Meditointi on asia, joka on täällä noussut esiin monesti vuosien varrella ja monet ovat maininneet siitä hyviä kokemuksia, mutta omaa ketjua siitä se ole koskaan perustettu.

Itse pidin aina meditointia asiana, joka on "varmasti tosi hyvä juttu, mutta ei minua varten, olen liian rauhaton jne" - juu, tiedän hyvin että silloinhan sitä meditointia pitäisi tehdäkin, jos on liian rauhaton. No, pari asiaa aivoissa muuttui (ei siitä sen enempää nyt, ehkä myöhemmin) ja levottomuus väheni selvästi. Aloitin pari viikkoa sitten meditoinnin (huom. ei CFS-oireiden lievittämiseksi vaan muista syistä): vipassanaa (lähellä mindfulnessiä), anapanaa (hengitysmeditointia) ja loving kindnessiä. Testasin myös kävelymeditoinnin, joka tuntui kiinnostavalta, mutta väsytti jalkani, koska liikutan niitä jotenkin eri lailla. Siihen pitäisi siis kai mennä tosi hitaasti sisään.

Siistiä löytää harrastus, Selkeitä positiiviisia vaikutuksia on ollut, mutta kehoon ei - en niitä erityisesti odottanutkaan, mutta ovathan ne toki mahdollisia. Tuntuu kuitenkin, että olen tavallistakin väsyneempi ja jalat menevät huonommaksi, siis vaikken ole tehnyt kävelymeditointia enää, ja olen kävellyt tavallista vähemmän. Jalat eivät tunnu kestävän oikein edes kotitöitä. Toki CFS on sairaus, jossa oireet voivat pahentua ja helpottua, mutta tässä 17 vuoden aikana kuitenkin jotain visiota on kehittynyt siitä, miten oireisto käyttäytyy, joten itse haistaisin tässä mahdollista korrelaatiota.

Olenkin miettinyt, voisiko kyse olla siitä, että meditointi rauhoittaa sympaattista hermostoa liikaa. Polon teorioiden mukaan CFS-elimistömme toimii usein pitkälti sympaattisen hermoston "hätäsignaalilla". Hänen mukaansa esim. jotkut potilaat voivat kipulääkkeestä menettää tajuntansa, kun kipu on ollut ainoa, joka pitää heitä hereillä. Itselläni suolatiputus väsyttää jos teen liikaa (jos en tee liikaa, energiaa on tavallista enemmän), ilmeisesti koska se vähentää sympaattisia ylikierroksia. Nyt en kyllä ole tehnyt liikaa.

Sympaattisten ylikierrosten purkaminen voisi kenties vähentää myös vasokonstriktiota jaloissa, jolloin veri pakkautuu jalkoihin. Samanlaisia jalkakipuja sain aikoinaan, kun kilpparin takia jalat olivat turvoksissa, mutta nyt on kilppari kunnossa ja hevoskastanjakin turvotusta vähentämässä - uskon että laskimoläppäni jäivät pysyvästi huonoiksi, kun olin pari vuotta niin turvonnut, sillä tarvitsen hyvin tuhdin kilpparilääkityksen lisäksi myös hevoskastanjaa, tai muuten turpoan yhä jonkin verran. Mutta noiden kahden kanssa ei normaalisti ole ongelmia.

No, tämän pitäisi kai ajan myötä helpottaa, jos tästä on kyse.

Onko kellään muulla ollut tällaisia vaikutuksia meditoinnista? Tai muunlaisia. Minkä tyyppistä meditointia teette? Juuri luin jotain paperia, jonka mukaan jotkut vajrayana-buddhalaisuuteen kuuluvat ja hinduilta peräisin olevat meditointitavat voivat jopa stimuloida sympaattista hermostoa, siinä missä useimmat muut buddhalaisuudesta peräisin olevat tyylit (mindfulness, hengitysmeditaatio, erilaiset zentekniikat sekä transsendentaalinen meditointi) stimuloivat parasympaattista puolta eli rentoutumista.

Ei meditoinnista, mutta kaikenlainen yritys "rentoutua" ja "rauhoittua" erilaisin harjoituksin ja joogallakin on minulle täysin epäonnistunutta. Se päinvastoin lisää levottomuutta ja aika yllättäen, minulle tulee runsaasti tic-oireita (vasemmalle puolelle kehoa), joita minulla ei normaalisti ole lainkaan!

Toki, minulla onkin ADHD ja asperger, että voi vaikuttaa asiaan. Mutta jännää sikäli, että ADHD:ni on kuitenkin kohtuu "lievä".

Ainoa keino, joka edes jotenkin auttaa rentoutumaan on tietoinen, lyhyt (alle 15s), mutta ehkä pari kertaa toistettu tiedostava "rentoutus": Siinä suljen silmäni ja tunnen kehollani missä on jännitystä ja kropan liikoja kierroksia (usein mahassa ja hermostossa pääkopassa) ja vain yksinkertaisesti käsken ko. paikkoja rauhoittumaan, niin ne usein rauhoittuvat ainakin jonkin verran joksikin aikaa.

Voihan olla, että se johtuu CFS:stä eikä ADHD:stä. On täällä muutama muukin todennut aiemmin, ettei heillä esim. meditointi vähennä kropan ylikierroksia, vaikka mieltä rauhoittaakin.

Olin ennen siinä uskossa, että yksi parhaita rentoutumiskeinoja on syvähengitys (sitä olen hyödyntänyt joskus etenkin nukkumaan käydessä), mutta vipassanassa käytettävä body scan toimii minulla paremmin - ja se on hyvin lähellä perinteistä Suomessakin käytettyä "Ajattele varpaitasi, tunnet niiden muuttuvan raskaammiksi, sitten ajattele sääriäsi, tunnet niiden muuttuvan raskaammiksi ja rentoutuvan" jne. Vipassanassa tavoite ei tosin ole pelkkä rentoutuminen (ko. termi käännetään usein insight), mutta siihen se kyllä toimii.

Jos olen tosi ylikierroksilla, esim. kuullut juuri huonoja uutisia, niin silloin pelkkä tuokaan ei auta, vaan olen pistänyt adrenaliinia lisäksi ja yhdistelmä toimii.

Kokeilin mindfullnessiä. Jos sain itseni rentoutumaan, mikä oli itseasiassa melko helppoa useimmiten, tuo rentoutus auttoi noin vartiksi-puoleksi tunniksi. Mindfullnes-osaajat kehottivat harjoittamaan mindfullnesiä säännöllisesti viikkoja, jotta se toimisi. Koitin sitä mutta se ei vaikuttanut minuun edellistä enempää. Loppujen lopuksi oli todettava, että siitä ei ollut apua minun kohdallani. Enemmän oli apua itsehypnoosista, jossa myös rentoutin itseäni. Kokeilin myös thai chin rentouttavaa muotoa mutta sekään ei toiminut minuun.

Meditoinnin ei pitäisi tuntua pakkopullalta vilkkaalle mielelle (joka sitä juuri eniten siis tarvitsee!) joten itse en siitä syystä erikseen jaksa nykyään edes mennä etsimään jotain paikkaa jossa istuisin ja meditoisin. Saatan vaan olla omalla tietokoneen tuolillani tai sängyssäni ja annan tietoisuuteni rauhoittua hiljentymällä.

Mindfulness on tosi jees. Kun tiedostan hengittäväni niin se on jo tietynlainen rauhoittava tila. Ei se välttämättä oikein tunnu auttavan mihinkään oireisiin, mutta laukaisee kyllä stressiä ja jännitystä. Olen aiemmin kokenut paljon jatkuvaa ahdistusta ja pelkoa elämässäni, nykyään koen ahdistusta vain tietyissä tilanteissa kun stressi käy liian kovaksi. Noin muuten en enää samalla tavalla reagoi niin negatiivisesti asioihin vaikka moni asia elämässä voisi olla huomattavan paljon paremmin.

Olen tosi aloittelija näissä jutuissa, mutta varmaan eri ihmisille on erilaisia etuja. Esim. itselläni ei ole ongelmia tunnistaa ja analysoida tunnetiloja ja yrittää katsoa niitä ulkopuolelta, mutta monella on - toki tämä taito voi varmaan kehittyä entisestään. Sittenhän on erikseen mindfulness-tekniikoita äkillisiin stressitilanteisiin, joita voi käyttää sen lisäksi, että hyödyntää niitä enemmän meditointityyppisiä taitoja.

Kävelymeditoinnissa erityisesti kiehtoi sama, joka on muussakin mindfulnessissä, mutta siinä ehkä vielä selvemmin, että kiinnitetään huomiota kehoon, mutta objektiivisesti, etsimättä sieltä vikoja. Esim. olin aina ajatellut, että jos vaikka kävellessä "olisi erityisen läsnä", niin se tarkoittaisi esim. kauniisiin maisemiin keskittymistä. Mutta kävelymeditoinnissa keskitytään kävelyyn fyysisenä toimintona, mitä en ole miettinyt oikeastaan koskaan.

Loving kindness -meditaatio tuntuu itsestäni mukavalta ja luontevalta, sopii persoonallisuuteeni, mutta voi olla, että se monelle tuntuisi tosi ällöttävän new agelta tai ällöpirteältä tms.

Olen kokeillut nyt huvikseni tehdä myös pranayama-hengitysharjoituksia, olen tehnyt tätä 4-4-4-4-harjoitusta 10 minuuttia päivässä. https://www.youtube.com/watch?v=WjXnSSRNsWI (Jos ahdistaa höpömantrat, sitä voi tehdä itsekin laskemalla, mitään om-tavujahan tässä ei tarvita.)

Vaikutukset: On auttanut lapaluun takaiseen outoon lihaskipuun, josta olen kärsinyt viime aikoina. Se tulee kyllä takaisin, mutta tämä poistaa sen moneksi tunniksi. Nostaa myös happisaturaatiota joksikin aikaa. En ole seurannut miten kauan, mutta minulla on normaalisti vain 95, ja puoli tuntia tuon 10 minuutin pranayaman jälkeen on saturaatio yhä 99-100.

Tuntuu hämmentävältä, koska happisaturaatiohan on hyvin nopeasti vaihteleva muuttuja. Happirikastimellani saan saturaation myös 99-100 asti, mutta se laskee heti kun laittaa laitteen pois. En tiedä onko tästä hyötyä verrattuna siihen, että vain käyttäisi happirikastinta, mutta jotain vaikutusta autonomiseen hermostoon sillä voi hyvinkin olla. (Happirikastin ei myöskään poista ko. kipua, vaikka yläselkävaivoihin usein auttaakin minulla.)

Mulle toimii jooga ja hengitysharjoitukset. Olen myös harjoittanut ortodoksisesta traditiosta nousevaa kristillistä meditointia ja se toimii hyvin.

Jaksaisitko kertoa hieman tarkemmin, miten ne sinulla toimivat? Tarkoitatko henkisesti vai fyysisesti? Ja millaista tuo ortodoksinen meditointi on?

Minulla nyt reilu 3 kk takana meditointia. Ei edelleenkään ole auttanut fyysisiin oireisiin mitään, mutta pään sisällön on ravistellut uusiksi oikein mukavalla tavalla. Huomaan olossa kyllä, jos olen uupumuksen takia voinut meditoida tavallista vähemmän, silloin henkinen olo on vain "jees", siinä missä se normaalilla meditointimäärällä on jotakuinkin "kaikki on parasta".

Minulla vaikutukset ovat sekä henkisiä että fyysisiä. Fyysisellä puolella on tapahtunut kaksi keskeistä juttua: uni on parantunut ja hengittäminen on helpompaa. Olen huomaamattani hengittänyt todella pinnallisesti ja usein pidättänyt hengitystä esim. ruokaa laittaessani, tietokoneella kirjoittaessani jne. Nyt olen tietoisesti keskittynyt rauhalliseen hengittämiseen, ja tuntuu, että sitä kautta olen oppinut hengittämään rauhallisemmin ja syvempään myös silloin, kun en meditoi.

Yleensä joogaan aamulla, se tuntuu herättävän kroppaa jollain tavalla, ja meditoin ja/tai teen hengitysharjoituksia iltaisin, ja ne tuntuvat rauhoittavan kroppaa nukkumiseen. Minullahan on ollut univaikeuksia 20 vuotta, joten kaikki apu rauhoittumiseen on tervetullutta.

Henkisellä puolella olen huomannut, että jos tulee ahdistava tai stressaava tilanne, niin pystyn rauhoittamaan itseni keskittymällä hengittämiseen vaikka kesken työpäivän. En myöskään mene niin helposti ylikierroksille kuin ennen. Jotenkin tuntuu, että minullakin tuo rauhoittuminen on laittanut asioita päässä uuteen järjestykseen.

Ortodoksisesta traditiosta nouseva mediataatio on itse asiassa aika lähellä mitä tahansa muuta meditaatiota. Ehkä keskeinen ero on se, että mielen "tyhjentämiseen" ei pyritä, vaan ajatellaan hengellisiä asioita tai esim. rukoillaan. Luostarikirjallisuudesta löytyy kuvauksia aiheesta, samoin vanhasta viisauskirjallisuudesta, esim. Filokaliasta.

Hmm, eihän muussakaan meditoinnissa yleensä pyritä tyhjentämään mieltä. Buddhalaisillakin on monenlaista meditaatiota, jossa ajatellaan jotain hengellisiä juttuja. Etenkin tiibetinbuddhalaisilla on paljon tällaisia. Eli varmaan aika samantyylistä.

Minua meditointi on ihan selvästi rauhoittanut myös tilanteissa, joissa ei pysty tietoisesti päättämään rauhoittumisesta. Esim. jos herään aivan hirvittävästä painajaisesta, niin olen välittömästi täysin rauhallinen, siinä missä yleensä tulisi hetkeksi sellainen "yh, olipas uni" -olo. Jännä miten se voi vaikuttaa tuollaiseenkin alueeseen, jossa ollaan melkein vielä unessa.

Nyt muutaman viikon on ollut vaikeuksia nukahtaa, vaikka viimeiset 10 vuotta olen yleensä nukahtanut ongelmitta kunhan otan melatoniinia (lisäksi on baklofeeni yms). Joskus oikein hankalissa tilanteissa olen ottanut lisäksi glysiiniä, CBD:tä tai adrenaliinia. Nyt ei aina saa unta, vaikka ottaisi nuo kaikki. Mietin, onko meditointi ajanut sympaattisen hermoston "alikierroksille". Polohan aina selittää siitä, miten nukahtaminen onnistuu vain tietyssä sympaattisen hermoston tilassa, ei ylikierroksilla, mutta ei myöskään "alikierroksilla".

Kiinnostava teoria! En ole ajatellutkaan, että myös alikierrokset voivat vaikeuttaa nukahtamista.

Minulla kyllä kortisolirytmin korjaaminen HC-hoidolla auttoi uniongelmiin jo todella paljon, lähinnä korjasi täysin pielessä olleen vuorokausirytmini. Nukahtaminen on kuitenkin edelleen usein vaikeaa.