Krooninen väsymysoireyhtymä

Keskustelua kroonisesta väsymysoireyhtymästä ja siihen liittyvistä aiheista
It is currently Wed Nov 22, 2017 01:46

All times are UTC + 2 hours [ DST ]




Post new topic Reply to topic  [ 8 posts ] 
Author Message
 Post subject: Minullakin on ilmeisesti CFS - ahdistaa
PostPosted: Mon Jul 26, 2010 12:52 
Offline

Joined: Sun Jul 25, 2010 04:45
Posts: 4
Hei. Olen melkein 26-vuotias nainen, ja epäilen erittäin vahvasti, että minulla on CFS. Ensin olin siinä uskossa, että minulla olisi fibromyalgia, mutta se on joko "muuttunut" CFS:ksi tai CFS on tullut sen rinnalle.

Historiaa:

- synnyin v. 1984. Äidilleni oli sanottu, ettei hän voi saada lapsia, mutta hän tuli kuitenkin raskaaksi 38-vuotiaana. Hän tupakoi ja käytti alkoholia raskausaikana. Minun istukkani lisäksi hänellä oli kolme muutakin istukkaa. Meinasin syntyä ennenaikaisena (kahdeksannella kuulla), ja kun minut saatiin pysymään sisällä, äitini sai raskausmyrkytyksen ja minut keisarileikattiin.

- pienenä kyynärpääni menivät helposti sijoiltaan. Minulla todettiin myös sulfa- ja penisilliiniallergiat, allergia muutamille tietyille kasveille, sekä astma. Astmalääkityksiä oli monia, muistan nimistä ainakin Salbuventin ja Lomudalin. Salbuvent ilmeisesti pysäytti pituuskasvuni, ja meni hetki, ennen kuin asia huomattiin.

- minulla on aina ollut tinnitus ja sormeni ja varpaani naksuvat. Lisäksi olen aina ollut pullea.

- päivähoitoiästä lähtien en ole tullut toimeen muiden kanssa kovinkaan hyvin. Toiset kiusasivat minua aina, ja sain aina syyt niskoilleni ja hoitopaikkaa piti vaihtaa. Muistan sen olleen rasittavaa 3-4-vuotiaalle. Piirtäminen tuli tällöin mukaan kuvioihin.

- Koulun alettua kiusaaminen muuttui hyvin rankaksi. Minua kiusattiin päivittäin hyvin raa'asti niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kuitenkin se olin minä, jonka opettaja ja koulukuraattori siirsivät tarkkailuluokalle. Sain kuitenkin todistuksiin mainintoja tyyliin "luokan tietopankki ja äitihahmo". Koskaan en lintsannut koulusta kiusaamisen takia ja opiskelu sujui hyvin, imin tietoa kuin sieni. Harrastin partiota, kirjeenvaihtoa ja lukemista. Laihdutin ensimmäistä kertaa. Astma pysähtyi.

- Yläasteella aloin olla silloin tällöin hyvin stressaantunut jatkuvan kiusaamisen ja raskaan opiskelun takia. Harrastin tähän aikaan judoa (olin laihtunut hyvin harrastettuani judoa aktiivisesti), kirjeenvaihtoa suuressa mittakaavassa ja seurustelin ensimmäistä kertaa. Jouduin pyöräilemässä ollessani tossumopon kanssa kolariin, ja paikat olivat todella pitkään niin kipeänä, että judoharrastus jäi pois, vaikka olin ehtinyt jo harjoitella sinisen vyön kokeeseen. Polvessani todettiin kolmiosainen polvilumpio, joka aiheutti kipua. Äiti ja isä erosivat, ja äiti masentui: se ahdisti aivan suunnattomasti. Poikaystäväni laitti suhteemme tylysti poikki, mikä masensi. Ensimmäisiä muistikuvia nukahtamisvaikeuksista. Närästystä, peräaukon ärtyneisyyttä ja ummetusta ensimmäisiä kertoja.

- Lukiossa opiskelu oli kuin sumua. En tuntenut enää mitään. Ainoat tuteet, joita pystyin tuntemaan, olivat käsittämätön v*tutus, kauhistuttava ahdistus ja äärimmäinen surumielisyys. Kirjeenvaihtoharrastus alkoi jäädä pois. Opiskelu tuntui käsittämättömän raskaalta, oli kuin olisin tukehtunut velvollisuuksien taakan alle. Kiusaaminen jatkui edelleen pienimuotoisena, mutta siirtyi piirtämisharrastuksen lomassa perustamieni kotisivujen takia Internetiin. Sain 2002 kesällä noidannuolen niskaani, ja se ilmeisesti vaurioitti niskaa jollakin tapaa pysyvästi: niskaa särkee, siihen tulee helposti noidannuolia, se voi mennä kivuliaasti jumiin ja se naksuu, rahisee, ritisee ja paukkuu. Ylioppilaskokeiden päättyminen ja lakin saaminen ei tuntunut miltään.

- Muutin uudelle paikkakunnalle opiskelemaan, ja alamäki alkoi toden teolla. Koti-ikävä ja pilalle mennyt orastanut parisuhde laukaisivat masennuksen. Naapurit metelöivät kirjaimellisesti 24/7, enkä kyennyt nukkumaan kunnolla. Koulu ei ollut ollenkaan sitä, mitä olin odottanut. Mielenkiinto lopahti täysin. Opettaja sanoi vain: "Sinulta vaaditaan enemmän, koska olet parempi kuin muut." Kun olin vihdoin nukahtanut, herääminen alkoi olla vaikeaa. Olin aamuisin aivan jäykkä. Uni lakkasi piristämästä 2003 syksyllä. Aloin lintsata. Piirtämisinto alkoi vähentyä. Vedin itseni aivan piippuun jakamalla ilmaisjakelulehtiä. Olin Postilla varhaisjakelijana kaksi yötä, ja otin lopputilin.

- En jaksanut mitään, en yhtään mitään. Masennus oli todella paha. Jatkuvasta särystä ensimmäinen merkintä lokakuussa 2004. Kuulin fibromyalgiasta, ja lääkäri sanoi, että ilmeisesti minulla sitten on se. Ei mitään jatkotoimenpiteitä siltä suunnalta.

- 2005. MONONUKLEOOSI + influenssat A ja B. Kolme viikkoa sairaalassa. Tosin ennen toteamista luulin vain olevani väsynyt, laiska ja tulossa flunssaan. Lääkäri otti jonkin kokeen terveyskeskuksessa ja tuli hetken kuluttua tivaamaan, olenko ottanut steroideja, koska maksa-arvoni ovat ihan päin honkia. Jäin siltä seisomalta sairaalaan sisään, ensin kirurgiselle osastolle. Olin henkisesti aivan poikki, ja kun minua tivattiin tulemaan lääkärin huoneeseen, huusin, etten jaksa!! Lääkäri suivaantui ja lähetti minut SULJETULLE MIELENTERVEYSOSASTOLLE! Olin aivan keltainen, virtsa oli ruskeaa, olo oli niin karmea, ettei voi edes kuvitella. Ahdisti suunnattomasti "oikeasti" mielisairaiden keskellä, jotka tulivat selittämään jotain aivan käsittämätöntä. Hoitajat olivat ylimielisiä - paitsi se yksi ihana, joka mittasi kuumeeni (39,7 °C) ja kiidätti minut sisätautiosastolle.

- Kotiutumisen jälkeen uupumus ja kuumeilu jatkuivat vielä kuukausia. Suussa oli aftoja. Oli hyperventilointia ja sydämentykyttelykohtauksia. Koulu ei kiinnostanut enää ollenkaan. Koitin jaksaa käydä siellä edes päivittäin, vaikka sitten vasta ruokatunnin jälkeen. Lopputyötä olin aloittelemassa, kun masennus, stressi ja ahdistus romahduttivat minut aivan täysin, ja jäin sairaslomalle toukokuussa 2006.

- Muutin poikaystäväni luo, ajatuksena oli ottaa hermolepoa kesä ja koittaa vaikka syksyllä uudestaan lopputyötä. Jatkuvia virtsatietulehduksia. Lateksiallergia. Jokin emätintulehdus. Paino alkoi nousta tasaiseen tahtiin, liikunnasta tuli vain kipeä olo jälkeenpäin ja ruoka maistui liiankin kanssa. Olin puoli vuotta mielenterveyskeskuksessa päiväosastolla. Lääkärit olivat ylimielisiä ja vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Uskottiin, että piristämätön uni ja kivut johtuvat pelkästään masennuksesta, väännettiin väkisin jokin ongelmainen isäsuhde lapsuudessa, tyrkytettiin mielialalääkitystä ja sanottiin, että kunhan päivärytmi saadaan kuntoon, kaikki helpottaa.

- Lopetin päiväosaston hyödyttömänä. Sepramista oli kuitenkin apua raivo- ja itkukohtauksiin, tunnetila jämähti "tasaiseksi", mikä oli oikeastaan ihan hyvä. Todettiin yliliikkuvat nivelet. Tässä välissä mursin häntäluuni. Koitin psykoterapiaa. Ei hyötyä. Kela alkoi pihtailla, eikä enää myöntänyt kuntoutusta. Uni ei edelleenkään piristä, nukahtaminen järjettömän vaikeaa. Määrättiin Tenox. Laihdutin Xtravaganzan tiukalla ohjelmalla 23 kg, mutta jauhepussivaiheen jälkeen paino nousi kuin raketti takaisin ja kauas ohi. (Aloittaessani painon 103 kg, nyt painan 119 kg).

- Viime vuonna oireet vaan pahentuneet ja uusia tullut:
    - uni ei piristä ollenkaan
    - nukahtaminen uskomattoman vaikeaa, jopa unilääkkeiden kanssa
    - heräilen puolison kuorsaamiseen
    - heräilen käydäkseni pissalla
    - virtsaamistarve tihentynyt, tuntuu, että olen vessassa 2-3 kertaa tunnissa
    - uloste suurimman osan ajasta löysää
    - vertavuotavia peräpukamia
    - käsien lihasheikkous
    - brain fog ilmenee minulla ilmeisesti luovien harrastusten poisjäämisellä (en ole piirtänyt pariin kolmeen vuoteen, vaikka se oli ennen henkireikäni), puheen sönkötyksellä ja kirjoitusvirheinä (jotka vielä kuitenkin huomaan)
    - keskittymisongelmia
    - en jaksa aloittaa mitään uutta, enkä puuhailla minkään vanhan keskeneräisen parissa
    - jälleen aftoja (ensimmäisen kerran v. 2005 mononukeloosin jälkeen, eikä sen jälkeen ennen tätä)
    - paino vaan nousee
    - julmetusti mustapäitä kasvoissa, leukaperissä, rinnoissa ja käsivarsissa, suurimmat finnit paranevat hitaasti, ja niistä jää jälkiä. Poskessani on nyt 1½ vuotta ollut ihomuutos finnin jäljiltä, joka ei lähtenyt pois jäädytyshoidollakaan
    - huippuhelteet sulattavat terveenkin ihmisen; minä olen puolikuollut
    - yllättävät palelukohtaukset
    - jatkuva nälkä
    - kuumeilu ja vilustumisoireet iltaisin/stressin jälkeen (ollut nyt kuukauden ajan)
    - jännetupentulehdus tuli tyhjästä
    - järjettömän raju emätintulehdus vuodenvaihteessa
    - sidekalvontulehdus molemmissa silmissä alkutalvesta
    - normaali flunssa kesti viime syksynä kuusi viikkoa, ja oli jatkuvasti muuttumassa poskiontelotulehdukseksi
    - lihasnytkähdykset alkoivat aloitettuani masennuslääkityksen; luulin niitä ensin lääkkeen sivuoireiksi, mutta taitaa olla CFS-oire ennemmin. Säpsähtelen, huudahtelen, heilautan käsiä tai pomppaan tuolilla/sängyssä koko kehon voimalla
    - oman, todella pienen postimyyntiyrityksen pyörittäminen on tappavan rankkaa: postissa käyminen on kuin urheilusuoritus, tilitoimistokäynnit paperisotineen henkisesti jotain niin järkyttävän raskasta, ettei ole tosikaan
    - paikkoja kolottaa ja särkee jatkuvasti
    - Ibumax 400 mg x 2 x 3-4 krt/pvä auttaa kipuihin vain hetken, pelkään jo munuaisteni puolesta ja olen koittanut vähentää
    - kofeiini, tauriini, guarana (ts. energiajuomat) auttoivat aluksi hieman väsymykseen, mutta nyt ei enää mitään huomattavaa vaikutusta
    - kausittainen hiustenlähtö (olen kuin talvikarvaa vaihtava husky)
    - kurkku usein vähän kipeä ja limainen
    - astma pahentunut taas, käytän avaavaa lääkitystä. Diagnosoitu kuitenkin krooniseksi ylähengitysteiden tulehdukseksi
    - stressaan KAIKESTA: en pysty siivoamaan, en tiskaamaan, en pyykkäämään, en laittamaan ruokaa. Vessassakäyminenkin ahdistaa. Nukkumaanmeno ahdistaa. En yksinkertaisesti pysty rentoutumaan, sillä sekin tuntuu suoritukselta
    - muisti alkanut pikkuhiljaa heikentyä, ensimmäiset oireet havaittavissa jo ("Etkö sä muka muista?!" "En." "No, (selitys)." "Ai NIIN, joo joo.")
    - vaikka nukahtaisin ennen klo 00 (hyvin harvinaista), nukun ainakin 12-14 h. Nykyään jopa 16-18 h. Uni/päivärytmiä ei yksinkertaisesti ole.
    - masennus taas vaan pahentunut, vaikka mieliala pysyy Sepramin ansiosta suht tasaisena edelleen. Näkyy ennemmin itsesäälissä rypemisenä ja tavattomana katkeruutena. Ennen oli sentään vielä ajatuksissa, että voisi tehdä sitä ja tätä, jos kroppa jaksaisi; nyt mielikään ei enää jaksa edes haaveilla.
    - toinen puoli kehosta voi olla aivan puuduksissa

En ole nyt ainakaan lähiaikoina menossa lääkärille tämän takia. Psykologille on aika 17.8., ja koitetaan kai saada masennuksen avulla Kelasta rahaa. Ahdistaa kuitenkin aivan suunnattomasti. En näe valoa tulevaisuudessani ollenkaan, vaan valmistaudun siihen, että tosiaan kohta kuljen kainalosauvoilla tai pyörätuolilla. :cry:


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Minullakin on ilmeisesti CFS - ahdistaa
PostPosted: Mon Jul 26, 2010 07:58 
Offline

Joined: Thu May 11, 2006 08:54
Posts: 5961
Location: Amsterdam, Hollanti
Hei ja tervetuloa. Vaikka oireeni ovat aika erilaiset, näin selviä yhtymiskohtia omaan elämääni joissain jutuissa. Esim. synnyin myös 1984 ja äidilleni oli sanottu, ettei hän koskaan voisi saada lapsia. Hän tosin lopetti tupakoinnin ja alkoholin käytön (en tosin tiedä oliko hän jo silloin alkoholisoitunut) raskauden ajaksi. En ole varma oliko hänellä raskausmyrkytys, mutta pikkusiskoani odottaessa 10v myöhemmin hänellä oli muistaakseni sekä se, että raskausdiabetes. Synnyimme molemmat keisarinleikkauksella. Äidilläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ehkä sinunkin äidilläsi (mietin vain omien oireidesi perusteella)? Äidilläni on myös hurjan paha astma, itselläni onneksi vain lievä, enkä ole tarvinnut lääkkeitä.

Hurjan kuuloista, että jouduit psykiatriselle osastolle, vaikka kärsit keltaisuudesta ja korkeasta kuumeesta. Aivan käsittämätöntä, mutta ei kuitenkaan yllätä niin paljoa kuin pitäisi. :-/

Minusta kuulostaa siltä, että sinulla on immuunipuutoksia ja lähes varmasti kilpirauhasen ja lisämunuaisen vajaatoiminta. Itselläni on ainakin tuo jälkimmäinen ja sen oireisiin voi kuulua mm. loputon unentarve, loputon nälkä, kevyt uni, vessassa ravaaminen, lihominen, huono iho, palelukohtaukset, olematon stressinsietokyky, säryt, astmamaiset oireet, hiustenlähtö, lihasheikkous, ahdistus, masennus, huonotuulisuus jne. Monet oireista sopivat myös kilpirauhasen vajaatoimintaan. CFS:kin on varmasti mahdollinen noiden lisäksi, mutta luulen, että pääosa oireistasi voisi johtua hormonipuutoksista. Myös esim. estrogeenistä saattaisi olla puutetta. Endokrinologi olisi siis oikea osoite. Lisämunuaisen vajaatoimintaa voit testata itsekin ottamalla pienen palan hydrokortisonia sisältävästä kyypakkaustabletista.

En sinänsä ihmettele, että olosi tuntuu toivottomalta, mutta oireitasi pystytään varmasti hoitamaan, kunhan löydät fiksun lääkärin. Toki psykiatriset diagnoosit voivat hidastaa matkalla, mutta uskoisin, että monelle endokrinologille tulee potilaita hurjilla psykiatrisilla diagnooseilla, jotka voidaan usein purkaa, kun hormonit saadaan säädettyä kuntoon (tai ainakin helpottavat selvästi). Immuunipuutoksetkin olisi hyvä tutkia infektiolääkärillä, mutta hormoniasioista olisi hyvä aloittaa. Monia luontaistuotteitakin on, joista voi saada paljon apua, mutta jos oireiden pääsyy on hormonipuutokset, niiden käyttö on vähän kuin ottaisi särkylääkettä katkenneeseen jalkaan.

EDIT: Paikkakunnan tai Suomen alueen kertominen auttaisi siten, että voisimme ehkä suositella lääkäreitä.

_________________
CFS 8/2000, LDN 3/2007, panhypopit 11/2011, hypoglykemia, gastropareesi. Pirasetaami, nimodipiini, Medrol, T3/T4, EST/PROG, staph vax, koukkumadot, Q10, ALA, bromelaiini, I3C, GTF, D/E/K2, Mg, Zn, M-B12, MTHF... Blogi


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Minullakin on ilmeisesti CFS - ahdistaa
PostPosted: Mon Jul 26, 2010 04:32 
Offline

Joined: Sun Jul 25, 2010 04:45
Posts: 4
Kiitos vastauksesta, Maija. :')

- Olen Lappeenrannasta.
- Äidin masennus on parantunut aikoja sitten. Olin tuolloin yläasteella.
- Äidillä itseasiassa on myös kilpirauhasen vajaatoiminta. Minulta otettiin kokeita monta vuotta sitten, mutta tilanne on muuttunut paljon sen jälkeen.

Maija wrote:
Lisämunuaisen vajaatoimintaa voit testata itsekin ottamalla pienen palan hydrokortisonia sisältävästä kyypakkaustabletista.


Mitä pitäisi tapahtua, jos kokeilen ja on vajaatoiminta?

EDIT: Jotenkin "pahaenteistä", sillä ostin viime viikolla ihan ex tempore kyypakkauksen. Eli oireiden pitäisi helpottaa... Kokeilenpa samantien.


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Minullakin on ilmeisesti CFS - ahdistaa
PostPosted: Mon May 02, 2011 06:58 
Offline

Joined: Sun Jul 25, 2010 04:45
Posts: 4
Ei ole tapahtunut asiassa mitään edistystä. Olo on edelleen ihan p**ka. Mielenterveyspuolella tuntuvat enemmän halukkailta auttamaan saamaan selville, mikä kropassa on vikana, kuin ihan siellä kroppapuolella.

Olin hematologilla, kaikki arvot kunnossa vitamiineja myöten. Pääsin myös endokrinologille, hormoniarvot sielläkin kaikki kunnossa. Terveyskeskuslääkäreitä ei kiinnosta pätkääkään, enkä ole saamassa lähetettä neurologille. Pitäisiköhän taas mennä yksityiselle... Minulla on siis edelleen hätkähdyskohtauksia, huimaa välillä niin, että laatta lentää, olo on niin vetämätön ja mikään ei jaksa innostaa. Uni ei virkistä ja olen alkanut nukkua jo 12 tuntia putkeen.

Ei jaksa enää kiinnosta tällainen elämässä riutuminen. Lääkärit hokee vaan "normaalia, normaalia, kaikki arvot kunnossa, laihduta, laihduta, kyllä nyt pitäisi jaksaa" samalla, kun tekisi melkein mieli hypätä katolta ja laittaa piste tälle kaikelle paskalle.

Vieläkö mun kannattais kokeilla sitä helsinkiläistä lääkäriä? Entäs uniklinikka?


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Minullakin on ilmeisesti CFS - ahdistaa
PostPosted: Fri May 06, 2011 03:32 
Offline

Joined: Fri Apr 08, 2011 12:09
Posts: 31
Jos asut Lappeenrannassa niin kannattaa ehkä varata aika Esko Hussille Terveystalolla. Kilpirauhasfoorumilla joku oli kehunut kyseistä lääkäriä että hoitaa potilasta kokonaisvaltaisemmin eikä tuijota orjallisesti labra-arvoja vaan esim. kilpirauhasen vajaatoimintaa hoitaa enemmän oireiden kuin labra-arvojen perusteella :D Minullakin on kilpirauhasen vajaatoiminta ja monet mainitsemistasi oireista voisi liittyä esim. kilpparin vajaatoimintaan. Minusta kuulostaa että sinulla oireet ovat enemmän fyysisen kuin henkisen puolen aiheuttamia. Tsemppiä! :D


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Minullakin on ilmeisesti CFS - ahdistaa
PostPosted: Tue Oct 10, 2017 11:52 
Offline

Joined: Sun Jul 25, 2010 04:45
Posts: 4
Seitsemän vuotta mennyt, ja olo on edelleen paska. Kävin vähän aikaa sitten kilpparikokeissa, joiden tuloksista lääkäri soitti ja sanoi: "Ihan viitearvoissa ovat. Hanki harrastus." :cry:

Mut vielä oon hengissä. Painan 150 kg, mutta kuljen vielä omin jaloin. Lyricaa sain jonkun mulle kirjoittamaan, enkä siitä suostu luopumaan. Taittaa kivuista kovimman terän.

Masennusdiagnooseilla oon eteenpäin kitkuttanut, taas pitäisi varata aikaa, että saisi B-lausunnon lähetettäväksi Kelaan.

Hiukset lähtee, päänahka hilseilee, finnit tulehtuu ja repii ihon eikä parane, paiseita aina silloin tällöin siellä sun täällä, kädet puutuu, kuukautiset jääneet pois. Uni ei piristä, vaikka sain CPAP-koneen. Melatoniini auttaa hiukan nukahtamiseen.

Asun nykyään Tampereella. Onko täällä hyviä lääkäreitä, jotka ottais ihmisen kokonaisvaltaisesti?


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Minullakin on ilmeisesti CFS - ahdistaa
PostPosted: Wed Oct 11, 2017 12:10 
Offline

Joined: Thu May 11, 2006 08:54
Posts: 5961
Location: Amsterdam, Hollanti
Tampereellahan on CFS-lääkäri Olli Polo, mutta hän ei saa tällä hetkellä hoitaa potilaita.

Paljonko kilpirauhasarvosi ovat, numeroina? Onko sinulta poissuljettu munasarjojen monirakkulaoireyhtymä?

Noihin iho-ongelmiin suosittelisin kokeilemaan sinkkiä 100 mg päivässä. Jokin oikea syy niihin varmasti löytyy, mutta sillä saanee ainakin jotain apua.

_________________
CFS 8/2000, LDN 3/2007, panhypopit 11/2011, hypoglykemia, gastropareesi. Pirasetaami, nimodipiini, Medrol, T3/T4, EST/PROG, staph vax, koukkumadot, Q10, ALA, bromelaiini, I3C, GTF, D/E/K2, Mg, Zn, M-B12, MTHF... Blogi


Top
 Profile  
 
 Post subject: Re: Minullakin on ilmeisesti CFS - ahdistaa
PostPosted: Thu Oct 12, 2017 12:47 
Offline

Joined: Mon Apr 08, 2013 05:54
Posts: 881
Location: Etelä-Savo/Uusimaa
Kuullostaa todella pahalta tuo tilanne. Jotain pitäs tehdä ja äkkiä. Jotenkin tulee mielee minun kaveri joka kuoli vuosi sitten. Ei ennättänyt täyttää edes 40-vuotta. Olisiko sinulle jotain läheisiä jotka voisivat auttaa löytämään lääkärin ja auttaa tulemaan mukaan? Tuki on tärkeää ja ei se hoito muualla vie pois julkisenpuolen hoitoa.

Onko sinulle ehdotettu tuohon painon hoitoon leikkausta?


Top
 Profile  
 
Display posts from previous:  Sort by  
Post new topic Reply to topic  [ 8 posts ] 

All times are UTC + 2 hours [ DST ]


Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 4 guests


You cannot post new topics in this forum
You cannot reply to topics in this forum
You cannot edit your posts in this forum
You cannot delete your posts in this forum
You cannot post attachments in this forum

Search for:
Jump to:  
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group