Laitoinpa seuraavan kirjeen Lindströmille.
Hyvä ministeri Jari Lindström,
Käyttöön otettu aktiivimalli voi olla hyvä työllistäjä mutta se kohtelee kaltoin ihmisiä, jotka ovat sairaita työnhakijoita. Kun työelämässä saa sairaslomatodistuksen, joka osoittaa, että ihminen on työkyvytön, siitähän annetaan sairaslomaa. Jostakin merkillisestä syystä näin ei toimita silloin kun kyseessä on työnhakija, joka on sairas.
Minulla on takana seitsemän vuotta työkyvyttömyyttä, johon kuuluu kolme 300 päivän sairauspäivärahajaksoa ja kaksi hylättyä kuntoutustukea. Silloin kun saa kuntoutustuesta hylätyn, laittaa työkkäri/KELA työnhakihan työkykyisten työnhakijoiden joukkoon huolimatta siitä, että hänellä on voimassa oleva sairaslomatodistus eikä hän todellisuudessa pysty töihin. KELA siis muuttaa suhtautumistaan ihmisen sairauteen kun hän on saanut hylkäyksen kuntoutustuesta.
Ihmettelen itsekseni, oletteko tulleet ajatelleeksi, että kuntoutustuen ja sairaspäivärahan myöntämisperusteet ovat erilaiset kuin työelämän sairausloman perusteet. Päivärahan hylkäyspäätös on tietyn lain ja tiettyjen kriteerien mukainen ja koskee yleensä puolen vuoden tai vuoden kuntoutustukea. Sairasulomatodistus työkkäriä varten taas haetaan lyhyemmälle ajalle ja eri lakien mukaisesti.
Lisäksi työnjakijoiden joukossa on tuhansia ihmisiä, jotka ovat kroonisesti sairaita. He eivät ole aivan niin sairaita, että he täyttäisivät lain pykälän työkyvyttömyyseläkkeestä tai kuntoutustuesta mutta silti ovat sairautensa puolesta kyvyttömiä ja monet heistä eivät pysty sairautensa puolesta edes terveyttä edistäviin tukitoimiin, kuten esimerkiksi työkokeiluihin.
Tässä aktiivimallissa mättää kolme asiaa. Ensinnäkin sairaiden epätasa-arvoinen kohtelu. Nykyinen aktiivimalli rankaisee työkyvyttömiä sairaitan ihmisiä eri tavalla. Se ei ole tasa-arvoinen. Jos sairas hakee kuukausi toisensa jälkeen hyvästä syystä sairauslomia ilman että hän hakee kuntoutustukea, hänen työttömyyskorvauksensa säilyy ennallaan kun taas kuntoutustuen hakija hylkäyksen saadessaan joutuu työmarkkinatuen leikkuriin. Kummatkin päätökset tehdään eri lain perusteella vaikka sairaus voi olla yhtä vaikea.
Toiseksi, kuntoutustuen hylkäysperusteet ovat vaativammat kuin tavallisen sairausloman myöntämisen perusteet. Työmarkkinatuen leikkaamisen perusteina ei pitäisi käyttää eri järjestelmää kuin työelämä käyttää, sillä työttömän työnhaku kuuluu aktiivisen työelämän puollelle ja kuntoutustuki eläkejärjestelmän puolelle. Kumpaakin hallitaan eri lainsäädännöllä mutta tässä tapauksessa kuitenkin aktiivimallilaki pakottaa työkkäriä/KELAaa käyttämään aktiivisen työnhaun puolella eläkejärjestelmän lainsäädäntöä.
Kolmanneksi, kansalaiset ja lääkärit ovat paljon kritisoineet vakuutuslääkäreiden ja terveysjäsjestelmämme lääkäreiden näkemysten vaikuttavuutta saman potilaan terveydentilasta. Vakuutuslääkärit, jotka antavat hylkäyksiä myös kuntoutustukiin, tekevät päätöksiään työekäkelakien mukaisesti yritysmailman ehdoilla. Näiden vakuutuslääkärien tarkoituksena ei ole samalla tavoin edistää yksilön terveyttä kuin omalääkärin, joka tuntee potilaansa monasti vuosienkin takaa. Lisäksi työvoimatoimistojen tehtävänä on tuottaa kokonaan eri palveluita, kuin eläkejärjestelmän niin, että lääkärien päätösten ja työvoimaviranomasten päätösten pitäisi tukea työnhakijan mahdollisimman parasta työkyvyn saavuttamista. Nyt ei näin ole, koska kuntoutustuken hylkäyspäätöksen saajan etu on eri kuin sairaan työnhakijan, koska heitä arvotetaan eri mittareilla.
Nykyinen malli ei tue kroonisesti sairaiden työnhakijoiden tervehtymistä. Jälleen aktiivimalli edistää yhdellä tavalla epätasa-arvoa kun potilasta hoitaneen asiantuntevan lääkärin, monesti jopa useiden eri alojen lääkäreiden lausunnot voidaan kumota toisessa järjestelmässä näkemättä potilasta, ja vain kirjoituspöydän ääressä päätöksiä tehden. Korostan edelleen, että nämä instanssit toimivat eri lainsäädännön ja käytäntöjen puitteissa eikä potilasta kohdella niissä edes lähtökohtaisesti samalla tavalla.
Olen joutunut kärsimään tästä tilanteesta mutta onneksi pääsin juuri sairaseläkkeelle. Minua hoitanut lääkäri oli jo seitsemän vuotta sitten sitä mieltä, että minulle pitäisi myöntää työkyvyttömyyseläke heti. Kyllä asiantunteva keskussairaalan erikoislääkäri tietää milloin joku on niin sairas, ettei kykene töihin. KELAn byrogratian takia kesti kutenkin seitsemän vuotta erilaisissa kuntoutus ja hoitokokeiluissa, kunnes työkyvyttömyyseläke minulle myönnettiin. Olin koko ajan niin sairas, etten kyennyt töihin. En edes silloinkaan kun minut kuntoutustuki hylkäyksen saaneena laitettiin takaisin aktiivikseksi työnhakijaksi.
Meitä samalla tavalla kroonisesti sairaita työkyvyttömiä väliinpudonneita on Suomessa tuhansia. Pyydän, että ryhdytte välittömästi toimeen sen asian estämiseksi, missä hylätyn eläke- tai kuntoutustukipäätöksen saanut henkilö, jolla on voimassa oleva lääkärin kirjoittama sairauslomatodistus, ajetaan aktiivimallin mukaisen tukileikkurin uhriksi vaikkei hän kykene todellisuudessa edes työhön. Pyydän teitä korjaamaan pikaisesti tämän epäkohdan ja kun se on korjattu, pyydän, että perustatte toimikunnan pohtimaan pysyvämpää ratkaisua tähän ongelmaan. Näin toimien myös työttömien määrä vähenee kun kroonisesti sairaat saadaan pois työtömien joukosta ja heille ruvetaan aktiivisemman työnhaun sijaan tarjoamaan aktiivisempaa terveydenhoitoa. Nykyinen malli ei kuulu Suomen kaltaiseen sivistysvaltioon.
Kunnioittavasti,
Xxx
|