuvaikutusten vuoksi. Olin ollut puopli vuotta ilman lääkitystä. Pystyin olemaan ilman lääkitystä ehkä sen takia, että söin bentzoa, rivatril, lihasongelmien vuoksi.

Toukokuusssa sain dg.n ja alkoi naltrexonit, niin sillä oli huomattava jaksamista kohentava vaikutus. Ehkä se, että 9,5 vuoden jälkeen sain lopulta oikean dg.n, oli se paras lääke.

E-EPA:aa kannattaa kokeilla masennukseen, se on ihan tieteellisesti tutkittu ja yksi tutkimus on duodecimissäkin mainittu(teho oli masennuslääkkeen luokkaa).
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=185

Aika kallista mutta ainakin toknet liikkeissä myydään aika ajoin alennuksella, voi olla nytkin.

Etsin erääseen tautiin tietoa LDN suhteen. Taisin ohimennen havaita, että LDN käytetään masennuksen hoitoon. Siksi minun masennus voi olla Huitsin-Nevadassa.

Juttelin tänään poikani kanssa ja kysyin, että joko cfs on käsitelty. On käsitelty psykiatriassa. Kun minä sanoin, että se on on neurologinen tulehdussairaus, niin poikani sanoi masennuksen olevan myös tulehdussairaus. Yritän vielä kysyä, että mitä hoitokeinoja oli cfs.n. Ettei olis vaan vain masennuslääkkeet.

Eräs nettituttu MS-potilas aloitti LDN:n pari vuotta sitten. Ensimmäisen parin päivän jälkeen totesi, että oireet eivät ole vielä helpottuneet, mutta ei vituta yhtään. Vaikka MS ei helpottaisikaan, niin ainakaan se ei enää masenna.

Ilmankos on menossa kokeiluja siitä, että masennusta hoidetaan LDN.llä. Minäkin olen päässyt masennuksesta, ei enää vituta niin kovasti

Ei tullut tilaisuutta kysyä lisää, poikani sulkeutui asiasta kuin simpukka.

On melko hurjaa, mikäli moni muukin sairaus voi osoittautua tulehdusperäiseksi, se voi laittaa tautikäsityksiä uusiksi.

Polon kommentti tulehduksesta sairauksien aiheuttajana oli, että se on yhtä relevanttia kuin sanoa, että "potilas kuoli sydämen pysähtymiseen". Kaikki ihmiset kuolevat sydämen pysähtymiseen, mutta se ei kerro mitään.

Masennukseen ja muihin psyyken sairauksiin tosiaan tutkitaan jonkin verran tulehdusta lievittäviä hoitoja. Moni esim. kuvittelee, että jos syöpälääke rituksimabin osoitetaan "toimivan" CFS:ään, se todistaa (ihan kuin todisteita ei muka jo olisi) CFS:n oleva oikea, fyysinen sairaus. Noin se ei kuitenkaan mene, koska vastaava immunosuppresssantti voisi "auttaa" myös masennukseen. (Lainausmerkit siksi, että immunosuppressantit ovat huonoja hoitoja, jotka esim. autoimmuunisairautta = immuunipuutosta vain pahentavat.)

LDN:llähän on ainakin kaksi eri vaikutusmekanismia: se elimistön omien opioidien (endorfiinit jne) lisääminen ja tulehduksen vähentäminen. Ensimmäinen voi auttaa ihan normaaliin alentuneeseen mielialaan, jälkimmäinen saattaa lievittää myös ihan ns. kunnon masennusta. Käytännössä emme tiedä, kumpi vaikutus on mihinkin LDN:n käyttötarkoitukseen olennaisempi.

Juuri tuo tietämättömyys lääkkeen. LDN, vaikutusmekanismista kunkin sairauden kohdalla on varmasti suuri ongelma.

Jonkin aikaa on tehty tutkimusta siitä, että eräs yleisesti käytetty ei-kipulääke tai bentzo voi auttaa leikkauskipuun. Ei tiedetä sen vaikutusmekanismejä, mutta siitä on esitetty vain arvailuja. On syitä miksi en sano asiaa tarkemmin.

Epasta en ole saanut apua mielestäni. Tosin sitä ja plajon muitakin hyviä rasvoja olen syönyt niin kauan että tilanne voisi olla pahempikin ilman niitä

Venlafaksiinista on muistaakseni OP ollut vähän sitä mieltä että olisi huonoimpia masennuslääkkeistä CFS:ssä, kun tyhjentelee noradrenaliinivarastot ihan tyhjiin. Josta muutenkin pulaa..?

Minulla oli venla runsaan vuoden. Minusta tuntuu että se toimi hyvin vain parisen viikkoa, mutta sitten oli aina nostettava annosta. Ja vieroitusoireet karmeat. Ennemmin minäkin suosittelisin sitalopraamia, ja nyt omien kokemusten perusteella ennemmin vielä essitalopraamia kun spesifisempi. Saan mielestäni apua jo 5 mg:sta. Mutta sitten on vaikea olla kokonaan ilman, ja tästähän on ollut toisessa ketjussa puhetta. Mutta tuollainen todella pieni annos voi olla ok ratkaisu. Paitsi että mieluimmin olisin ilman sitäkin. Tyrosiini ei mielestäni ole auttanut. Nyt testaan ginkoa ja berberiiniä. Tämä taisi mennä kyllä ohi aiheen. Kun kunnolla masentaa tarvitaan varmaan kovempia droppeja. Mutta olen kallistumassa lyhyempiin hoitokuureihin. Jos ei pärjääkään sitten ilman, niin tehon saa takaisin nopeammin kuin aloittaessa ihan ensimmäistä kertaa. Tämä on taas omaa kokemusta, mutta useammasta kerrasta kyllä. Eräs psykiatri sanoi että SSRI:t voivat lievittää ahdistusta päivissä, kun masennuksen lievitykseen kerrotaan menevän noin 2 viikkoa. Tämän nopeuden kyllä allekirjoitan. Ja ahdistushan meikäläisillä voi iskeä kimppuun, ei ihme

Itse olen kärsinyt kaamosmasennuksesta jo useita vuosia. Oireet ovat talvisin vaikeita ja kesäisin niitä ei ole lainkaan. Paras masennuslääke tähän mennessä on ollut essitalopraami. Aivan loistava. Ei mitään sivuvaikutuksia. Muista lääkkeistä sain aina pahat sivuoireet, kaikkein kauheinta oli fluoksetiinin kanssa. Jostain syystä vain alkuperäinen Cipralex toimii, rinnakkaisvalmiste ei. Tätä nappia en jätä.

Tämä on kyllä väärin. Nimenomaan bupropioni aiheuttaa useimmilla CFS-potilailla kunnon romahtamisen. Itsekin kuuluihin näihin, jotka tätä menivät kokeilemaan, ennen kuin tiesin paremmin ja kunto romahti aivan totaalisesti.

No, ei se kyllä ole. Mikään masennuslääke ei sovi kaikille - tai edes läheskään kaikille CFS-potilaille - mutta bupropioni on paremmasta päästä, koska se ei ole serotonerginen. Edes Jay Goldsteinillä ei ole mitään bupropionia vastaan. Yksi tutkimuskin on tehty lääkkeen käytöstä CFS:ssä.

Niille joille bupropioni ei sovi, voi olla että se kuluttaa liikaa monoamiineja ja tarvittaisiin adrenaliinia. Tätä mieltä Polo oli esim. siitä, miksi minulle L-dopa ei sopinut.

Yleisesti ottaen kyllä en juuri masennuslääkkeitä suosittele, ainakaan ennen kuin on kokeillut muita hoitoja masennukseen.

Polon mielestä muuten ylivoimaisesti huonoin masennuslääke CFS:ssä on reboksetiini. Tosin se on muutenkin luultavasti heikkotehoisin markkinoilla oleva masennuslääke.

Muistan lukeneeni kirjastasikin, ettei se sovi ja juuri siksi tajusin lopettaa sen käytönkin, kun luin, että nimenomaan se ei sovi ja aiheuttaa kunnon romahtamisen...ei ole nyt kirjaasi tässä esille, mutta juuri sen vuoksi sen käytön tajusinkin lopettaa, kuin luin, että se EI sovi CFS-potilaalle.


Itselleni ei adrenaliini vaikuttanut kyllä mitenkään nyt kun LDN:ää syön...