Kroonisen väsymysoireyhtymän oireet

Väsymys ja uupumus

Tällä sivulla - kuten muuallakin CFS-verkossa - sana "fatigue" on käännetty termiksi "uupumus", vaikka se yleensä käännetään sanaksi "väsymys". Nämä termit viittaavat kuitenkin erilaisiin kokemuksiin. Sivuston ylläpitäjänä olen vahvasti sitä mieltä, että "väsymys" on CFS:n yhteydessä harhaanjohtava termi (CFS voi aiheuttaa myös väsymystä, mutta läheskään kaikki potilaat eivät kärsi lainkaan väsymyksestä). En suuremmin pidä myöskään kliinisemmästä termistä "fatiikki". Siksi siis termi "uupumus". Tästä käännöksestä en ole valmis neuvottelemaan, mutta kaikki muut korjaukset, lisäykset ja ehdotukset käännösten suhteen ovat erittäin tervetulleita.

Tällä sivulla aiemmin ollut tieto CFS:n erotusdiagnoosista on nyt siirretty omalle sivulleen.

Diagnostiset kriteerit

Alkuperäisen CFS-määritelmän mukaan

CDC (Yhdysvaltain kansanterveyslaitos) päätti kroonisen väsymysoireyhtymän diagnostisista kriteereistä vuonna 1988, ja niitä uudistettiin 1994. Kriteerien mukaan diagnoosiin vaaditaan voimakkuudeltaan invalidisoiva uupumuksen tunne, jota ei voi selittää muilla tekijöillä, joka kestää vähintään kuuden kuukauden ajan ja joka ei lievity levossa. Lisäksi vaaditaan vähintään neljä seuraavista oireista:

  • lyhytkestoisen muistin ja keskittymiskyvyn heikentyminen
  • lihaskivut
  • nivelkivut
  • uni ei helpota uupumusta
  • uudenlaiset tai -tyyppiset päänsäryt
  • kurkkukipu
  • imusolmukkeiden arkuus
  • rasituksen jälkeinen huonovointisuus/uupumus, joka kestää yli vuorokauden

Kriteereitä on kuitenkin arvosteltu monestakin syystä. Osa listatuista oireista on harvinaisempia kuin monet muut väsymysoireyhtymään olennaisesti liittyvät oireet. Niissä annetaan myös ymmärtää, että sairauteen liittyvä uupumus ei lainkaan lievity lepäämäällä, vaikka lepääminen on tärkeä tapa hallita kroonisen väsymysoireyhtymän oireita.

Kannattaa myös huomioida, ettei krooninen väsymysoireyhtymä ollut mikään uusi sairaus 1980-luvulla, vaikka niin usein annetaan ymmärtää. Sairauden oireet oli kuvattu jo CFS-epidemioiden yhteydessä alkaen 1930-luvulta, kun sairaus tunnettiin ensin epätyypillisenä poliomyeliittinä ja epideemisenä neuromyasteniana, sittemmin myalgisena enkefalomyeliittinä ja virusinfektion jälkeisenä väsymysoireyhtymänä. Joidenkin mielestä myalginen enkefalomyeliitti (ME) on eri asia kuin CFS tai sen alaryhmä, mutta WHO:n ICD-10 luokittelee molemmat koodille G93.3.

Uudemman kanadalaisen määritelmän mukaan

Kanadalaiset diagnostiset kriteerit vuodelta 2003 listaavat seuraavan määritelmän, joka on taatusti kuvaavampi, tarkempi ja spesifimpi näkemys CFS:stä. Kriteerit ovat kokonaisuudessaan saatavilla osana tätä tieteellistä artikkelia.

  1. Uupumus: potilas kärsii huomattavasta uupumuksesta, jolla on alkupiste ja joka on selittämätöntä, itsepintaista tai toistuvaa, fyysistä tai henkistä, ja rajoittaa selvästi toimintakykyä.
  2. Rasituksen/liikunnan jälkeinen huonovointisuus ja/tai uupumus: Kohtuuton fyysisten ja henkisten voimavarojen väheneminen, nopea lihasten tai kognitiivisen suorituskyvyn uupuminen, liikunnan jälkeinen huonovointisuus ja/tai uupumus ja/tai kipu ja potilaan muiden oireiden taipumus pahentua [rasituksen/liikunnan seurauksena]. Rasituksesta toipuminen on sairaalloisen hidasta ja kestää yleensä 24 tuntia tai kauemmin.
  3. Unihäiriöt: Virkistämätön yöuni tai häiriöt unen määrässä tai vääristynyt unirytmi.
  4. Kipu: Merkittävänasteinen myalgia eli kipu. Kipua voi esiintyä lihaksissa ja/tai nivelissä ja on usein laajalle levinnyttä ja vaihtaa paikkaa. Usein esiintyy merkittäviä, aiemmista tyypiltään, vakavuudeltaan tai esiintyvyydeltään eroavia päänsärkyjä.
  5. Neurologiset/kognitiiviset löydökset: Potilaalla tulisi olla vähintään kaksi seuraavista: sekavuus; keskittymiskyvyn ja lyhytmuistin ongelmat; ajan, paikan ja persoonan tajun hämärtyminen; vaikeudet tiedon käsittelyssä, luokittelemisessa ja sanojen hakemisessa; aistihavaintojen käsittelyhäiriöt - esim. spatiaalinen (avaruudellinen) epävakaus ja hämärtyminen sekä vaikeudet näön tarkentamisessa. Ataksia, lihasheikkous ja faskikulaatiot ovat tavallisia. Ylikuormittumisoireita voi esiintyä: kognitiivisia, aisteihin liittyviä, esim. fotofobia eli valoarkuus, yliherkkyys äänille, ja/tai emotionaalinen ylikuormittuminen, joka voi johtaa "romahduksiin" ja ahdistukseen.
  6. Vähintään yksi oire kahdesta seuraavista kategorioista:
    1. autonomiset löydökset: ortostaattinen epätasapaino - dysautonominen verenpaineen lasku, posturaalinen ortostaattinen takykardia eli sydämentykytys, viivästynyt posturaalinen verenpaineen lasku; huimaus; ihon voimakas kalpeus; pahoinvointi ja ärtynyt paksusuoli; tihentynyt virtsaamistarve ja virtsarakon toimintahäiriöt; sydämen lisälyöntisyys rytmihäiriöiden kanssa tai ilman; rasitukseen liittyvä hengenahdistus.
    2. neuroendokriiniset löydökset: lämmönsäätelyn häiriöt - epänormaali ruumiinlämpö ja huomattavat vuorokausittaiset vaihtelut, hikoilukohtaukset, toistuva kuumeisuuden tunne ja kylmät raajat; kylmän ja kuumuuden sietokyvyn heikkeneminen; merkittävät painon vaihtelut - ruokahaluttomuus tai epänormaali ruokahalu; sopeutuvuuden katoaminen ja oireiden paheneminen stressin myötä.
    3. immuunijärjestelmän löydökset: aristavat imusolmukkeet, toistuva kurkkukipu, toistuvat flunssankaltaiset oireet, yleinen huonovointisuus, uudet yliherkkyydet ruoalle, lääkkeille ja/tai kemikaaleille.
  7. Sairaus jatkuu vähintään kuusi kuukautta. Sillä on useimmiten selkeä alkupiste, joka voi tosin olla asteittainen. Suuntaa-antava diagnoosi voi olla mahdollinen aiemminkin. Kolme kuukautta on sopiva aika lasten diagnosointiin.

Kattavampi oirelista

Kannattaa muistaa, että - luojan kiitos - kukaan CFS-potilas ei kärsi kaikista näistä oireista, harva edes useimmista. Sairauden vakavuus ei välttämättä suoraan korreloi oireiden määrään.

Kognitiiviset ja neurologiset oireet

  • Muistihäiriöt, erityisesti vaikeudet uusien muistojen muodostamisessa ja mieleenpainamisessa, mutta myös ongelmat aiemmin muodostettujen muistojen tai esimerkiksi sanojen ja kuvien mieleen palauttamisessa; agnosia eli kyvyttömyys tunnistaa kasvoja.
  • Kognitiivinen hidastuminen (tehtävät vievät aiempaa pidemmän ajan).
  • Kognitiivinen väsyminen.
  • Keskittymisvaikeudet
  • Ongelmat useiden asioiden samanaikaisessa suorittamisessa, uusien tehtävien oppimisessa ja rutiininomaisten puuhien unohtamisessa.
  • Vaikeudet nähdyn ja kuullun (mukaanlukien puheen) ymmärtämisessä. Ohjeiden noudattaminen ja tehtäväsarjojen suorittaminen tuottaa vaikeuksia.
  • Vaikeus pitää numerot, kirjaimet ja sanat järjestyksessä puhuessa tai kirjoittaessa. Vaikeus löytää oikeat sanat. Väärien sanojen käyttäminen (parafasia).
  • Lukemisen ymmärtämisen ongelmat, sanasokeus.
  • Käsiala voi muuttua kokonaan ja siinä voi esiintyä muutoksia sairauden eri vaiheissa.
  • Afasia eli vaikeus tai kyvyttömyys ymmärtää puhetta. Visuaalisen informaation tarve keskustelussa voi lisääntyä, jolloin puhelinkeskustelut tuottavat enemmän vaikeuksia kuin kasvokkain puhuminen.
  • Sanojen unohtelu lauseista sekä puhuessa että kirjoittaessa, usein juuri kaikkein tärkein asia lauseessa (ehkä helpoimmin huomattava kognitiivinen oire lähes kaikilla CFS:ää sairastavilla).
  • Vaikeudet ääntämisessä tai puhumisessa.
  • Dyskalkulia eli vaikeus tai kyvyttömyys suorittaa yksinkertaisia laskutehtäviä. Myös aikataulut, ajanvaraukset ja kalenterit voivat tuottaa ongelmia.
  • Älykkyysosamäärän laskeminen, jopa kymmeniä pisteitä.
  • Vaikeus suodattaa pois ylimääräistä aisti-informaatiota, jolloin keskittymiskyky häiriintyy pahasti minkä tahansa häiriötekijöiden kanssa.
  • Voimakas aistien yliherkkyys (valolle, äänelle, liikkeelle ja tärinälle).
  • Polyneuropatia, monien eri hermojen yhtäaikainen toimintahäiriö.
  • Hyperrefleksia, yliaktiiviset refleksit ja disinhibitio. Refleksiherkkyys voi aiheuttaa MS-tautia muistuttavaa spastisuutta ja lihasten nykimistä.
  • Spatiaalinen disorientaatio eli tilantajun häiriintyminen sekä proprioseption eli asento- ja liikeaistin ongelmat, jotka aiheuttavat kömpelyyttä ja koordinaatiovaikeuksia. Vaikeus arvioida kohteiden etäisyyksiä, sijaintia ja nopeutta. Seurauksena voi olla ovenkarmeihin törmäilyä (tuttua useimmille CFS-potilaille) ja pahimmillaan jopa auton alle jääminen.
  • Ajantajun häiriintyminen, epätodellinen olo, amnesia eli muistinmenetys. Päivän tekemiset voivat unohtua ja pahimmillaan potilas voi unohtaa missä on.
  • Värinäön häiriöt ja värien ymmärtämisen häiriöt (esimerkiksi liikennevalojen noudattaminen).
  • Lyhyet, aivohalvausta muistuttavat kohtaukset.
  • Tajunnan tason laskeminen, potilas voi olla unenomaisessa tilassa jopa yli 20 tuntia vuorokaudesta eikä ole täysin tajuissaan kuin hetkittäin.
  • Volitio-ongelmat, vaikeus noudattaa omia toiveitaan tai tarpeitaan, vaikeus aloittaa tai lopettaa tehtäviä tai siirtyä tehtävästä toiseen.
  • Levoton/kiihtynyt/ahdistunut uupuneisuus.
  • Mielialanvaihtelut, ärtyneisyys, voimakas temperamentti, itkuherkkyys, disinhibitio eli esteiden katoaminen, voimakkaat masennuksen, ahdistuksen tai syyllisyyden aallot, paniikkikohtaukset. Joskus voi esiintyä tunteiden latistumista, "mikään ei tunnu miltään". Orgaanisista syistä johtuen pahenevat usein fyysisten oireiden kanssa.
  • Olfaktoriset harhat (olemattomien tai vääristyneiden hajujen haistaminen).
  • Epileptiset kohtaukset, erityisesti poissaolokohtaukset.

Unihäiriöt

  • Insomnia eli unettomuus.
  • Hypersomnia eli liiallinen nukkuminen.
  • Kevyt uni, heikko unenlaatu, yöllä heräileminen.
  • Painajaiset, ahdistavat unet ja yölliset kauhukohtaukset (pavor nocturnus).
  • Yönaikaiset raajojen liikkeet, "levottomat jalat" (yöllinen myoklonus).
  • Uniapnea eli hengityskatkokset unen aikana.
  • Unihalvaus, unissa puhuminen ja käveleminen.
  • Hypnagogiset ja hypnapompiset tilat, sekoitus valveilla oloa ja nukkumista. Voivat aiheuttaa harha-aistimuksia nukahtaessa tai herätessä.
  • Herääminen rättiväsyneenä ja uupuneena.

Sydämen ja verenkierron oireet

  • Koholla oleva leposyke (80-150), alentunut maksimisyke.
  • Takykardia eli sydämentykytys.
  • Unenaikainen bradykardia eli hidastunut sydämen lyöntitiheys.
  • Ihon voimakas kalpeus.
  • Raajojen turvotus.
  • Ortostaattinen hypotensio (pystyasentoon nousemiseen liittyvä verenpaineen lasku, joko välittömästi tai viiveellä), posturaalinen ortostaattinen takykardia.
  • Kiertohuimaus, heitehuimaus, pyörtyily.
  • Sydämen rytmihäiriöt.
  • Rintakivut ja paineen tunne rinnassa.
  • Oireet pahenevat pystyasennossa.

Ruoansulatuskanavan oireet

  • Ruokatorven spasmit.
  • Refluksitauti.
  • Lisääntynyt ruokahalu ja janontunne, joskus vähentynyt ruokahalu.
  • Huono sietokyky rasvaiselle ruoalle.
  • Maku- ja hajuaistin häiriöt, kitkerä tai metallinen maku suussa.
  • Ruoka-allergiat ja intoleranssit, alkoholi-intoleranssi.
  • Huono sietokyky lääkkeille ja jopa ravintolisille.
  • Vatsan turvotus, vatsakivut.
  • Pahoinvointi ja oksentelu.
  • Ummetus ja ripuli.
  • Sappirakon vaivat.
  • Nielemisvaikeudet.

Keuhkot

  • Epäsäännöllinen hengitys.
  • Hyperventilaatio.
  • Dyspnea eli hengenahdistus, usein herätessä. Voidaan sekoittaa paniikkihäiriöön.
  • Yskä ja vinkuva hengitys.

Iho-oireet

  • Seborreeinen dermatiitti (seborrea eli taliköhnä), yleensä päänahassa esiintyvä kutiava ja karstainen ihottuma.
  • Lupukseen viittaava "perhosihottuma".
  • Ihon punoittaminen ja kuumottaminen.
  • Krooninen urtikaria eli nokkosihottuma.
  • Herkkä iho.
  • Akne ja erilaiset ihottumat.
  • Sormenjälkien "heikentyminen", jopa katoaminen.

Urologiset ja gynekologiset oireet

  • Tihentynyt virtsaamistarve, erityisesti yöllä (nokturia).
  • Virtsaamiseen liittyvät kivut ja kirvely.
  • Alentunut libido, erektiovaikeudet ja anorgasmia eli kyvyttömyys saada orgasmia.
  • PMS, epäsäännölliset kuukautiset tai kuukautisten lakkaaminen.

Endokriiniset oireet

  • Lisämunuaisen vajaatoiminta, häiriintynyt kortisolin erityksen vuorokausirytmi.
  • Kilpirauhasen ongelmat, yleensä kilpirauhasen vajaatoiminta.
  • Lämmönsäätelyvaikeudet, palelu, kuumat aallot.
  • Normaalia alhaisempi ruumiinlämpö, huomattavaa vaihtelua vuorokauden mittaan.
  • Yöhikoilu ja hikoilukohtaukset päivisin, joita voi esiintyä ilman kuumuuden tunnetta.
  • Kylmät kädet ja jalat, joskus toispuolisesti, joskus erittäin selvillä rajoilla
  • Silmäluomien ja raajojen turvotus.
  • Stressinsietokyvyn heikkeneminen.
  • Hypoglykemia eli alhainen verensokeri.

Kivut

  • Maksan tai sappirakon alueella.
  • Imusolmukkeissa.
  • Virtsateissä.
  • Migreeni ja monentyyppiset erilaiset päänsäryt, jotka voivat olla jatkuvia.
  • Korvakipu.
  • Nenän sivuonteloiden kipu.
  • Kurkkukipu.

Korvat, nenä, silmät ja suu

  • Voimakkaat äänet voivat johtaa relapseihin, jopa epileptisiin kouristuksiin.
  • Kuulon heikkeneminen tai vääristyminen.
  • Heitehuimaus ja kiertohuimaus.
  • Tasapainohäiriöt.
  • Nystagmus eli silmien tahaton, edestakainen liike.
  • Kaksoiskuvat, ongelmat silmien tarkentumisessa, "heittelehtivä" tarkennus.
  • Herkkyys valolle (fotofobia).
  • Hämäränäön heikentyminen.
  • Näkökentän kaventuminen.
  • Kuivat tai vuotavat silmät.
  • Nenän tukkoisuus, krooninen sinusiitti.
  • Puheen hiljentyminen, hidastuminen, puuroutuminen, käheytyminen tai jopa katoaminen.
  • Lisääntynyt karies, ientulehdukset ja periodontiitti.
  • Aftat eli kipeät nystyrät suun limakalvoilla.
  • Hammaskipu ja hampaiden herkkyys lämpötilanvaihteluille.

Immuunijärjestelmä

  • Imusolmukkeiden turvotus ja arkuus (erityisesti kaulassa ja kainaloissa).
  • Jatkuva, ajoittainen tai rasituksen jälkeen nouseva kuume.
  • Flunssankaltaiset oireet, kuumeinen olo.
  • Jatkuva nenän ja kurkun tukkoisuus, kurkkukipu.
  • Lisääntynyt alttius infektioille (virukset, bakteerit ja sienet), mm. imusolmuketulehdukset, ylä- ja alahengitysteiden tulehdukset, suoliston dysbioosi, paikalliset sieni-infektiot ja toistuva vyöruusu. Flunssat voivat kestää jopa viikkoja ja nostaa korkean kuumeen. Osa potilaista ei puolestaan koskaan saa flunssaa.
  • Yliherkkyys kemikaaleille, kemikaalien hajuille ja muille hajuille.
  • Uudet allergiat ja yliherkkyydet.

Lihakset ja nivelet

  • Nivelkivut, erityisesti polvissa, nilkoissa, kyynärpäissä ja lonkissa, myös sormissa.
  • Nivelten jäykkyys.
  • Poikkeava kävelytapa.
  • Lihaskivut.
  • Parestesiat eli tuntohäiriöt, esimerkiksi kihelmöinti, puutuminen ja polttelu.
  • Lihasten paikoittainen surkastuminen.
  • Vaikeus muodostaa kasvonilmeitä.
  • Voimakas lihasheikkous ja pareesit, joka voi koskea myös erimerkiksi silmiä.
  • Lihasten vapina, tärinä ja faskikulaatiot ("elohiiri").
  • Kivuliaat lihasspasmit.
  • Lihasten hammasratasmainen (nykivä) liike.

Yleisimmät oireet

Tämä onkin se tuhannen taalan kysymys. Eri tutkimukset ovat saaneet hyvin erilaisia kysymyksiä ja jos tietystä oireesta ei ole ollenkaan kyselty, sitä ei todennäköisesti mainita (varsinkin jos oire on jossain määrin nolostuttava, kuten esimerkiksi virtsaamis- tai erektiovaikeudet).

Yleisimpiä oireita lienevät uupumus, huonovointisuus, lihasheikkous, lihas- ja nivelkivut, kognitiiviset vaikeudet, univaikeudet, väsymys, sydänoireet, vatsavaivat, tihentynyt virtsaamistarve, huimaus ja päänsärky.

Melko tavanomaisia ovat myös valoherkkyys, painonnousu tai -putoaminen, hiustenlähtö, migreeni, näköhäiriöt, neuropaattinen kipu, imusolmukkeiden turvotus, yöhikoilu, pahoinvointi, masennus ja ahdistus.

Uupumus ei läheskään kaikilla ole sairauden pahin oire. Jotkut eivät koe kärsivänsä uupumuksesta lainkaan, vaan kuvaavat CFS:n aiheuttamaa tunnetta enemmänkin voimattomuudeksi, lihasheikkoudeksi ja/tai huonovointisuudeksi. Tieteellisemmin voidaan puhua asteniasta. Varsinaisesta väsymyksestä kärsii vain osa potilaista. Monet kaikkein sairaimmistakaan eivät koskaan koe olevansa väsyneitä.

Eri ihmisillä on hyvin erilaisia oireiden yhdistelmiä. Joillain oireita on määrällisesti vain muutama, toisilla taas kymmeniä. Toisilla on hyvin paljon erilaisia neurologisia oireita, joillain ei juuri mitään. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten miesten ja naisten oireet eroavat toisistaan, tosin hiustenlähtö ja kilpirauhasongelmat on mainittu naisilla yleisemmiksi. Samoin kuume ja migreeni tuntuvat olevan naisilla yleisempää. Esimerkiksi virtsaamisvaivat vaikuttavat olevan yleisiä molemmilla sukupuolilla.

Oireiden ilmaantumista, etenemistä tai helpottamista ei kuitenkaan voi juuri ennustaa. Neurologisten oireiden suuri määrä saattaa ennustaa uusien neurologisten oireiden suurempaa ilmaantuvuutta sairauden myöhemmässä vaiheessa. Univaikeudet puolestaan usein vaihtelevat suuresti sairauden kuluessa, esimerkiksi hypersomniasta insomniaan.

Oireet lapsilla

Lapsetkin voivat sairastua CFS:ään, mutta sairaus on hyvin vaikea tunnistaa ja se sekoitetaan usein esimerkiksi koulupelkoon, oppimisvaikeuksiin, teini-iän ongelmiin tai perheen sisäisiin ongelmiin, jopa välilliseen Münchausenin oireyhtymään (Munchausen by proxy). Sairaudenkuva on usein erilainen ja lasten on vaikeampi kuvailla oireitaan. Lapsia harvemmin ohjataan erikoislääkäreille, eivätkä lastenlääkärit yleensä tunne CFS:ää, tai edes tiedä, että lapset voivat sairastua siihen.

Lasten CFS on paljon luultua yleisempi sairaus ja aiheuttaa usein merkittävää haittaa - Briteissä on todettu CFS:n olevan yleisin syy lasten pitkäaikaisiin koulupoissaoloihin. Ennuste on kuitenkin parempi kuin aikuisilla ja moni paranee kokonaan. Lapsilla sairaus on yhtä yleinen kummallakin sukupuolella. Lapset voivat sairastua myös fibromyalgiaan.

Erityisesti pienten lasten sairaus alkaa usein vähitellen eikä äkillisesti, kuten yleensä aikuisilla. Tämä voi johtaa myös siihen, että lapsi pitää oireitaan normaaleina tai kasvamiseen kuuluvina. Hän ei välttämättä mainitse niistä kenellekään, koska ajattelee olevansa muita huonompi, että aikuinen moittii häntä tai että tämä ei kuitenkaan usko - ja usein aikuiset vähättelevätkin lapsen oireita. Vanhemmat eivät välttämättä huomaa, miten paljon lapsi vähentää leikkimiseen, liikkumiseen ja muihin puuhiin käytettyä aikaa.

CFS:ää sairastavat lapset kärsivät ilmeisesti aikuisia useammin huimauksesta, imusolmukkeiden turvotuksesta, kurkkukivusta, vatsakivuista, ihottumista ja kuumeesta. Heillä on monesti allergioita ja toistuvia infektioita. Unihäiriöt ovat tavallisia ja lapsi näkee usein painajaisia. Virtsaamisvaikeudet näyttävät lapsilla olevan tihentynyttä virtsaamistarvetta yleisempiä.

Lapsi ei välttämättä huomaa kognitiivisia oireitaan, mutta ne näkyvät koulumenestyksessä ja usein myös käytöksessä. Lihas- ja nivelsäryt voidaan leimata kasvukivuiksi. Myös herkkyys valolle, melulle, hajuille ja lämpötilan vaihtelulle on lapsilla yleistä, mutta heidän voi olla vaikea välittää sitä aikuisille. Joillain lapsillakin on hyvin voimakkaita neurologisia oireita mukaanlukien epileptiset kouristukset. Tätä pidetään ennusteen kannalta huonona.

Laboratorio- ja muut löydökset ovat useimmiten hyvin samanlaisia sekä lapsilla että aikuisilla. Tietyt poikkeavat arvot kuten korkea kolesteroli tai koholla olevat maksa-arvot saattavat herättää enemmän huomiota lapselta mitattuina.

Muut CFS:ään liittyvät tilat

Muita sairauksia/tiloja, jotka esiintyvät usein yhdessä CFS:n kanssa

  • fibromyalgia
  • endometrioosi
  • hiippaläpän takaisinvirtaus (engl. mitral valve prolapse)
  • yliliikkuvat nivelet
  • Ehlers-Danlosin oireyhtymä (EDS)
  • masennus (sekundäärinen tai reaktiivinen)
  • ärtynyt paksusuoli (irritable bowel syndrome, IBS)
  • valkosormisuus eli Raynaudin oire
  • systeemiset hiivainfektiot (kandida)
  • monikemikaaliherkkyys (multiple chemical sensitivities, MCS)
  • rannekanavaoireyhtyä (carpal tunnel syndrome)
  • iskias eli lonkkahermosärky
  • temporomandibulaarinen kipu (TMJ/TMD)
  • Hashimoton tyroidiitti (autoimmuunityroidiitti, kilpirauhasen vajaatoimintaa aiheuttava kilpirauhastulehdus)
  • Sicca-oireyhtymä
  • PMS/dysmenorrea
  • levottomat jalat -oireyhtymä
  • uniapnea
  • ärtynyt rakko -oireyhtymä/interstitiaalikystiitti
  • prostatiitti (eturauhasen inflammaatio)
  • patent foramen ovale (sydänvika)
  • fruktoosi-intoleranssi
  • gluteeni-intoleranssi
  • vulvodynia ja vulvan vestibuliitti
  • triggerpisteet, myofaskiaalinen kipuoireyhtymä (MPS)
  • bruksaus (hampaiden narskuttelu)
  • Gilbertin oireyhtymä

CFS:n mahdollisia komplikaatioita

  • osteoporoosi
  • rhabdomyolyysi
  • makuuhaavat
  • virusperäinen myokardiitti (sydänlihastulehdus)
  • perikardiitti (sydämen pintakerroksen tulehdus)
  • munuaisten vajaatoiminta
  • maligni hypertermia

Hälyttävät oireet

Eräs CFS:n ongelmista on se, että oireet voivat olla hyvinkin monimuotoisia ja niitä tulee usein vuosien varrella lisää. Uusien CFS-oireiden erottaminen muista vakavista sairauksista voi olla hyvinkin vaikeaa. Valitettavasti CFS ei kuitenkaan tee immuuniksi muille sairauksille ja lisää monien niistä riskiä (esimerkiksi infektiot ja jotkut syövät). Ikäviä kuolemantapauksiakin on todistettavasti sattunut, kun esimerkiksi syövän tai diabeteksen oireet on ajateltu CFS:stä johtuviksi.

Seuraavassa on lista joistain oireista, joista osa voi johtua CFS:stäkin, mutta ne voivat olla myös merkkinä muusta vakavasta akuutista tai kroonisesta sairastumisesta. Tähdellä merkittyjen oireiden kohdalla on erittäin tärkeää hakeutua hoitoon välittömästi.

Huomaa, että lista ei ole missään määrin kattava, eikä tarkoita, etteikö muita uusia, huolestuttavia oireita tulisi tutkia. Jos epäilet mitä tahansa vakavaa, akuuttia sairaustilaa, soita yleiseen hätänumeroon 112.

  • näkökyvyn katoaminen toisesta silmästä*
  • ihon ja/tai silmänvalkuaisten keltaisuus (ilman beetakaroteenikuuria)*
  • veri virtsassa tai ulosteissa*
  • oudon värinen virtsa ilman lääkkeitä tai ravintolisiä (esim. rauta ja B-vitamiinit), jotka voivat sitä aiheuttaa*
  • tervamaiset, pahanhajuiset ulosteet*
  • kehon toisen puolen halvaantuminen*
  • niskan äkillinen jäykistyminen, leukaa ei saa taivutettua rintaan asti*
  • yllättäen alkanut valoherkkyys, kuumeilu ja yleinen huonovointisuus*
  • voimakas kipu alavatsassa, joka paikantuu vasemmalle*
  • ihotulehdus johon liittyy kuumetta*
  • rintakipu joka säteilee hartioihin, käsivarteen, kaulaan, leukaan tai selkään*
  • äkillinen puristava tai painava rintakipu*
  • hengitysteiden turpoaminen*
  • nopeasti leviävä urtikaria, johon liittyy heikotusta ja joskus silmäluomien turvotusta*
  • kehon toisen puolen kokonainen tai osittainen halvaantuminen*
  • yllättäen ilmenevät puhevaikeudet*
  • hengitysteiden turpoaminen*
  • kuume, johon liittyy alentunut tajunnan taso*
  • äkillisesti alkanut hengenahdistus, jota ei voi selittää esimerkiksi paniikkikohtauksella tai ylirasituksella*
  • voimakas päänsärky, johon liittyy tajunnan tason häiriöitä ja/tai erikokoiset pupillit*
  • vatsan voimakas arkuus ja "pingottuminen"*
  • äkillisesti lisääntyneet visuaaliset "roskat" silmässä (ne joita voi nähdä katsoessa esimerkiksi taivasta vasten)
  • äkillisesti alkanut kipu ristiselässä (joka ei liity esimerkiksi selän venäyttämiseen tavaroita nostettaessa)
  • voimakas paikallinen kipu johon liittyy ihottumaa tai rakkuloita
  • kipu, turvotus ja arkuus pohkeessa (joka ei ole selvästi esimerkiksi venähdyksen aiheuttama)
  • kipu virtsatessa
  • janon tunteen selkeä lisääntyminen, joka on kestänyt jonkin aikaa ja jota ei voi selittää esimerkiksi kuumuudella
  • iholle lyhyessä ajassa ilmestyneet petekkiat (pienet pisamamaiset verenpurkaumat)
  • mikä tahansa voimakas vatsakipu, jollaista ei ole aikaisemmin esiintynyt
  • kuume johon liittyy hengenahdistusta, rintakipua ja/tai hengityksen rahinaa

CFS:ään liittyviä löydöksiä

Usein väitetään, ettei krooninen väsymysoireyhtymä aiheuta laboratoriokokeissa tai muissa tutkimuksissa näkyviä muutoksia, mutta tämä ei missään nimessä ole totta. Kaikkia näitä kokeita ei välttämättä ole Suomessa saatavilla. Pois on jätetty monia verikokeita, jotka ovat käytössä vasta eksperimentaalisesti. Muutenkaan lista ei ole konklusiivinen, sillä erilaisia laboratorio- ja muita kokeita on tuhansia. Jos sinulla on epäselvyyttä siitä, mitä laboratoriokokeita sinulle on tehty, voit kirjoittaa kokeen nimen (esim. P-ALAT) Googleen.

Kannattaa muistaa, että esimerkiksi MRI-kuvassa, lihasbiopsiassa ja selkäydinpunktiossa haetaan tiettyjä asioita siinä missä verikokeissakin. Jos laboratorio ei esimerkiksi etsi merkkejä enteroviruksista, ei niitä myöskään löydy. Siten näytteestä ei välttämättä löydy mitään poikkeavaa, vaikka siitä oikealla kokeilla löytyisikin muutoksia.

On myös syytä pitää mielessä, että useimpien laboratoriokokeiden viitearvot vastaavat sitä tulosjakaumaa, joihin mahtuu noin 95% terveistä koehenkilöistä. Jonkin kokeen tulos voi olla lievästi epänormaali ilman, että se sillä on mitään kliinistä merkitystä. Monet koetulokset voivat vaihdella riippuen vuodenajasta, vuorokauden ajasta, siitä missä asennossa potilas on näytettä otettaessa tai siitä, miten paljon tämä on juonut. Toisaalta joskus viiterajojen sisällä oleva "normaali" tulos (kuten alhaiset, mutta viiterajojen sisällä olevat kilpirauhasarvot) voivat viitata sairauteen.

Perusverikokeet

  • Lasko (ESR) eli senkka on useimmiten CFS-potilailla hyvin alhainen (0-4). Noin 10 prosentilla potilaista se on kuitenkin koholla. Se voi toki olla koholla myös, jos potilaalla on akuutti infektio.
  • Perusverenkuva on yleensä muutoin normaali valkosolujen määrät mukaanlukien. CRP on yleensä normaali, joskus koholla, mutta ei yleensä merkittävästi. Maksa- ja kolesteroliarvot ovat usein koholla, joskus paljonkin.
  • Kilpirauhasen ja erityisesti lisämunuaisen vajaatoimintaa voi esiintyä, mutta se ei välttämättä näy selkeästi kokeissa. Yksittäisen kortisolimittauksen tulos on useimmiten normaali tai jopa koholla.
  • Virtsanäytteissä on hyvin harvoin mitään poikkeavuuksia. Kreatiinin eritys voi olla normaalia suurempi, joskus löytyy punasoluja.
  • Vitamiinimittausten (esim. foolihappo, B12) ovat yleensä normaalit. Hemoglobiini on tyypillisesti normaali, mutta voi olla alentunut tai kohollakin.

Erikoistuneemmat testit

  • Laktaattidehydrogenaasi ja fosfokreatiinikinaasi ovat usein koholla.
  • Veressä voi olla kiertäviä immuunikomplekseja.
  • CD4/CD8-valkosolujen suhde on normaalia suurempi.
  • NK-solujen määrä on alentunut.
  • Immunoglobuliinien alaluokissa on usein puutoksia, mutta toiset alaluokat voivat olla kohollakin. IgE on joskus koholla.
  • DHEAS, kasvuhormoni, IGF-1, testosteroni ja estrogeeni ovat yleensä alhaisia.
  • Useimmilla CFS-potilailla ei esiinny tumavasta-aineita, mutta niiden esiintyminen on kuitenkin tavanomaista. Ne ovat yleensä heterogeenisesti värjäytyviä. Joiltain CFS-potilailta on löytynyt tumakotelovasta-aineita.
  • Tutkimuksissa CFS-potilailta on löydetty vasta-aineita mm. asetyylikoliinille, gangliosideille, ACTH:lle, muskariinireseptoreille, mu-opioidireseptorille, D2-dopamiinireseptorille sekä 5HT1A-serotoniinireseptorille. Näitä kuitenkin harvemmin testataan tutkimusten ulkopuolella.
  • Tulehdussytokiinien määrä voi olla epänormaali, esimerkiksi IL-2-reseptori on usein koholla.
  • Potilaalta voi löytyä vasta-aineita, jotka viittaavat joihinkin seuraavista infektioista: EBV, CMV, Coxsackie B, HHV6-A, Chlamydia pneumoniae, Borrelia burgdoferi (borrelioosi eli Lymen tauti) ja mykoplasma. Vasta-ainekokeiden negatiiviset tulokset ovat kuitenkin usein epäluotettavia.
  • CFS on mahdollisesti yhteydessä kudostyyppeihin HLA-DQA1*01, HLA-DQ1, HLA-DR4 ja HLA-DR5. HLA-DR4 on yhdistetty myös fibromyalgiaan ja krooniseen borrelioosiin (borrelioosiin on yhdistetty myös HLA-DR2 ja HLA-DQB1*0602).

Muut tutkimukset

  • "Punaiset puolikuut" eli eli tumman/purppuranpunaiset, puolikuumaiset alueet nielurisoissa (näkyvät helposti katsottaessa nieluun taskulampulla).
  • Osalla potilaista havaitaan poikkeavuuksia erilaisissa neurologisissa testeissä, kuten Rombergin testissä (erityisesti silmät suljettuina). Puristusvoima on tyypillisesti alentunut. Pupillit reagoivat usein poikkeavasti ja voivat olla keskenään erikokoiset. Jopa yli puolella potilaista on nystagmusta.
  • Neuropsykologisessa tutkimuksessa esiintyy lähes poikkeuksetta muutoksia, sekä kognitiivisissa että motorisissa tehtävissä. Muisti ja keskittymiskyky ovat heikentyneet ja sanojen etsiminen ja lukujen käsittely tuottaa vaikeuksia. Suorituskyky kuitenkin vaihtelee voimakkaasti testistä toiseen - jopa hyvistä vahvasti heikentyneisiin. Erityisesti WMS-muistitestin verbaalinen osuus tuottaa yleensä ongelmia. Potilaiden piirtämät kuvat kertovat monesti orgaanisesta häiriöstä. Kognitiivinen väsyminen tulee yleensä selvästi esiin.
  • Verenpaine on yleensä alhainen, erityisesti noustessa pystyasentoon. Se saattaa kuitenkin romahtaa vasta usean minuutin viiveellä.
  • Leposyke on yleensä poikkeuksellisen nopea. Sydämessä kuuluu auskultoidessa usein hiippaläpän takaisinvuodon aiheuttama sivuääni. Diagnoosi voidaan varmentaa sydämen ultraäänellä. LVF on usein alentunut, jopa vain 30%.
  • EKG saattaa näyttää muutoksia T-aalloissa (latistumista tai kääntymistä), mutta niitä ei yleensä ole kuin osan ajasta, joten ne eivät välttämättä näy yksittäisessä kokeessa. QT-aika saattaa olla tavallista lyhempi.
  • Keuhkojen toiminta on usein alentunut kaikilla mittareilla.
  • Vatsan alueen kuvantamistutkimuksissa on usein havaittavissa maksan ja/tai pernan laajentuminen.
  • Aivojen magneettikuvassa (MRI) näkyy usein muutoksia, erityisesti pieniä, pistemäisiä T2-tyypin hyperintensiteettejä aivojen valkoisessa aineessa. Tutkimuksen tulos kirjataan näistä huolimatta yleensä normaaliksi.
  • Aivojen SPECT-kuvassa näkyy lähes poikkeuksetta voimakkaasti alentunut verenkierto varsinkin hypotalamuksessa ja aivorungossa, erityisesti liikunnan jälkeen.
  • Aivojen PET-kuvassa puolestaan näkyy puutteellinen metabolia aivorungossa ja usein muillakin aivojen alueilla.
  • Selkäydinnesteessä on monesti normaalia enemmän proteiinia ja valkosoluja.
  • EEG:ssä voi olla ajoittain muutoksia, joskus epileptistä aktiviteettia.
  • ENMG-tutkimus on pääasiallisesti normaali. Jitter (syy/säievärinä) on monesti normaalia suurempi, joillain CFS-potilailla jopa 400-500 ms.
  • Lihasbiopsiassa voi esiintyä poikkeavaa vaihtelua mitokondrioiden koossa, inflammatorisia infiltraatteja, nekroottisia lihassäikeitä, 2-tyypin predominanssia ja erityisesti 2-tyypin atrofiaa. Enterovirusten RNA:ta löytyy monilta potilailta. Lukuisia muitakin poikkeavuuksia voidaan usein löytää elektronimikroskopialla.
  • Herätepotentiaalitutkimuksessa esiintyy usein poikkeavuuksia, jotka eivät selkeästi sovi mihinkään muuhun neurologiseen sairauteen (kuten MS-tauti), joten ne tulkitaan helposti normaaleiksi.