Fibromyalgia

Uutta: Vihdoin on julkaistu ensimmäinen suomenkielinen fibromyalgiaa käsittelevä kirja 1990-luvun alun jälkeen! Tämän sivuston ylläpitäjän Maija Haaviston CFS:n ja fibromyalgian hoito (Finn Lectura 5/2010) esittelee yli 150 lääkettä, joilla voidaan hoitaa näitä sairauksia. Kirja on ehdoton jokaiselle fibromyalgiaa sairastavalle ja sitä hoitaville lääkäreille. Siinä on lähes tuhat lähdeviitettä, joilla hiljennät skeptisimmänkin lääkärin. Kirjaa on myynnissä verkossa ja kirjakaupoissa.

Fibromyalgia on hyvin yleinen krooninen kipuoireyhtymä, jota sairastaa jopa viisi prosenttia väestöstä. Se esiintyy usein tämän sivun pääaihetta CFS:ää eli kroonista väsymysoireyhtymää sairastavilla ja sen oireetkin ovat jossain määrin samanlaiset. Se on CFS:n tapaan naisilla yleisempi kuin miehillä ja iskee yleensä keski-iässä, mutta myös lapset ja nuoret voivat sairastua. Sen voi jakaa kolmeen alatyyppiin: idiopaattinen fibromyalgia (ei tunnettua syytä), sekundäärinen fibromyalgia (esiintyy esim. autoimmuunisairauksissa) ja post-traumaattinen fibromyalgia (loukkaantumisen tai vamman seurauksena alkanut). Näiden alatyyppien välisiä eroja, niiden syitä ja kullekin tyypille parhaiten sopivia hoitoja ei kuitenkaan tunneta.

Aikaisemmin sairaus tunnettiin nimillä fibrosiitti ja fibromyosiitti, mutta nämä nimet lopulta hylättiin, koska ei ollut näyttöä siitä, että fibromyalgiassa olisi ollut lihaspatologiaa, kuten nämä nimet antoivat ymmärtää. Myöhemmissä tutkimuksissa fibromyalgiapotilailta on löytynyt inflammatorisia (tulehduksellisia, mutta ei infektioihin liittyviä) muutoksia lihaksesta ja ihosta, mutta näilläkin muutoksilla saattaa olla neurogeeninen alkuperä.

Nykyään fibromyalgiaa pidetään yleisesti neurologisena sairautena, vaikka sitä edelleen usein hoitavatkin reumatologit eli reumalääkärit. Fibromyalgia on kuitenkin hyvin yleinen muita autoimmuunisairauksia sairastavilla joita reumatologit hoitavat, joten sinänsä tämä voi olla perusteltua. Joskus näkee väitettävän, että fibromyalgia on itsessäänkin autoimmuunisairaus, mutta tästä ei ole riittävää näyttöä. Joissain tapauksissa voi olla autoimmuunipiirteitä kuten autovasta-aineita. Autoimmuunisairauksien hoitoon tarkoitetut lääkkeet (pieniannoksista naltreksonia lukuunottamatta) ovat yleensä hyödyttömiä fibromyalgian hoidossa.

Yhä liikkuu käsityksiä siitä, että fibromyalgia olisi psykiatrinen sairaus. Tämä näkemys ei ole perusteltavissa. Fibromyalgiassa esiintyy yleisesti masennusta ja ahdistusta ja ne voivat pahentaa kipuja ja unihäiriöitä, mutta kaikilla potilailla ei ole psykiatrisia sairauksia tai oireita. Kaikkiin kroonisiin sairauksiin liittyy usein sekundäärisiä psykiatrisia ongelmia ja joissain sairauksissa (kuten Parkinsonin tauti) niiden orgaaninen alkuperä on hyvin tiedossa. Masennus, muut mielialahäiriöt, persoonallisuus tai asennoituminen eivät voi aiheuttaa fibromyalgiaa (vaikka voivatkin vaikeuttaa oireiden kanssa toimeentulemista).

Fibromyalgia saattaa joskus parantua itsestään, mutta yleensä se jää krooniseksi sairaudeksi. Varsinaista parannuskeinoa ei tällä hetkellä tunneta, mutta hoitoja on olemassa runsaasti ja on todennäköistä, että 10 vuoden päästä sairaus voidaan parantaa esim. geeniterapialla. Fibromyalgia ei tiettävästi altista muille sairauksille, mutta fibromyalgiapotilailla esiintyy usein autoimmuunisairauksia ja siten heillä voi olla muita suurempi riski sairastua autoimmuunisairauksiin (joka ei siis johdu fibromyalgiasta sinänsä). Joidenkin lääkäreiden mielestä fibromyalgia voi olla progressiivinen eli etenevä, mutta tämä ei ole yleisesti hyväksytty näkemys.

CFS ja fibromyalgia

On arvioitu, että 30-60% CFS:ää sairastavista sairastaa myös fibromyalgiaa. Myös toisinpäin on vahva yhteys (tosin ei yhtä voimakas, koska fibromyalgia on CFS:ää yleisempi).

CFS:n ja fibromyalgian yhtäläisyyksiä

  • Samankaltaisia oireita, esim. kipu, uupumus, unihäiriöt, kognitiiviset vaikeudet
  • Esiintyvät hyvin usein samoilla ihmisillä
  • Molemmat selvästi yleisempiä naisilla
  • Voidaan hoitaa monilla samoilla lääkkeillä
  • Samoja riskitekijöitä (yliliikkuvat nivelet) ja komorbideja sairauksia (IBS, endometrioosi)

CFS:n ja fibromyalgian eroavaisuuksia

  • Fibromyalgiaa ei ole yleensä yhdistetty kroonisiin virus- ja bakteeri-infektioihin (poikkeuksena mykoplasma)
  • Fibromyalgia ei ole esiintynyt epidemioina
  • Fibromyalgia ei tiettävästi voi johtaa kuolemaan
  • Fibromyalgiaan ei kuulu esim. immuunijärjestelmän toimintahäiriöitä, kuumetta tai vaikeita neurologisia oireita. Muutenkin CFS:llä on paljon enemmän oireita.
  • Fibromyalgiaa liikunta yleensä (ei aina) helpottaa, CFS:ää se taas pahentaa
  • CFS:ään ei liity kipupisteitä eikä allodyniaa (ellei sairasta myös fibromyalgiaa)

Oireet

Fibromyalgiaan liittyvät kipupisteet (tender points), mutta kipua esiintyy muuallakin kehossa, kaikenlaisissa kudoksissa. Kipupisteiden lisäksi fibromyalgialle tyypillinen piirre on allodynia eli tila jossa normaalisti ei-kivulias kosketus aiheuttaa kipua. Fibromyalgiaan liittyvä kipu voi olla erittäin voimakasta. Osa potilaista kokee kipunsa olevan voimakkuudeltaan jopa 10/10. Vielä kun sairauteen voi liittyä uupumusta ja muita oireita, se voi olla erittäin invalidisoiva, vaikka potilas näyttäisi ulospäin hyväkuntoiselta ja terveeltä.

Muita yleisiä oireita ovat esimerkiksi uupumus, aamujäykkyys, unettomuus, parestesiat (epänormaalit tuntemukset), kognitiiviset ongelmat (keskittymis- ja muistihäiriöt, "fibrofog"), masennus ja ahdistus. Myös lisääntynyt virtsaamistiheys, hengenahdistus, pahoinvointi, lihaskrampit, huimaus, tasapaino- ja koordinaatio-ongelmat, näköhäiriöt, fotofobia eli valoherkkyys, ääniherkkyys, iho-oireet, turvotus, hiustenlähtö ja ärtyisyys ovat mahdollisia fibromyalgian oireita.

Jos fibromyalgiaa sairastavalla esiintyy esim. kuumetta, imusolmuketurvotusta tai voimakasta liikuntayliherkkyyttä, on todennäköistä, että hänellä on myös CFS. Toisaalta pelkkä CFS:kin voi aiheuttaa erilaisia kipuja, joskus hyvinkin vakavia.

CFS:n lisäksi seuraavat sairaudet ja vaivat ovat yleisiä fibromyalgiaa sairastavilla:

  • entesopatiat (kuten plantaarifaskiitti)
  • nivelreuma
  • systeeminen lupus erythematosus (SLE/LED)
  • Sjögrenin syndrooma
  • nivelrikko (osteoartriitti)
  • kostokondriitti
  • PMS ja kuukautishäiriöt (dysmenorrea)
  • IBS
  • migreeni
  • uniapnea
  • kilpirauhasen vajaatoiminta
  • hiippaläpän takaisinvuoto (mitral valve prolapse)
  • temporomandibulaarinen kipu
  • interstitiaalinen kystiitti, krooninen eturauhastulehdus
  • vulvodynia, vulvaarivestibuliitti
  • levottomat jalat -oireyhtymä (RLS)
  • yliliikkuvat nivelet
  • Ehlers-Danlosin oireyhtymä
  • allergiat ja astma
  • krooninen riniitti/sinusiitti
  • monikemikaaliyliherkkyys (multiple chemical sensitivity, MCS)
  • vestibulaariset häiriöt
  • Sicca-syndrooma (limakalvojen kuivuus)
  • esophageal dysmotility
  • Raynaud-oire eli valkosormisuus
  • carpal tunnel
  • myofaskiaalinen kipuoireyhtymä (MPS)
  • endometrioosi
  • ortostaattinen/posturaalinen hypotensio
  • gluteeni-intoleranssi
  • hypoglykemia, insuliiniresistanssi ja metabolinen oireyhtymä
  • iskias
  • bruksaus

Fibromyalgiaan on yhdistetty myös esimerkiksi alfa-antitrypsiini1:n puutos.

Diagnoosi

Fibromyalgiadiagnoosiin vaaditaan krooninen kipu, jota täytyy olla kummallakin puolella kehoa, sekä lantion ylä- että alapuolella sekä jossain kallon, selkärangan ja rintakehän luustossa. Lisäksi vähintään 11/18 yleisistä kipupisteistä täytyy olla kivuliaita.

Jotkut lääkärit ovat haluttomia diagnosoimaan fibromyalgian, jos kipupisteiden lukumäärä ei täysin täyty. Jos oireet ovat kuitenkin selkeästi fibromyalgiaan viittaavat eikä ole viitteitä siitä, että ne johtuisivat muista sairauksista, ei tähän ole perusteluita. Kipupisteiden määrä voi vaihdella päivästä toiseen ja niitä testaavasta lääkäristäkin riippuen. Normaalisti testattavat 18 kipupistettä eivät myöskään ole kaikki mahdolliset kipupisteet.

Fibromyalgian kipupisteitä ei saa sekoittaa triggerpisteisiin, joita esiintyy myofaskiaalisessa kipuoireyhtymässä, mutta myös fibromyalgiapotilailla ja terveilläkin ihmisillä (esim. niska-hartiavaivoissa). Triggerpisteet tuntuvat usein pahkuroina lihaksessa ja niitä on mahdollista hoitaa esim. hieronnalla, mutta fibromyalgian kipupisteet eivät hieronnalla katoa (ajatuskin kipupisteiden hieromisesta voi tuntua fibromyalgiaa sairastavasta painajaismaiselta). Triggerpisteitä painamalla kipu saattaa tuntua myös muualla kuin painokohdassa.

Fibromyalgiaa ei voi diagnosoida laboratoriokokeista. On kuitenkin tärkeää tehdä riittävä määrä tutkimuksia, sillä monet systeemiset sairaudet voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on paljon julkaisuja, joissa kerrotaan potilaista, jotka ovat ensin saaneet fibromyalgiadiagnoosin, mutta myöhemmin heiltä on löytynyt vakava (joskus harvinainen) sairaus, joka on selittänyt oireet.

Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) ja D-vitamiinin puutos voivat aiheuttaa hyvin paljon fibromyalgiaa muistuttavia oireita (fibromyalgia ja autoimmuunityroidiitti esiintyvät myös usein samanaikaisesti). Monikaan lääkäri ei osaa diagnosoida kilpirauhasen vajaatoimintaa jos arvot ovat "normaalit" ja D-vitamiinin veriarvoja mitataan hyvin harvoin, vaikka merkittävällä osalla suomalaisista on puutostila. Monivitamiineilla tai "normaaleilla" annoksilla D-vitamiinipillereitä puutosta ei voi korjata, vaan vaaditaan vähintään 100 mcg päiväannoksia (jotka ovat turvallisia, vaikkei varsinaista puutosta olisikaan, sillä lyhytkin oleskelu kesäauringossa tuottaa helposti jo 250 mcg D-vitamiinia). On myös mahdollista kärsiä D-vitamiinin puutoksesta, vaikka viettäisi aikaa ulkona auringossa.

Lääkehoito

Fibromyalgiaa voidaan hoitaa paljolti samoilla lääkkeillä kuin CFS:ääkin sekä muutamalla lääkkeellä, jotka eivät (tiettävästi) sovellu CFS:n hoitoon. Lisää tietoa on Maija Haaviston kirjassa CFS:n ja fibromyalgian hoito.

Yhdysvalloissa fibromyalgian hoitoon on hyväksytty kaksi lääkettä: pregabaliini (Lyrica) ja duloksetiini (Cymbalta). Ensin mainittu on antikonvulsantti eli epilepsialääke ja toiseksi mainittu on serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä (SNRI-masennuslääke). Lisäksi SNRI-lääke milnasipraani (Ixel) saa todennäköisesti hyväksynnän lähiaikoina. Kaikki näistä lääkkeistä ovat saatavilla Suomessakin. Nämä lääkkeet voivat helpottaa mm. kipua, univaikeuksia, uupumusta, masennusta ja ahdistusta. Kognitiiviset oireetkin saattavat helpottaa.

Edellämainittujen hypotyreoosin ja D-vitamiinin puutoksen lisäksi fibromyalgiaan tai fibromyalgiaa muistuttaviin oireisiin liittyy usein muitakin endokrinologisia puutoksia, kuten lisämunuaisen vajaatoiminta (kortisolipuutos), DHEA:n, estrogeenin ja testosteronin puutos sekä kasvuhormonin puutos. Joitain näistä on hyvin helppoa (ja halpaa) hoitaa, mutta esimerkiksi kasvuhormonihoito on huikean kallista. Onneksi kasvuhormonin eritystä voi jossain määrin lisätä useilla eri lääkkeillä (esim. melatoniini, pyridostigmiini ja baklofeeni), joista lisää em. kirjoissa.

Muita tärkeitä lääkkeitä ovat mm. kipulääkkeet, lihasrelaksantit ja NMDA-antagonistit. Yleensäkin kroonisen kivun hoidossa saadaan usein parhaita tuloksia yhdistelemällä useita erilaisia kipua lievittäviä lääkkeitä, jotka toimivat synergistisesti.

Muut hoidot

Myös monista lisäravinteista voi olla apua fibromyalgian hoidossa, niin kivun, uupumuksen, unihäiriöiden kuin muidenkin oireiden hoidossa. Usein tärkeimpänä mainittu on magnesiummalaatti (omenahapon magnesiumsuola), mutta tätä ei tiettävästi myydä Suomessa. Tavallisistakin magnesiumvalmisteista voi olla hyötyä. Apteekista voi ostaa magnesiumsulfaattia (Epsom-suola eli katkerosuola) jota voi lisätä kylpyveteen ja se imeytyy jossain määrin ihon lävitse. Muista luontaistuotteista on tietoa tällä sivulla. Tieto on tarkoitettu CFS:n hoitoon, mutta se soveltuu hyvin myös fibromyalgiaan.

Toisin kuin CFS:ssä, fibromyalgiassa on usein apua erilaisista fysikaalisista hoidoista, kuten fysioterapia ja erilaiset liikuntamuodot. Erityisesti aerobisesta liikunnasta (kävely, juoksu, uinti, tanssi jne) voi olla hyötyä, samoin joogasta, tai chistä ja venyttelystä. Liikunnan suhteen pitää kuitenkin olla varovainen, jos epäillään CFS:n mahdollisuutta, sillä CFS:ää liikunta voi pahentaa hyvinkin voimakkaasti ja pitkäaikaisesti.

Hieronnasta, lämpö- ja kylmähoidoista, aromaterapiasta, kiropraktiikasta, infrapuna- ja laserhoidoista, akupunktiosta ja muista vastaavista hoitomuodoista voi olla apua. Joitain tällaisista hoidoista (ainakin akupunktio) voi Suomessa saada jopa lääkärin reseptillä. Suomessakin on tehty tutkimuksia, joiden mukaan vegaaninen ruokavalio voi helpottaa fibromyalgian oireita. Jotkut potilaista voivat hyötyä psykoterapiasta, erityisesti jos heillä on psykiatrisia oireita, mutta tällöin on tärkeää löytää psykiatri, joka ymmärtää kroonisia sairauksia, eikä esimerkiksi ala syytellä oireista potilaan psyykeä.

Kannattaa kuitenkin perehtyä huolella hoitoihin, joita harkitsee, sillä monet tällaisista hoidoista ovat huuhaata, jolla ei ole minkäänlaisia fysiologisia vaikutuksia kehoon. Hoitoa on syytä epäillä jos sen esimerkiksi luvataan parantavan fibromyalgian, tehoavan lähes kaikkiin olemassaoleviin sairauksiin tai vaikuttavan johonkin tekijään jonka ei ole osoitettu liittyvän fibromyalgiaan, kuten vaikkapa suolistoparasiitit. Kannattaa myös muistaa, että esimerkiksi homeopatian tehoa mihinkään sairauteen ei ole pystytty osoittamaan ja homeopatian perusperiaatteet ovat fysiikan lakien vastaisia.

Netistä löytyy erilaisia "hoitoprotokollia", joista osasta voi ollakin hyötyä, mutta moni voi olla haitaksi. Eräs tunnetuimmista on yskänlääke guaifenesiiniä käyttävä terapia, joka ei kuitenkaan perustu mihinkään tieteelliseen teoriaan, eikä sen tehoa ole pystytty osoittamaan tutkimuksissa. Guaifenesiinillä on kyllä ominaisuuksia, jotka voivat helpottaa fibromyalgian oireita, mutta ei ole mitään näyttöä siitä, että se parantaisi fibromyalgian. Suomessa guaifenesiiniä on saatavilla ainoastaan yskänsiirapissa, jonka liiallinen käyttö voi aiheuttaa mm. laksatiivisia oireita. Fibromyalgiaan on niin paljon tieteellisesti ja tutkimuksilla perusteltuja hoitoja, niin lääkkeitä kuin muitakin, ettei ainakaan merkittäviä rahasummia kannata syytää arveluttaviin terapioihin.

Monen fibromyalgiaa sairastavan mielestä tärkein yksittäinen oireisiin vaikuttava tekijä on yöuni. Yöunen parantamiseen on monia erilaisia keinoja ongelman luonteesta riippuen, kuten unihygienia, luontaistuotteet, psykoterapia, liikunta, jooga, meditaatio, patjan/tyynyn vaihtaminen, korvatulpat jne. Moni tarvitsee näistä huolimatta reseptilääkkeitä, joista ensimmäisenä olisi syytä kokeilla melatoniinia sen haitattomuuden takia. Lisäksi osalle potilaista voi olla aiheellista tehdä unitutkimus, sillä fibromyalgiaa sairastavilta löytyy usein muita unihäiriöitä, kuten uniapnea, bruksaus (hampaiden narskuttelu) tai raajojen yönaikainen liikehdintä/levottomat jalat, joiden hoitaminen voi merkittävästi parantaa yöunen laatua.